Kepillä muurahaispesää Uskalla sohia!

Kokoomuksen puheenjohtajapeli palaa säästöliekillä

Kokoomuksen puheenjohtajapeli on ollut käynnissä ainakin yhtä pitkään kuin SDP:n, minkä kaikki politiikan huhuista nauttimaan päässeet hyvin tietävät. Julkista siitä tuli kuitenkin vasta, kun pääministeri Jyrki Katainen ilmoitti jättävänsä puolueen puheenjohtajan tehtävät. Puoluekokoukseen on alle kolme kuukautta, mutta yksikään ehdokasspekulaatioihin nousseista ei suostu kertomaan aikomuksistaan lähteä kilpaan. Mitään kuhinaa Kokoomuksen kenttäväessä ei myöskään ole syntynyt esim. linjanmuutosten tai puheenjohtajaan liittyvien henkilötoiveiden osalta.

Paineita sinisissä riveissä kuitenkin luulisi olevan, ainakin mikäli puolueen aktiivien ja sitä voimakkaasti tukevien elinkeinoelämän lobbareiden valitusta kohoavista veroasteista, kiristyvästä sääntelystä ja paisuvasta julkisesta sektorista on uskominen. Tästä voinee siis vetää vain johtopäätöksen, että Kokoomuksessa sisäistä keskustelua ja etenkin oman linjan kertomista julkisuuteen rajoitetaan ja sanktioidaan rajusti.

Vaikka heitot demariosapuolten välillä ovat välillä olleet tylyjä, eikä vyön alle lyömiseltäkään ole vältytty, niin SDP ei ole kuitenkaan rangaissut toisinajattelijoita tai edes niitä, joiden käytös ei täytä hyvän maun kriteereitä. Pakko ihailla kokoomuslaisten puoluekuria, vaikken siitä itse haluaisikaan päästä nauttimaan.

Kuka voisi nousta kykypuolueen johtoon?

Oma suosikkini on nykyinen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori, vanhan liiton kova porvari, joka on kuitenkin suurten kauppakeskusten vastaisella ristiretkellään ja järkevällä kaavoituspolitiikallaan osoittanut olevansa pikemminkin pro market kuin pro business. Markkinamyönteisyys on huomattavasti positiivisempi piirre ihmisessä kuin suurituloisten mielistely tai yksittäisten liikemiesten edunvalvonta.

Vapaavuoressa on myös tervettä joustavuutta ja praktisuutta, joka mahdollistaa kompromissit, vaikka ne sotisivatkin omaa ideologiaa vastaan. Vapaavuoren markkinaliberaali Kokoomus olisi SDP:lle jopa helpompi hallituskumppani, kuin naminami-hehkutuksesta kärsivä Kataisen sosiaaliliberaali puolue.

Inhokkini taas on sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko. Risikossa on sellaista tiettyä konservatiivisen sosiaalitantan profiilia, joka näkee työttömyyden tai osattomuuden moraalisena heikkoutena ja yksilön laiskuutena. Sellaisesta ihminen pitää parantaa ”kannustimilla”, eli rankaisemalla huonosta ja palkitsemalla hyvästä käytöksestä.

Vaikka Risikon Kokoomus voisikin suhtautua lähtökohtaisesti Vapaavuoren oman elämänsä sankarin ideologiaa positiivisemmin sosiaalietuuksiin ja niiden kautta toteutettavaan tavoitteelliseen sosiaalipolitiikkaan, on taustalla oleva ajatus ja ihmiskuva niin vieras sosialidemokratialle, että näen sen todella hankalana sovittaa yhteen SDP:n kanssa.

Kokoomukselta uupuu kokemus naisjohtajasta

On kuitenkin totta, että perinteisistä suurista puolueista vain Kokoomuksella ei vielä ole ollut naispuheenjohtajaa. Olisiko sitten Henna Virkkusen vuoro? Haastattelin kovana työmyyränä tunnettua kunta- ja hallintoministeriä eilen eduskunnassa Jyväskylän demarinuorten lehteen, ja hän sanoi vielä harkitsevansa asiaa. Kieltämättä vastuulle tulleen ison uudistuksen takkuaminen ja hankkeessa osoitettu härkäpäisyys viedä valmis malli läpi on suututtanut niin maakunnissa kuin joissain kaupungeissakin. Uudeksi vastuualueeksi on tullut liikenneministeriö ja eurovaaleissakin pitäisi tehdä töitä.

Vaikka Virkkunen onkin henkilönä sanavalmis, ystävällinen ja miellyttävä, en näe hänessä sellaisia innostavia ominaisuuksia tai karismaa, jota puoluejohtajalta vaaditaan. Hän onkin parhaimmillaan sektoriministerinä tai euroedustajana puskemassa läpi puolueensa tavoitteita tarvittaessa oman suosionsa kustannuksellakin.

Kaikki on tietysti mahdollista. Itse en tunne spekulaatioissa vilahtaneita Lenita Toivakkaa tai Petteri Orpoa sen vertaa, että osaisin sanoa näistä mielipiteeni. Toivonkin, että kunhan kokoomuslaiset saavat pohdintansa käytyä, puolue käy yhtä perusteellisen julkisen linja- ja henkilökeskustelun kuin mitä SDP käy nyt. Haluaisin tutustua paremmin vanhan aseveliakselin uusiin tuulahduksiin ennen kuin elokuussa käydään yhdessä budjetin kimppuun.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän AnttiKoskela kuva
Antti Koskela

Alex Stubbia ja Henna Virkkusta tuskin valitaan, koska he ovat todennäköisesti meppeinä puoluekokouksen aikaan. Kisa käydään Vapaavuoren ja Orpon välillä.

Todennäköinen voittaja on tunnetumpi, kokeneempi ja meritoituneempi Vapaavuori. The game is on.

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

En haluisi nähdä niin Risikkoa kuin Virkkustakaan puolueen johdossa. Ei siksi, että ovat naisia, vaan juurikin heidän toimintansa ja politiikkansa vuoksi, josta en ole yhtä mieltä. Muita varteenotettavia pitkän linjan naisministereitä ei taida hirvittävästi löytyä, enkä usko että johtoon valitaan ministeritoimista kokematon.
Vapaavuori voisi olla Kataista parempi vaihtoehto.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Älkää unohtako todellista valttikorttien valttia, joka tulee loppupeleissä kaikkien ohi. Hän on Sirpa Pietikäinen.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

Miksi Sirpa Pietikäinen haluaisi palata Suomeen? Tai miksi Kokoomuksen puoluekokous hänet valitsisi?

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Sirpa on Nainen ja hän on Nainen. Lisäksi Sirpan osaaminen on Ylivoimaista. Suomessa Sirpaa odottaa jokaisen poliitikon Unelma: Pääministeriys.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset