Kepillä muurahaispesää Uskalla sohia!

Paavo Väyrynen yllätti - taas

  • Keskustan kunniapuheenjohtaja ja europarlamenttiedustaja Paavo Väyrynen.
    Keskustan kunniapuheenjohtaja ja europarlamenttiedustaja Paavo Väyrynen.

Keskustan kunniapuheenjohtajalta, moninkertaiselta ministeriltä, kansanedustajalta, presidenttiehdokkaalta ja europarlamenttiedustajalta Paavo Väyryseltä on totuttu näkemään yllättäviä ulostuloja, taitavaa medianhallintaa (toisinaan jopa antimedianhallintaa jossa julkisen sanan viha käännetään aseeksi) ja ennen kaikkea tempauksia, joita oman puolueen valtaeliitti kauhistelee ja kenttä rakastaa. Paavo Väyrynen on Keskustapoliitikko Kekkosen ja YYA:n ajoilta sekä kulttuurisesti että poliittiselta linjaltaan: kaikki keinot käyvät ja liittolaiset haetaan niin kotona kuin kansainvälisestikin aina tapauskohtaisesti: aidalla istumalla hankitaan parhaat edut oikealta ja vasemmalta kuten idästä ja lännestäkin.

Väyrysen "aina oikeassa" -populismi on provosoivaa ja tämän omahyväisyys koomista. Toisaalta mies on poliittisten comebackien grand old man eikä tunnu suostuvan kanveesissa pysymiseen sitten millään. On siinä jotain ihailtavaakin. Väyrynen repi käytännössä yksin Keskustan 12 % kuolemanlaaksosta uskottavaksi vaihtoehdoksi presidentinvaaleissa 2012 ja siitä nousu-uralle Suomen suurimmaksi puolueeksi. Juha Sipilän peesaus perinteiselle alkiolaiselle linjalle sosiaalisen ja alueellisen oikeudenmukaisuuden korostamisineen piti käyrän nousevana, vaikka lestadiolaisten ja Keskustan liberaalisiiven yhdistävä tekijä on pikemminkin menestyksen teologia: vauraus on Jumalan siunausta hurskaille, köyhyys ja epäonni synnin palkka.

Nyt Väyrynen kuitenkin repäisi kunnolla, ilmoittaen jättävänsä puoluepolitiikan kautta vaikuttamisen "Suomen, Euroopan ja ihmiskunnan tulevaisuuteen" johtuen siitä, ettei se Keskustassa ole mahdollista. Keskeiset tekijät ovat EU-politiikan linja sekä alkiolaisen yhteiskuntapoliittisen linjan hylkääminen sekä epäonnistuminen tämän muuttamisessa. Liekö ulostulon syynä tuorein HS:n gallup-mittaus, jossa Keskustan alamäki jyrkkenee. Uppoavasta laivasta kannattaa ottaa etäisyyttä.

Eurokritiikki, Keskusta ja leikkauspolitiikka

Keskusta on mielenkiintoinen puolue siitä, että sen politiikassa EU:n ja muiden eurooppalaisten rakenteiden kritiikki on aina ollut vahva teema, mutta silti puolue on käytännön politiikassaan ollut yhtä lailla Eurooppamyönteinen kuin SDP ja Kokoomuskin. Väyrynen on ollut jonkinlainen Keskustan kentän ääni aina silloin kun puolue on hallituksessa unohtanut edellisen kauden lupauksensa. Nyt eurokritiikin kärki Väyrysellä on se, että euro on syy leikkauspolitiikkaan ja sen ulkopuolella Suomi voisi tehdä toisenlaista talouspolitiikkaa.

Osittain tämä on totta, koska sisäisen devalvaation sijaan Suomi voisi tehdä ulkoisen devalvaation. Käytännössä kuitenkin se yhtä lailla heikentäisi suomalaisten kulutuskykyä koska tuontitavaroitahan monet päivittäisistäkin kulutushyödykkeistä ovat. Ottaen huomioon vielä talouden globalisoituneet rakenteet on kyseenalaista, auttaisiko vanhan devalvaatiosyklin mukainen politiikka siten kuten 1980-luvulla. Historian pyörät eivät yleensä juuri pyöri taaksepäin.

Valtavirtainen käsitys lienee, ettei globaalissa markkinataloudessa ole muita keinoja vakautta ja hyvinvointia edistävän politiikan edistämiseen kuin kansainvälinen yhteistyö. Jos olemassaolevat rakenteet eivät toimi, ne pitää korjata tai omaa viiteryhmää pitää vaihtaa. Mutta yhteistyöstä vetäytyminen johtaa vain siihen että pientä kansantaloutta heitellään kuin lastua laineilla. Tämä lienee se syy, miksi Keskusta ja nyttemmin myös Perussuomalaiset on käytännössä sitoutunut eurooppalaisen yhteistyön rakenteissa tehtävään politiikkaan. Väyrynen jää kabineteissa jatkuvasti agendansa kanssa yksin vaikka kaduilla ja toreilla viesti saakin positiivisen vastaanoton.

Mihin Väyrynen on matkalla?

Paavo Väyrynen aikoo nyt siis jättää Keskustan puolue-elimet ja keskittyä kansalaisvaikuttamiseen muita väyliä pitkin. Eurokansalaisaloitekin saattoi olla osa laajempaa strategista manööveriä. Kenties Väyrynen on havainnut, että Perussuomalaistenkin hyväksyttyä tukipaketti- ja yhteistyöpolitiikan kansalaisten eurokriittisyys uhkaa jäädä ilman poliittista kotia. Kenties jokin kansanliike voisikin siivittää Väyrysen poliittisen uran vielä uuteen nousuun, joko Keskustan johtoon tai sitten uudeksi puolueeksikin.

Osittain sellaista sävyä voi hakea Väyrysen blogin lausahduksesta, jossa hän nostaa maahanmuuttopolitiikan ulko- ja turvallisuupolitiikan sekä aluepolitiikan osalta keskeiseksi hallitusohjelmassa positiiviseksi asiaksi, jossa teksti vastasi, huomatkaa mainitut puolueet ja niiden järjestys, "perussuomalaisten ja keskustalaisten laajan enemmistön näkemyksiä". Näissä Väyrysen mukaan käytäntö on kuitenkin ollut muuta kuin teksti. Johtuuko tämä nyt sitten Kokoomuksen hegemonisesta poliittisesta asemasta vai välttämättömyyden pakosta, aika näyttää.

Kuten senkin, miten Väyrysen uusin peliliike vaikuttaa Suomen poliittiseen kenttään, Keskustaan ja Perussuomalaisiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

" vaikka lestadiolaisten ja Keskustan liberaalisiiven yhdistävä tekijä on pikemminkin menestyksen teologia: vauraus on Jumalan siunausta hurskaille, köyhyys ja epäonni synnin palkka."

Eetu Kinnunen iskee asian ytimeen. Lestadiolaiset ovat pohjimmiltaan lähellä reformoidun teolgian painotuksia, jotka ovat muovanneet niin USA:n yhteiskuntaa kuin Sveitsin talouselämää.

Käyttäjän AnttiKoskela kuva
Antti Koskela

Väyrynen on niin vanha kettu, että tämäkin liike on varmasti harkittu, ja tälle on jokin syy.

Tulee mieleen olisiko kyseessä harkittu pesäeron teko puolueeseen presidenttipyrkimyksiä varten? Voi olla kaukaa haettua.

Toinen mahdollisuus on että Kepussa on käytetty sen verran kovia painostuskeinoja Väyrysen euro-kansalaisaloitetta kohtaan, että hän on pahoittanut mielensä.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

Voi olla. Salaliittoteoreetikko voisi jopa kuvitella, että Keskusta toteaa kannatuksen laskevan ja pyytää Väyrystä korjaamaan tilanteen ottamalla etäisyyttä puolueesta ja sitten vetämällä taas ääniä sopivan paikan tullen että peli voi jatkua.

Tuskin Paavo kuitenkaan pelinappulaksi suostuu. Ambitioita riittää vielä eläkeläisen iässäkin.

Käyttäjän LassiJskelinen kuva
Lassi Jääskeläinen

Vaikea tosiaan kuvitella Paavoa pelinappulan roolissa. Sen verran itsepäinen kaveri kuitenkin on.

Käyttäjän LassiJskelinen kuva
Lassi Jääskeläinen

Presidentinpyrkimykset eivät välttämättä ole kovin kaukaa haettua.

Käyttäjän LassiJskelinen kuva
Lassi Jääskeläinen

Mielenkiintoista kyllä nähdä miten Perussuomalaiset reagoivat. Kansalaisaloite on heille todella hankala paikka, ja tämä muuttaa tilannetta vielä entisestään.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

Voi pian olla että syntyy Muutosten, IPUjen ja Suomidemokraattien lisäksi jokin uusikin eurokriittinen populistipuolue, sellainen jolla on mahdollisuus saada vaaleissa paikkojakin.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Mitä useampi ryhmä noista äänistä kilpailee, sitä parempi.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen Vastaus kommenttiin #10

Äärioikeisto ja kommunistit ovat perinteisesti lisääntyneet jakautumalla. Ehkä sama pätee näihin "-kriitikoihinkin"?

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Joku ketunhäntä on taatusti kainalossa, mutta se voi olla joku pienempikin ambitio.

Se mitä tämä kuitenkin ilmentää, on kuinka hauras SSS on. Kolme ässää ovat kadonneet jonnekin norsunluutorniin, ja kuuntelevat todella huonosti mitään ympärillä olevaa. Tämä ei varmaan jää ainoaksi ison luokan tympääntymiseksi.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

Hallituksen politiikka on synnyttänyt kapinaliikkeitä Kokoomuksessakin. Toiset ovat sitä mieltä, että päättäväisyys runtata ei riitä ja toisia meno jo alkaa hirvittää.

Suomi tarvitsee "toimeenpanohallituksen" sijaan vähän enemmän näkemystä, mekanistisilla yhden totuuden malleilla ei pärjätä.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Suomi tarvitsee nimenomaan toimeenpanohallituksen. Kaikkia kuuntelemalla ei päätökset koskaan synny ja lopulta ennen vaaleja kaikki jo sovitutkin lakastaisiin pöydältä. Neljä vuotta on liian lyhyt aika uudistuksiin. Vatuloimalla ei saada aikaan yhtään mitään.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen Vastaus kommenttiin #13

No ei nyt oikein tunnu nämä toimeenpanot edistyvän.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Väyrysen uusi aloite käyttää termiä "Freedom of choice". No, onhan Zhirinovskikin "liberaalidemokraatti". Saksan AfD on kai jo ilmoittautunut tämän tunnuksen taakse. Ei muuta kuin odottamaan, että Puolan ja Suomen abortinvastustajat rupeavat vastustamaan liberalismia liberaalien perinteisellä tunnuksella:

https://en.wikipedia.org/wiki/Freedom_of_choice

Käyttäjän vanhavaari72 kuva
Risto Mäkinen

Paavo kun perustaa oman puolueen niin ei tarvitse taistella sen puolueen linjasta. Se on Paavon linja

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Eniten minua ihmetyttää tässä väyryskeskustelussa, että sitä yleensä käydään. Väyrynen on politiikan klovni. Ei sen enempää. Otettakoon hänet hupiveikkona. Muuhun hänestä ei ole. Äänekäs hän on ja kovasti julkisuushaluinen, mutta ei Väyrysen opeilla mitään voi rakentaa, että annetaan hänen olla ja supistua aitoon luonnolliseen kokoonsa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset