Kolmen ässän sata päivää
Hallitusohjelmaneuvottelut ovat nyt pulkassa. Edessä on nyt eron myöntäminen Alexander Stubbin toimitusministeristölle ja Juha Sipilän hallituksen nimittäminen. Hallituksen kakkosena, valtiovarainministerinä toimii hivenen yllättäen koalition kolmannen puolueen puheenjohtaja, Kokoomuksen Stubb. Päähallituskumppani Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini valitsi kannettavakseen ulkoministerin salkun.
Jako on sinänsä looginen, sillä mikäli Soini olisi ryhtynyt luotsaamaan VM:ää, olisi NATO- ja EU-kannoiltaan Keskustasta ja PS:stä poikkeavalla Stubbilla ollut etuotto-oikeus UM:ään. Talouslinjaltaan kaikki puolueet ovat hyvin yhteneväisiä, joten sen suhteen ei tule vaikeuksia vaikka salkku pienimmälle puolueelle lykätäänkin. On myös melko varmaa, että Kokoomuksen äänestäjäkunta tuskin suuttuu tiukasta leikkauslinjasta, joten Stubbilla on tässä roolissa vähiten hävittävää, kenties jopa voitettavaa. Perussuomalaisille VM:n isännyys olisi ollut myrkkyä.
Tiukkoja leikkauksia luvassa
Hallituksen leikkauslista on pitkä kuin nälkävuosi, eikä siitä ole suoriuduttu täysillä tyylipisteillä, mikä oli odotettavissakin: huolimatta ennen vaaleja tehdystä Kokoomuksen linjauksesta ettei koulutukseen kohdisteta lisäsäästöjä on OKM:n sektorille lykätty 600 miljoonan säästöerä suurin yksittäinen lihakirveen isku budjettiin. Huolimatta PS:n ja Keskustan oppositiosta esittämästä kritiikistä myös lapsiperheet ja eläkeläiset on otettu leikkausten kohteeksi: sosiaalietuuksia leikataan yhteensä 920 miljoonaa ja indeksejä jäädytetään yli miljardin arvosta.
Tässä vaiheessa luvuista on auki vain sen verran, että 120 miljoonaa lähtee lapsilisistä, 272 miljoonaa työeläkeindekseistä sekä yrittäjien ja palkansaajien "eläkemaksusidonnaisista etuuksista", mitä sitten lienevätkään. Toivottavasti tämä julkisen talouden matokuuri nyt sitten kääntää talouden kasvuun, sillä jos hallituksella ei näillä leikkauksilla ole näyttää kautensa lopussa selkeitä tuloksia, velkaantumisen taittumista ja vahvaa talouskasvua, niin voi jäädä hallituspaikka uusimatta itse kultakin.
Kasvupanostuksia ja korjausvelan purkua
Lisäpanostuksia tehdään tieverkkoon ja näin yritetään kuroa esim. liikenneinfrastruktuurissa olevaa miljardien korjausvelkaa. 600 miljoonaa on ihan kohtuullinen alku, mutta sillä ei vielä suomalaista tie- ja rataverkkoa laiteta tuloskuntoon. Ilmeisesti sama linja jatkuu kuin tähänkin asti: velkaantumista ei uskalleta kertarysäyksellä lopettaa, mutta toisaalta ei uskalleta ottaa lainkaan riskiä ja lyödä kerralla kunnon elvytysinvestointeja päälle talouden työntämiseksi kertaheitolla kasvu-uralle. Kasvupanostuksissa on kuitenkin jokseenkin ymmärretty globaalit megatrendit vientisektorin keskiössä: urbanisaatio, puhdas vesi ja ilma sekä energiatehokkuus löytyvät hallituksen papereista.
Lisärahaa saavat myös poliisi ja puolustusvoimat, mitä voi pitää täysin perusteltuna. PV:n lisärahoitus ei pääse lähellekään Perussuomalaisten esittämää tasoa, mutta ainakin saavuttaa parlamentaarisen työryhmän suosituksen. Tätä voi pitää ainoastaan positiivisena.
Mielenkiintoiset sata päivää edessä
Jäämme nyt mielenkiinnolla odottamaan puolueiden sektoriministerivalintoja. Harvoina varmoina niminä voi pitää Jussi Niinistöä puolustusministerinä ja mahdollisesti Sanni Grahn-Laasosta opetusministerinä. Seuraava iso koetuksen paikka on elokuussa, jolloin hallitus yrittää uudelleen puskea yhteiskuntasopimusta alas työmarkkinajärjestöjen kurkusta, tällä kertaa ehdollisten leikkausten kiristyslista aseenaan. Sen jälkeen onkin suoraan luvassa kehys- ja budjettiriihiin ryhtyminen.
Tähän kaikkeen tulee kulumaan noin sata päivää. Sen jälkeen voi alkaa kommentoimaan, mikä on Perusporvarillisen hallituksen tekemisen tapa ja käytännön poliittinen linja, joka tulee toden teolla näkymään kansalaisten arjessa vuoden 2016 alusta kun ensimmäinen tällä kokoonpanolla laadittu budjetti astuu voimaan.
Tuo investointipaketti jäi tosiaan aika laihaksi. Ihmettelin kyllä suuresti sitä, miten media esitti sen ”suurena panostuksena”. Käytännössähän jos tuo jää vaalikaudne ainoaksi paketiksi, korjausvelka loppupeleissä vain kasvaa.
Ilmoita asiaton viesti
1,6 miljardia euroa lisärahaa teiden, koulujen ym. infran kunnostukseen on jäänyt laihaksi??? Korjausvelkaa on nyt yli 2,5 miljardia. 1,6 kattaa tästä korjausvelasta puolet. Korjausvelka ei suinkaan kasva, vaan pitkästä aikaa pienenee.
Kas, kun et valita siitä, kuinka tietyömaat tulevat haittaamaan matkantekoasi!!
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. On käsittämätöntä, että ”tavalliset ihmiset” eivät saa paksuun kalloonsa, että leikkaukset ovat pois nimenomaan ”tavallisen ihmisen” elämästä – infrasta, koulutuksesta, kulutuksesta jne. Niillä, joilla menee hyvin, menee hyvin vaikka Malawissa, oleellista on, kuinka menee niillä, joilla menee huonosti.
Rahaa Suomessa on tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aiemmin koko historian aikana – nyt on siis aika ”leikata” ja ”säästää”?
Ilmoita asiaton viesti