Kepillä muurahaispesää Uskalla sohia!

TTIP - Askel eteen- vai taaksepäin?

Transatlanttinen kauppa- ja investointisopimus, lyhemmin TTIP, on herättänyt runsaasti keskustelua erityisesti siihen liitettyjen pelkojen ja neuvotteluprosessin tiukan salaisuuden takia. Eniten huolta on herättänyt investoija-valtio -riitojenraktaisumenettely välimiesoikeudessa, josta on kuitenkin tuoreimmassa sopimusluonnoksessa luovuttu. Tämän lisäksi on epäilty, millaisia vaikutuksia sopimuksella olisi esimerkiksi jäsenvaltioiden mahdollisuuksiin harjoittaa haluamaansa työ- ja ympäristöpolitiikkaa tai tuottaa julkisia palveluitaan haluamallaan tavalla.

Eritoten laitavasemmisto ja ei-TTIP:lle -liike on ihmetellyt eurooppalaisten maltillisten työväenpuolueiden ja suomalaisen ay-liikkeen myönteistä suhtautumista sopimukseen. Kuultuani viime viikonloppuna pohjoismaiden demarinuorten konferenssissa SAK:n asiantuntijaa aiheesta ajattelin että voisin yrittää avata omaa käsitystäni asiasta. Julkinen keskustelu kun on ollut lähes yksioikoisesti kielteistä.

Historian painolasti, jälleen kerran

Aloitetaan pienellä historiakatsauksella. SDP on historiallisesti ollut kansainväliselle kaupalle myönteinen puolue. Kun kenkätyöläiset vaativat puolueneuvostoa ennen sotia kannattamaan korkeampia suojatulleja suomalaiselle kenkäteollisuudelle, neuvosto ykskantaan kehotti työläisiä vaikuttamaan siihen, että tehdas valmistaisi tehokkaammin parempia jalkineita. Enemmistö työväenluokasta kun hyötyi siitä, että tarjolla oli laadukkaita kenkiä edullisesti ja että teolliset prosessit uudistuivat.

Samoin sosialidemokraatit vastustivat ulkomaisen viljan tuontitulleja, koska halvemmat elintarvikkeet olivat hyväksi kansan enemmistölle, vaikka se vahingoittikin yhtä eturyhmää, pienviljelijöitä. Tästä lähtökohdasta SDP:n lähtökohtaisesti myönteinen kanta transatlanttiseen vapaakauppasopimukseen TTIP:hen ei ole niin kummallinen kuin vasemmistolaisemmat keskustelijat antavat ymmärtää.

TTIP ei ole ongelmaton

Periaatteellinen myönteisyys kansainvälisen kaupan lisäämiseen, esteiden poistamiseen ja investointien edistämiseen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkiin soppareihin voitaisiin laittaa nimi summanmutikassa. Jos alkuperäinen ISDS-välimiesmenettely olisi säilynyt riitojenratkaisumenettelynä, jo se olisi voinut tehdä sopimuksesta allekirjoituskelvottoman. Nykyisen luonnoksen pysyvä riitatuomioistuin, joka on julkisen valvonnan alla on huomattava parannus tähän asiaan.

On selvää, että sopimuksen sisällöstä ja ehdoista on saatava riittävän ajoissa tieto ja siihen on voitava perehtyä rauhassa, eikä päätöksentekoa asiassa saa pyrkiä ajamaan läpi takaportin kautta. On myös oltava niin, että mikäli valmiissa sopimusluonnoksessa havaitaan ongelmia, se voidaan palauttaa valmisteluun ota tai jätä -tilanteen sijaan. Neuvotteluita ei voida myöskään jatkaa siten, ettei komissio jaa tietojaan edes jäsenvaltioiden hallitusten tai europarlamentin asiaankuuluvien valiokuntien kanssa.

Ei, ei, ei EEC:lle?

TTIP-sopimuksen vastustamisessa on kuitenkin yksi iso ongelma: mikä sen vaihtoehto on? Sopimus vastaa selkeään tarpeeseen, joka johtuu muuttuneesta maailmasta, avautuneista markkinoista ja globalisoituneesta liiketoiminnasta. Tällä hetkellä EU:n markkinat ovat jo käytännössä auki amerikkalaiselle kilpailulle, mutta Yhdysvaltain markkinoilla on huomattavasti laajempaa protektionismia ja erilaisia säännöksiä jotka käytännössä estävät eurooppalaisten toimijoiden menestystä rapakon tuolla puolen.

Laitavasemmiston hankkeissa on kerta toisensa jälkeen nähtävissä sama kaava: vastustetaan jotakin negatiiviseksi miellettyä asiaa, mutta kieltäydytään näkemästä ettei muuttumattomuus ole vaihtoehto. EEC-jäsenyyttä tarvittiin aikanaan siihen, että Suomi pysyisi mukana Länsi-Eurooppaan muodostuvalla sisämarkkina-alueella. Samoin EU-jäsenyyden hakeminen, sekin jyrkästi äärivasemmistossa vastustettu, oli käytännössä ainoa poliittinen linja jolla turvattiin Suomen pysyminen eurooppalaiseilla markkinoilla.

Kategorisen vastustamisen tie ei ole kovin hedelmällinen, koska jos olettaa uusien asioiden tulevan jotenkin ongelmattomina, jäävät kaikki sopimukset ja yhteistyöjärjestelmät syntymättä: useamman kuin yhden osapuolen yhteistoiminta on aina kompromissi tai pienimmän yhteisen nimittäjä määrittämä konsensus. Myöskään mitään “neuvotteluprosessin avaamista” ei voida tehdä, koska neuvotteluiden luottamuksellisuus ja salaisuus on edellytys sille etteivät liike-elämän toimijat tai sopimuksen ulkopuoliset valtiot kykene käyttämään näitä tietoja hyväkseen.

Neuvotteluprosessia voitaisiin kuitenkin avata jäsenmaiden hallitusten, valittujen kansalaisjärjestöjen ja europarlamentin jäsenten kesken. Lisäksi valmiin sopimusluonnoksen tarkastamiselle ja siitä keskustelun käymiselle on varattava riittävästi aikaa.

Vaihtoehtoja vastustamiselle

Oma näkemykseni TTIP:stä tiivistyykin lauseeseen “periaatteessa kyllä, mutta…” Isoin kysymys asiassa lienee se, että kun miltei kaikilla läntisillä talousalueilla jo on keskenään vastaavat sopimukset, olisi hyvä että EU ja Yhdysvallatkin sellaisen solmisivat. Sääntely ja toimintaperiaatteet harmonisoituvat nopeasti ja väistämättömästi.

Kun EU ja Yhdysvallat muodostavat puolet maailmantaloudesta, se asettaisi pohjaehdot muullekin kanssakäymiselle ja tarjoasi meillekin mahdollisuuden vaikuttaa Yhdysvaltojen kaupalliseen ja ympäristölliseen sääntelyyn. Jos me emme ole mukana tässä prosessissa, Yhdysvallat hakee yhteistyökumppanit muualta ja asettaa yleiset normit talousyhteistyölle niiden, todennäköisesti lähinnä Kiinan kanssa. Näiden kahden bilateraalisten neuvotteluiden tulos tuskin on eurooppalaisille edullinen. Lopputulos, markkinoiden avautuminen ja yhteiset pelisäännöt siis ovat melko varma lopputulema. Kyse on siitä olemmeko me tekemässä niitä sääntöjä, vai vain sopeutumassa niihin. Siksi olisikin hedelmällisempää kritisoida sisältöjä kuin sitä että yhteistyötä yritetään.

Vaikeaan lopputulemaan tullaan tässäkin: onko maailman muutoksissa mukana oleminen ja niihin vaikuttaminen tärkeää, vaikka sen hintana olisi hakeutuminen aktiivisesti löysiinkin komromisseihin ja sopimukset, joista voi aiheutua ennakoimattomia haittoja. Poliittinen riski on suuri, mutta historiassa tekemättä jättäjiä harvemmin pidetään suurina sankareina. Useimmat ei-liikkeet ovat jääneet historiaan lähinnä tragikoomisina alaviitteinä ja perusteettomana pelotteluna.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (37 kommenttia)

Pekka Pylkkönen

Maailmankauppa on Suomen kaltaiselle maalle mainitsemiesi edullisten hyödykkeiden saatavuuden lisäksi välttämätöntä myös ihan siksi ettei viiden miljoonan ihmisen markkinoille ole monesti mahdollisuuksia rakentaa moderneja tuotantovälineitä. Kannattava kotimainen tuotanto vaatii monella alalla myös skaalautumista vientiin.

Toivotaan että neuvottelutulos on tasapainoinen. Demokraattisen järjestelmän toimivaltaa ei pitäisi rajoittaa, sen sijaan pitäisi pystyä takaamaan että eri maiden toimijoita kohdellaan aina samoin perustein.

Käyttäjän LassiJskelinen kuva
Lassi Jääskeläinen

Tuo on aivan totta. Suomen on pakko pärjätä ensisijaisesti viennillä, vaikka sisämarkkinoiden ja ostovoiman kehittämistä ei sitäkään saa unohtaa.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

Juuri näin, pienen maan on oltava mukana yhteistyössä ja kaupan esteiden purkamisessa. Samalla pitää kuitenkin pitää huoli siitä, että valta säilyy ylikansallisellakin tasolla demokraattisissa käsissä.

Käyttäjän LassiJskelinen kuva
Lassi Jääskeläinen

Mielenkiintoinen ja hyvä analyysi.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

SDP on tosiaan historialliselta osuudeltaan onnistunut hyvin tavoitteissaan.

Pienviljelijät katosivat Suomesta jo aikoja sitten ja Suomen viimeinen pukutehdas meni konkurssiin tänään. Se on varmasti ollut näiden ammattikuntien edun mukaista, vaikkakin toisinaan haasteellista hahmottaa kokijan perspektiivistä.

Koska meillä kuitenkin on jäljellä vielä jonkin verran keskiluokkaiseen palkkatasoon oikeuttavia ammatteja ja työpaikkoja, voidaan katsoa, että SDPn työ on vielä keskeneräistä.

TTIP-sopimus ratifioimalla pääsemme niistäkin eroon, jolloin SDPn lopullinen tavoite lienee ymmärtääkseni täyttynyt.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

Keskiluokkaiseen palkkatasoon oikeuttavia työpaikkojahan on varsin hyvin.

Toki nyt kun työttömyys huitelee jossain 400.000 ja puolen miljoonan välissä, voisi miettiä sitäkin paljonko edullisissa tuotteissa, palveluissa ja tehokkuudessa voitettua olemme valmiita vaihtamaan työttömyyteen.

Ensisijainen syy työttömyyteen tosin on teknologian kehitys, joka tekee teollisuudessa ja enenevissä määrin palvelualoillakin ihmistyöstä tarpeetonta.

Käyttäjän LassiJskelinen kuva
Lassi Jääskeläinen

Tämä on yksi näkökulma, että kannattaako pohjimmiltaan vääjäämätöntä kehitystä estää vai mieluummin etsiä keinot sopeutua siihen.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"että kannattaako pohjimmiltaan vääjäämätöntä kehitystä estää"

Jotenkin fatalistinen ajatuskulku tuo haittojen ottaminen kehityksen nimissä koska isommat näin määräää. Sama homma koko EU:ssa kunnes joku maa saa tarpeekseen ja koko roska räjähtää käsiin.

Käyttäjän LassiJskelinen kuva
Lassi Jääskeläinen

Nyt kyllä et selkeästikään ymmärtänyt yhtään, mitä tarkoitin.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Kun Suomi nyt kuitenkin elää viennistä niin on kaikkien etu että se tapahtuu yhteisin pelisäännöin. Jos meillä aletaan yksipuolisesti niitä ehtoja sanella niin voidaan lyödä samantien hanskat tiskiin ja vaihtaa valuutta ruplaan sidottuun markkaan.

Nyt sopimus asettaa yhteiset pelisäännöt ja standardit eikä muut maat pääse enää yksipuolisesti niitä ehtoja sanelemaan. Tämä on meilläkin sekä tuojan että viejän kannalta hyvä, kunhan opitaan nyt edes itse sopeutumaan niihin sääntöihin.

Jos ei se Suomessa jostain syystä onnistu niin lopulta se käy meille itsellemme kaikkein kalleimmaksi.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ensi viikollahan julkaistaan täsmäraportti siitä, miten 11. neuvottelukierros on Euroopan kannalta sujunut. EU on omalta puoleltaan ollut varsin avoin tähänkin asti:

http://trade.ec.europa.eu/doclib/press/index.cfm?i...

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

En lainkaan epäile hyviä tarkoitusperiä, mutta tässäkin tapauksessa niillä siloitellaan tietä helvettiin.

Varsinkin nykymuotoisen keinottelukapitalismin pääasiallinen ominaisuus on kansanvallan asteittainen korvautuminen korporaatiovallalla, mikä puolestaan on aiheuttanut enimmäkseen historian suurimmat konfliktit.

Rajat ovat jo oikeastaan tulleet vastaan, mutta jos toimintaympäristön radikaalilla muutoksella ei ole ollut juurikaan vaikutusta henkilön omaan asemaan tai pärjäämiseen, sitä on ehkä vaikea hahmottaa.

Tällä hetkellä on historiallisen helppo lunastaa nollakorkoisella velkarahalla (jonka arvo on faktisesti olematon) tilapäisiä etuoikeuksia, joiden tuotot eivät riitäkään kattamaan pitkän tähtäimen kustannuksia tai vastuita.

Esim. Yhdysvaltain valtionvelka on noussut noin 19 biljoonaan dollariin, mutta kun siihen lisätään kattamattomat vastuut, lopullinen hintalappu onkin rapiat 200 biljoonaa dollaria.

Kyseisen velkakäppyrän historia osoittaa selkeästi, ettei Yhdysvallat ole juuri millään mittarilla kilpailukykyinen, vaan sen hegemonia on perustunut dollarin reservivaluutta-asemaan, mitä on käytetty häikäilemättä hyväksi.

Tämä on jo kaikkialla tiedossa ja TTIP sekä TPP ovat vain viimeinen epätoivoinen yritys pelastaa koko kuolleena syntynyt globalisaatio-idea.

Markkinamekanismit pitävät aikanaan huolen siitä, että kelvottomat ideat puhkeavat omaan mahdottomuuteensa. Kaiken teeskentelyn taustalla kupla on jo alkanut puhjeta, mutta varsinainen dominoefekti on vasta tulossa.

Jukka Laine

Totta Timo. Yhdysvalloilla on kiire laajentaa sopimuksellista ja poliittista valtaansa Euroopassa, koska Kiina ja kehittyvät taloudet houkuttelevat Euroopan maita mm. aasialaisella kehityspankilla ja taloudellisella yhteistyöllä.

Kiinan valuutta on nousemassa kansainväliseen valuuttakoriin ja kiinalaiset alkavat laskea liikkeelle omia velkakirjojaan ja avaavat markkinoitaan sijoittajille, mikä vaikuttaa Yhdysvaltojen dollarin asemaan merkittävästi ja vaikeuttaa velkavivulla elämistä ja muuttaa maailmaa terveemmin moninapaiseksi.

Vapaakauppa on ihan yes mutta vapaakauppasopimus, jossa sitoudutaan oikeudellisiin sopimuksiin ja vähennetään omaa lainsäädöllistä valtaa on no.

EU:n olisi parempi ajaa maailmanlaajuisesti kaupan vapauttamista, verokikkailun kuriin laittamista ja toimia globaalisti ilmaston suojelemiseksi.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

Maailmankauppa on vain vilkastunut jatkuvasti, mikään ei oikeastaan tue tätä väitettä. Yhdysvaltain velkasumma on myös jatkuvasti kasvanut, mutta niin on BKT:kin, tästä syystä velkasummasta on huolissaan lähinnä Tea Party. Tilapäisesti velka/bkt -kehitys oli toki julmaa finanssikriisissä, mutta aggressiivisella elvytyspolitiikalla talous kasvaa jälleen ja velka/bkt -suhde kohenee.

TTIP-sopimuksen tavoitehan olisi, että markkinamekanismi määrittäisi kaupan säännöt protektionismin sijaan EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Julkisen sektorin osalta tässä on yhteensovittamista, muuten kyse ei ole juuri muusta: Euroopassa tykätään etukäteissääntelystä ja Yhdysvalloissa jälkikäteissääntelystä ryhmäkanteiden ja punitatiivisten vahingonkorvausten kautta.

Käyttäjän LassiJskelinen kuva
Lassi Jääskeläinen Vastaus kommenttiin #17

Oikeastaan Yhdysvaltojen velkapolitiikka on äärimmäisen vastuullista, koska ilman sitä kokonaiskysyntä ei palautuisi Kiinan talouskasvun ollessa epäluotettavaa. Jos Saksa harjoittaisi samaa politiikkaa, ei meillä olisi täällä EU:ssakaan mitään ongelmaa.

Jukka Laine

Amerikkalaiset ajavat aina omaa etuaan, niinkuin muidenkin pitäisi. Suomi ei ole pärjännyt EU:n avoimilla markkinoilla, eikä EU-jäsenyys turvannut teollisuutemme työpaikkoja kuten aikanaan mainostettiin.

TTIP sopimuksen juonikas lisäarvo on siinä, että jenkkiyhtiöt voivat ns. oikeudellisen sopimuksen turvin kaupallistaa helpommin vaikka pohjavetemme tai perustaa vapaammin kaivoksia minun tontille.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Jukka Laine

Surullista todeta, että Suomella ei ole mielestäsi muuta myytävää kuin pohjavedet ja maaperässä olevat mineraalit. Kaivoksen voi vallata kuka tahansa. Valtaus ei ole kaivoslupa.

Tiesitkö muuten, että suomalaisten yritysten tuloksesta yli 60 % syntyy näiden yritysten Suomen rajojen ulkopuolella olevasta tuotannosta ja liiketoiminnasta. Minun mielestäni se osoittaa, että suomalaiset pärjäävät erittäin hyvin avoimilla markkinoilla kokoonsa nähden.

TTIP sopimuksen vastustajat esittävät, että ulkomaiset sijoittajat eivät saa investoida Suomeen, koska perustelevat heidän muuttavan Suomen lakeja, mutta hyväsyvät suomalaisten yritysten investoinnit ulkomaille ilman investointisuojaa.

Ja mitä yuaniin tulee, niin sen merkitys on pudonnut maailman valuuttamarkkinoilla sijalle viisi.

The yuan slipped back to fifth place in terms of usage for global payments in September, a setback that's forecast to be short-lived due to China's push for reserve-currency status.

According to SWIFT, the Chinese currency’s share of transactions declined to 2.45% last month from a record 2.79% in August, when it overtook the Japanese yen.

2,45 % ei ole merkittävä.

US dollar and Euro are still the two dominant currencies in the global payment market. The US dollar currently has a 44.64 per cent market share, followed by the Euro with 28.3 per cent, the sterling with 7.92 per cent and the Japanese yen with 2.69 per cent.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

Mitenkäs sinulla tällaisia tietoja sopimuksen sisällöstä on, kun sellaisia ei ole julkaistu tai vuodettu ulos? Kaivoksiahan ei voi toisten tonteille ilman lupaa rakentaa, paitsi jos kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa pakkolunastuksen.

EU:ssa itsekkyys ja lyhytnäköinen omaneduntavoittelu on johtanut juuri siihen, että systeemi on niin rikki ja budjetin valtaosa menee maataloussubventioihin. Tällä hetkellä ei pärjää kukaan muu kuin itsensä deflatorisella palkkapolitiikalla alihinnoitellut Saksa.

Pekka Pylkkönen

Kyllähän EU- ja EURO - alueella liki kaikki taloudet ovat kasvussa. Samoin maailmantalous on kasvanut melko reipasta vauhtia vuoden 2009 jälkeen. Eivätkä lähtötasotkaan ole huonot. Esimerkiksi kovasti turpiin ottaneessa Irlannissa BKT per capita on edelleen liki 30% korkeampi kuin meillä.

Toki tässä myös luodaan riskejä erittäin löysällä rahapolitiikalla.

Keskeistä koko systeemin kannalta on se legendaarinen lausahdus että meillä pitää olla malttia vaurastua. Pitää pyrkiä tasapainoon; kasvattaa ihmisten ostovoimaa ja julkisia menoja talouden kasvun asettamissa rajoissa. Nyt kun me ahnehdimme, pumppaamme samalla ilmaa seuraavaan kriisiin.

Saksassa palkat ja etuudet ovat kyllä likipitäen joka vuosi nousseet, mutta ne eivät ikinä nouse enempää kuin mitä BKT kasvaa. Tämä ei ole mielestäni alihinnoittelua vaan tervettä järkeä.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #18

"Saksassa palkat ja etuudet ovat kyllä likipitäen joka vuosi nousseet, ..."

Niin no, kenen on ja kenen ei:
http://imgur.com/X0I4kbj

"... mutta ne eivät ikinä nouse enempää kuin mitä BKT kasvaa."

Pääsääntöisesti palkat ovat jääneet jälkeen talouskasvusta miltei kaikissa länsimaissa 80-luvun lopulta lähtien. Vain hyvin hetkellisesti on voitu palkkoja kasvattaa kovempaa, mutta pääsääntöisesti noin. Esimerkiksi Suomessa palkat ovat jääneet pahasti talouskasvusta jälkeen:

http://imgur.com/lAK3Fhb

Toki hyvin pienen hetken palkat ovat kasvaneet taloutta nopeammin, ja niihin sinä jaksat aina kiinnittää kaiken huomiosi. Laatikoin ne hetket tuohon kuvaan. Koko loppuajan palkat ovat jääneet niin tuottavuuden kasvusta kuin BKT:nkin kasvusta jälkeen.

Se tietysti luo valtavan ongelman, koska palkat ovat tärkein kulutuksen mittari ja koska kulutus on jäänyt talouskasvusta jälkeen, tarkoittaa se että kasvua on jouduttu ruokkimaan velalla. Jos katselee velkaantumisastetta niin se täyttääkin varsin nätisti tuon tyhjiön. Lama-aikoina julkinen ja normaalikausilla yksityinen. Noin se uusliberalismi toimii; palkasta ja kulutuksesta osa muutetaan velaksi, ja kaikki on pääomalle voittoa.

Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #27

Saksan tilanne selittyy sillä että työmarkkinareformit lisäsivät matalan tuottavuuden työpaikkojen ja työntekijöiden määrää reilusti. Työttömyysaste on erittäin matala ja myös kouluttamattomat ja maahanmuuttajat työllistyvät hyvin, vaikka varsinainen palkka onkin matala.

Ammattihenkilöiden palkat ovat olleet nousujohteisia ja koulutettujen palkat reilusti Suomen yläpuolella.

Reaalipalkkojen ohella kansalaisille merkittävä tuloerä ovat julkiset palvelut. Esimerkiksi sairausvakuutuskorvaukset ovat noin 90-kertaistuneet 60 - luvulta.

Käyttäjän LassiJskelinen kuva
Lassi Jääskeläinen

Olemme me kyllä aika hyvin pärjänneet markkinoilla. Ilman tätä suhdannetta meillä ei edes olisi mitään merkittävää ongelmaa viennissä. Toki meillä on ollut pientä rakenneongelmaa, mutta sen kärjistyminen on kokonaan suhdanteen syytä. Tämä ei tietysti tarkoita sitä, etteikö rakenneongelmaa kannattaisi korjata yhtä lailla kuin suhdanneongelmaa.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

"EEC-jäsenyyttä tarvittiin aikanaan siihen, että Suomi pysyisi mukana Länsi-Eurooppaan muodostuvalla sisämarkkina-alueella. Samoin EU-jäsenyyden hakeminen, sekin jyrkästi äärivasemmistossa vastustettu, oli käytännössä ainoa poliittinen linja jolla turvattiin Suomen pysyminen eurooppalaiseilla markkinoilla."

EEC-jäsenyydestä käytetään Suomessa nimeä ETY. Suomi ei liittynyt siihen, mutta sopi vapaakaupasta 1973. Suomi liittyi ETA:an, eli Euroopan vapaakauppamarkkinoille, 1994 alussa. EU-jäsenyys tuli vasta sen jälkeen. Sillä tavoiteltiin päätäntävaltaa mm. ETA:n asioihin. Tosiasiassa päätäntävalta on jo populaatiomme takia marginaalinen. Sitä toki kompensoi, jos käyttää puhevaltaa hyvin, mutta se on laiha lohtu ja muutkin sen osaavat. Toki, joskus pääsemme vaikuttamaan omiin tärkeisiin, mutta muille vähäpätöisiin, asioihimme.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Vain vapaakauppasopimuksin ja säätelemällä tukitoimintaa suomalainen työ voi pärjätä maailmalla. Onhan nyt jo nähty, esimerkiksi telakkateollisuudessa, kuinka häviämme tilauksia vain siksi, että muiden valtioiden telakoille maksama tuki on omaamme suurempaa. Emme yksinkertaisesti voi pärjätä pienenä maana tämän tyyppisessä tukikilpailussa.

Suomalaisen työn kysyntä on juuri nyt aallonpohjassa. Perinteiset paperi- ja metalliteollisuutemme eivät enää jaksa kannatella yhteiskuntaa. Elektroniikkateollisuutemme koki ison takaiskun Nokian luisun jälkeen. Joudumme ottamaan takapakkia ennen kuin löydämme uutta korvaavaa vientiä. Joku sanoi fiksusti, meillä tulee olla malttia vaurastua.

Pidän lähtökohtaisesti siitä, että TTIP tarkastellaan monelta puolelta. Negatiivisia vaikutuksia on julkistettu paljon. Erityisesti olen itsekin havainnut, että TTIP:tä vastustetaan äärivasemmalla ja äärioikealla. Venäjän trolleiksi lukemani tahot ovat myös olleet kovin innokkaana keskustelussa nimenomaan negatiivisten vaikutusten lietsojina.

Poliittisesti TTIP on merkittävä Suomelle. Suomen vaikutusvalta ei edes riittäisi kaatamaan TTIP-sopimusta. Ulkopuolelle jääminen merkitsisi isoa riskiä pienelle talousalueelle. Jos onnistumme kansallisesti hyödyntämään TTIP:n mahdollisuudet, voimme saada TTIP:stä hyvän veturin taloutemme tervehdyttämiseen. Pidän hyvänä, että niin SDP:stä kuin PS:stä löytyy yksituumaisuutta TTIP:n osalta. Konsensuksen saavuttaminen näin isossa asiassa on kansallemme parasta.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

TTIP:n positiivisia vaikutuksia ei ehkä suuresti ole. T&T:n kyselyssä ne, joita vaikutukset koskevat eniten, yritysten johtajat, olivat yllättäen nuivia sopimukselle. Syyt olivat kuitenkin pätevän kuuloisia:

- oma toimiala on jo standardoitunut globaalisti ja tullit vähämerkityksisiä.
- vienti ei kannata Amerikkaan asti suurten rahtikulujen takia
- amerikkalaiset kilpailijat ovat kasvaneet suuriksi yhteismarkkinoidensa ansiosta, joten omaavat mittakaavaetua toimintaan ja investointien rahoitukseen. Huomioitava muuten on, ettei esim. kaupan alamme ole järin hyvin pärjännyt lukuisien pohjoismaisten ketjujen laajennuttua Suomeen (taas on yksi urheiluvälineketju laajentumassa). Kertooko se jotain kyvystä vastata kovenevaan kilpailuun? Luulisi niin.

Joillekin etua toki on. Näitä esimerkkejä ovat hitech-laitevalmistajat terveydenhoitoon, jos alan sääntelyä tai luvitusbyrokratiaa helpotetaan (lupa EU:ssa antaa luvan Amerikkaan ja päinvastoin).

Päällimmäiseksi jää vaikutelma, että voittajat ovat harvassa. Periaatteessa silti itsekin kannatan vapaampaa kauppaa: tullit pois ja luvitus helpommaksi.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

Totta kai olemassa oleva bisnes on sopeutunut nykytilanteeseen. Nyt kyse on siitä, syntyykö uutta bisnestä uusille aloille. Suuryritykset eivät siinä yleensä ole kovin luovia.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Sivusta on helppo huudella, että keksikää uutta. Toisekseen, ei tälläkään hetkellä ole mitään innovaatiomuuria Atlantilla estämästä vaikkapa myymästä kännyköitä Amerikkaan.

Suurten yritysten luovuus ei ole aivan yksioikoinen juttu. Suurella firmalla on vara kokeilla jotain rohkeatakin. Monet niistä Suomessakin kehittävät jotain, mutta jättävät viemättä eteenpäin, koska eivät koe tarvitsevansa. He myös luovuttavat näitä innovaatioitaan startupeille.

Suurista yrityksistä Kone vaikuttaa luovalta. Nokia panosti paljon ja keksi paljon, mutta käytti silti suhteessa paljon rahaa kehittämiseen. Isojen talojen hoiviin on saatettu perustaa mahdollisimman erillisiä kehitysorganisaatioita, joita eivät byrokratia ja jäykkyys haittaisi.

Jos puhutaan uusista firmoista uusille aloille, kehityskaari on todennäköisesti kymmeniäkin vuosia. Rahan ja maineen puute jarruttavat.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Sitäkin sopii pohtia, että kun käytämme ICT:ssä amerikkalaisten rautaa (esim. Intelin prosessorit), käyttöjärjestelmiä (esim. Microsoft Windows, Android, OSX), softia (MS Office), ja pilvipalveluita (Amazon, Google), niin merkittävä osa eurooppalaisten yksityishenkilöiden ja yritysten liikesalaisuuksista ja IPR:stä on tosiasiallisesti yhdysvaltalaisten hallussa odottamassa valjastamistaan tiukan paikan tullen. Liikesalaisuuksien ja teknologisten ratkaisujen hyödyntämistähän on hyvin vaikea eurooppalaisten valvoa. Myös Kiina pöllii väsymättä USA:sta ja EU:sta kaiken minkä vain eri keinoillaan pystyy.

Positiivista tässä on se, että teknologia ja innovaatiot leviävät ainakin jonkin aikaa nopeammin maailmassa. Negatiivista on se, että Eurooppa ottaa pahasti takkiin ja motivaatio keksiä ja kehittää uutta laskee, kun kilpailevat yritykset valtamerten takana voivat tiukassa paikassa päästä suoraan näkemään kaiken olennaisen. Tässä kannattaa Jenkkien soveltaa samaa systeemiä kuin britit sovelsivat 2. maailmansodassa Saksaa vastaan Enigman purkamisessa: vaikka koodi oli purettu, ei kannattanut vastustajalle paljastaa, että oltiin tietoisia tulevista pommituksista.

Jenkkien Internetin hallinta ja NSA on kyllä aivan upea strateginen temppu. Jos minulla olisi Yhdysvaltain kansalaisuus ja olisin sosioekonomista eliittiä, tuntisin että nyt on hyvin pullat uunissa. Osaako joku sanoa, että onko prosessi USA:n kansalaisuuden saamiseksi suomalaisena miten pitkä? Eurooppa näyttäisi olevan hölmöläisten johtama ainakin tällä hetkellä.

Käyttäjän LassiJskelinen kuva
Lassi Jääskeläinen

Väittäisin, että jos meillä on vapaakauppasopimus Yhdsvaltojen kanssa, voimme pitkällä tähtäimellä myös paremmin painostaa heitä.

Käyttäjän markkupatynen kuva
Markku Patynen

Hyvä kirjoitus, kiitos siitä! Elämme muuttuvassa maailmassa, jolloin meidänkin pitää olla valmiita muuttumaan. Sopeutumaan uuteen nykyisyyteen ja tulevaan. Monelle se voi olla vaikeaa, todennäköisesti kaikille ainakin jollakin saralla, mutta silti se on väistämätöntä. Parempi on todellakin olla itse tekemässä sitä muutosta kuin vain sopeutua muiden määrittelemiin itselle mahdollisesti huonoihin ehtoihin. Minä esimerkiksi ainakaan en haluaisi Euroopan Yhdysvaltoja, vaikka se taitaa monen EU-poliitikon (myös suomalaisen) agendalla olevankin. Siltä ainakin tuntuu. Jotakin kansalaisystävällisempää mielellään, kiitos. Samoin korporatismin ja korporaatiovallan kasvaminen yli kansanvallan kuulostaa pahalta - vaikka taitaa olla jo osittain toteutunutkin.

TTIP:n vastustus on todellakin kaksijakoista. Joillekin ihmisille markkinaehtoinen kaupankäynti ilman protektionistisia esteitä ei vain sovi omaan ideologiaan. Suurin osa TTIP:n nykyisistä vastustajista todennäköisesti kuitenkin ovat peloissaan siitä, mitä salaisissa neuvotteluissa todella tapahtuu, mistä eurooppalaisista tai kansallisista arvoista ja varannoista ollaan luopumassa. Epävarmuus ja tietämättömyys tuottaa pelkoa, tottakai. Eli sitä saa mitä tilaa.

Tuo on hyvä kuulla, että siitä välimiesmenettelystä on luovuttu, mutta voitko kertoa tarkemmin, mitä on tullut tilalle ? Kuinka paljon parempi se tilanne on uuden mallin kanssa ?

Onko sinulla kertoa mitään aikataulua, jolloin tällaiset taviskansalaisetkin voisivat saada parempaa, todellista tietoa sopimuksesta. Onko sen nykyinen versio tai jotakin analyysiä siitä tarjolla verkossa esimerkiksi. Jos ei nyt, koska odotettavissa ?

Minua kiinnostaisi myös, sisältyykö TTIP-sopimukseen mukaan nk. Safe-Harbour 2.0. Kun EU: korkein oikeus kumosi nykyisen vähän aikaa sitten, monissa jutuissa mainittiin tekeillä oleva Safe Harbour 2.0. Mutta eipä siitä oikein mitään muuta tietoa ole. Onko sen sisällöstä mahdollisesti saatavissa mitään tietoa - tosin tuo korkeimman oikeuden päätös varmaan pani pakkaa hieman sekaisin, tehtiin sitä uutta sopimusta sitten missä tahansa.

Tästä TTIP:stä on ollut nyt muutaman päivän sisällä muitakin kirjoituksia täällä US:n palstoilla. Yhdessä kävin läpi sitä EK:n julkistamaa gallup-tutkimusta. Mielestäni se juuri kertoi selvästi, että kyllä Suomenkin kansa periaatteessa kannattaa TTIP:n mukanaantuomia heidän mielestään hyviä asioita. Eikä siinä tutkimuksessa sitten noita huonoja asioita pahemmin käsiteltykään aidosti ainakaan. Eli tuo "periaatteessa kyllä, mutta.." lienee melkoisen yleinen mielipide ? Valitettavan asenteellinen ja keppoinen tuo tutkimus kyllä valitettavasti oli. Tuntui, että lopputulos oli varmistettu jo kysymyksien asettelussa.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

Kiitos kommentista!

ISDS:n tilalle on tarkoitus luoda pysyvä riitatuomioistuin, jossa on sopimuspuolten asettamat ja julkiselle vallalle vastaavat tuomarit. Näin päästään eroon tilanteesta, jossa välimiestuomareina toimisi vaihteleva joukko eriasteisia siteitä suuryrityksiin omaavia liikejuristeja, joiden uramahdollisuuksien kannalta voisi olla suotuisaa tehdä yrityksille edullisia ratkaisuita.

En tosiaan tiedä, koska sopimusluonnos tulee kommenttikierrokselle, toivottavasti heti kun on valmista. Kunnollinen keskustelu ja kommenttikierros on ehdottomasti edellytys ratifioinnille. Salaisuus yhdistettynä EU:n epädemokraattisiin rakenteisiin varmasti ruokkii epäilyksiä.

Tässä päästäänkin siihen, että korporatiivinen valta ja hallitusten välisten järjestöjen keskinäisiin sopimuksiin perustuva kv-yhteistyö on laajempi ongelma. EU:n rakenteita olisi selkeämmin vietävä edustuksellisen ja osallistuvan demokratian suuntaan.

Käyttäjän markkupatynen kuva
Markku Patynen

Kiitos vastauksesta! Mitenkäs tuon riitatuomioistuimen päätöksen osalta, onko siitä tarvittaessa mahdollista valittaa ja jos kyllä niin mihin ? Tämä kait oli kans yksi sen välimiestuomioistuimen hiertävä kohta.

Toistaisin kysymykseni tuosta Safe Harbour 2.0-neuvottelusta. Onko se osa TTIP:tä vai erillinen juttu. Jotenkin olen alkanut asennoitua, että se on erillinen juttu, mutta toivoisin tietävämmiltä vahvistusta.

"EU:n rakenteita olisi selkeämmin vietävä edustuksellisen ja osallistuvan demokratian suuntaan." Kannatan kyllä, mutta kova on tavoite. Millä keinoilla tuota nyt yritetään ? Riittääkö EU Parlamentin roolin vahvistaminen (tähän mennessä tapahtunut ja tuleva). Mielestäni ei, mutta mitä sitten. Tuo herrakerho-syndrooma ja muu korporatistinen toiminta omaa kuitenkin vahvan kannatuspohjan sekin, ymmärtäisin.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen Vastaus kommenttiin #35

Safe Harbour on erillinen projekti, mutta en ole siihen tarkemmin perehtynyt enkä osaa sanoa neuvottelujen tilanteesta mitään tarkempaa.

Riitatuomioistuimen teknisestä toiminnasta tai jatkovalituksista ei ole vielä tarkempaa tietoa, luotettavaa infoa saataneen vasta kun neuvottelutulos valmistuu. Yleensä kv-tuomioistuimissa ei juuri valitusprosesseja ole, mutta itse menettely on tästä syystä perinpohjaisempi ja huolellisempi, vastaa tavallaan suoraan korkeinta oikeusastetta.

Se mikä on "tarpeeksi" on lopulta kansan kädessä: viestihän viedään äänestysvalinnoilla ja sillä, annetaanko instituutioille legitimiteetti. Itse näkisin, että parlamentarismin lisääminen olisi hyvä ensiaskel, jokin eurooppalainen kansalaisaloite voisi olla hyvää jatkoa ja sitten tietysti kansalaiskeskustelu- ja järjestökanavien kehittäminen.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Ihmetyttää miksi vapaa kauppa yleensä tarvitsee sopimusta.

Toki toiset ovat vapaampia vapaaseen kauppaan kuin toiset, siinä varmaan juju.

On minullakin ylipainoa mutta niin on maailman ylitutaonnollakin. Kehitysmaissa saa kivat vastaansa köyhät.... Siinä sitä vapaata kauppaa.

Käyttäjän kaituovinen kuva
Kai Tuovinen

Hyvinkin paljolti jälleen taaksepäin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset