Kepillä muurahaispesää Uskalla sohia!

Pari vinkkiä tasa-arvokeskustelun käymisestä

Tasa-arvokeskustelu nousi taas esiin tällä viikolla, kun vietettiin toimihenkilöiden keskusjärjestö STTK:n lanseeraamaa ”naisten palkkapäivää”, jolla pyritään symboloimaan sukupuolten välillä edelleen vallitsevia tuloeroja. Ajatuksena on, että jos palkat olisivat muutoin samansuuruisia, naisten palkanmaksu loppuisi marraskuun alkupuolella ja loppuvuosi elettäisiin pelkällä kiitoksella.

Asiastahan tietysti nousi argumentteja suuntaan jos toiseenkin. Esitettiin, että palkkaeroja ei ole samoissa työtehtävissä, vaan työtehtäviin valikoituminen selittää eroja. Tuloeroja selitettiin myös siten, että miehet tekevät enemmän työtunteja kuin naiset. Naiset ovat enemmän perhevapailla ja työurat jäävät lyhemmiksi. Ja niin edelleen.

Vasta-argumentteina tarjottiin muun muassa, että työtehtäviin valikoituminen sukupuolittain on myös asia, johon tulee puuttua, samoin kuin lasten hoivavastuun jakautumiseen. Todettiin, että naiset tekevät enemmän piiloon jäävää tai palkatonta ylityötä. Pohdiskeltiin sitä, miten sukupuoliroolit, kasvatukselliset ja koulutukselliset asenteet sekä työpaikkojen toimintakulttuuri vaikuttavat uravalintojen tekemiseen tai mahdollisuuksiin edetä työpaikoilla.

Eikä siinä mitään. Vapaaseen yhteiskuntaan kuuluu vapaa ajatuksenvaihto ja argumentoiva keskustelu vähintäänkin jalostaa molempien puolien perusteluita väitteilleen. Parhaimmillaan se johtaa kompromissiin tai yhteisymmärrykseen ongelmasta ja ratkaisumahdollisuuksista. Kuitenkin tässä keskustelussa on havaittavissa jännittävä poteroihin kaivautuminen niiden keskustelijoiden osalta, joiden mielestä sukupuolten tasa-arvossa ei ole feministien väittämiä ongelmia.

Samoja argumentteja hoetaan ad nauseam. Keskustelua viedään asiaan liittymättömiin kysymyksiin. Hyökätään henkilöä vastaan ja käytetään erilaisia uuvutustaktiikoita. Puran näistä muutamia ja esitän sitten muutaman vinkin rakentavamman keskustelun käymistä varten.

Entäs miesten tasa-arvo-ongelmat?

Tyypillisin mitätöintistrategia tasa-arvokeskustelussa on vedota siihen, että miehilläkin on tasa-arvo-ongelmia esimerkiksi huoltajuusriidoissa, ylitöiden kasautumisen muodossa, asunnottomuus-, väkivalta-, itsemurha- ja vankitilastoissa, asevelvollisuudessa ja niin edelleen. Niin kauan, kun näitä ongelmia ei ole ratkaistu, niin naisten ongelmista ei saisi puhua, tai ainakin feministit sivuuttavat heidän mielestään nämä kysymykset. Tämä on niin sanottua whataboutismia tai NL:n ihmisoikeusloukkauksiin vastaavan Pravdan ”ja amerikkalaiset lynkkaavat mustia” -puolustusta.

Osassa asioista väitteen esittäjät ovat sitä paitsi faktisesti väärässä, sillä osa feministeistä kannattaa avoimesti sukupuolineutraalia asevelvollisuutta tai kansalaispalvelusta, osa taas asevelvollisuuden lakkauttamista kokonaan. Perhevapaiden tasaamisen tarkoitus on osaltaan vahvistaa isien asemaa tasa-arvoisina vanhempina. Feministit (ainakin vasemmistolaiset ja vihreät feministit, joita pääosin tunnen) ajavat myös inhimillisempää sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, jolla ratkaistaisiin asunnottomuuden ja itsemurhien kaltaisia inhimillisiä tragedioita. Heidän tavoitteenaan on myös inhimillisempi ja ennaltaehkäisevä kriminaalipolitiikka, jolla saataisiin vankien määrä laskemaan.

Näissä argumenteissa onkin nähtävissä samanlainen ilmiö kuin maahanmuuttokeskustelussa: kun vastustetaan maahanmuuttajien palveluita ja sosiaalitukia, vedotaan suomalaisiin avuntarpeessa oleviin ryhmiin, mutta näiden suomalaisten tarvitsijoiden auttamiseksi ei toimita eikä tehdä aloitteita. Usein ne henkilöt, joilla kyllä riittää aikaa kirjoittaa vihaisia kommentteja sosiaaliseen mediaan tai lähetellä sähköpostia tasa-arvoasioista kirjoittaville eivät uhraa hetkeäkään elämästään asunnottomien, mielenterveysongelmaisten tai rikollisen elämän partaalla olevien miesten auttamiseen. Miesten tasa-arvo-ongelmat ovat heille vain olkinukke, jolla vastustaa feminismiä.

Rakentavampaa tasa-arvokeskustelua

Feministejä ei myöskään kannata leimata jonkin toisen feministiksi ilmoittautuneen väitteen perusteella; feministit eivät ole keskenään samanmielinen joukko, esimerkiksi siihen mitä tulee eri sukupuolten tasa-arvo-ongelmat ratkaistaan tai mitkä ovat keskeisimpiä ongelmia. Esimerkiksi palkkaerojen suhteen voidaan painottaa eri tavoin koulutusta ja roolimalleja, perhevapaiden tasaamista, kannustamista omiin valintoihin esimerkin kautta tai palkkasalaisuuden poistamisella. Kaikissa näissä keinoissa on muuten yhteisenä nimittäjänä se, etteivät ne ole keneltäkään mieheltä pois.

Kukaan feministi ei myöskään koskaan ole hyökännyt kimppuuni, jos olen esittänyt jonkin miesten kokeman tasa-arvo-ongelman korjaamista, esimerkiksi itsemurhien tai miesten kohtaaman väkivallan torjumista. Yksikään feministi ei ole koskaan huoritellut, homotellut tai muutenkaan solvannut minua (tosin yksikään tuntemani feministi ei ole niin debiili että pitäisi huorittelua tai homottelua osuvana loukkauksena).

Tosin, täytyy myös sanoa etten muutenkaan ole saanut erityisen paljon henkilökohtaista palautetta kirjoituksistani, joissa olen käsitellyt esimerkiksi tasa-arvoa tai maahanmuuttopolitiikkaa. Naispuoliset ystäväni sen sijaan varautuvat aina julkisen kirjoituksensa jälkeen törkyä sisältävän sähköpostin, vihaisten puhelinsoittojen ja yöllisten alatyylisten tekstiviestien tulvaan.

Ehkä ensimmäinen asia onkin, että jos haluat argumenttisi tulevan kuulluksi, sitä ei kannata ryydittää tytöttelyllä, huorittelulla tai muullakaan sellaisella kielenkäytöllä, jota et omalle äidillesi, kumppanillesi tai tyttärellesi käyttäisi. Toinen asia olisi sitten se, että vastaisit esitettyihin väitteisiin ja perehtyisit siihen, millaista keskustelua aiheesta on ennen osallistumistasi jo käyty.

Ja lopuksi, jos haluat edistää miesten tasa-arvoa, lähtökohtaisesti ei kannata vastustaa naisten ongelmien korjaamista. Yhteistyöhakuisella asenteella saa yleensä helpommin asioitaan edistettyä, tasa-arvo kun harvoissa kysymyksissä on nollasummapeliä ja kysymykset ovat toisiinsa kietoutuneita (tasa-arvo työmarkkinoilla mahdollistaa tasaisemman lasten kanssa vietetyn ajan jakamisen, vähempi miesten välinen väkivalta vähentää todennäköisesti myös väkivaltaa lähisuhteissa).

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Miesten viikko on kohtapuoliin aluillaan, joten voisin ounastella mieserityisinä pidettävien tasa-arvo-ongelmien nousevan ainakin hetkellisesti ns. framille :

http://www.miestenviikko.fi/

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

STTK:n laskelma lähtee ajatuksesta, että miehet ja naiset tekevät yhtä paljon vuosityötunteja. Näitä kun ei oteta huomioon missään Tilastokeskuksen palkkatilastossa.
Kuitenkin naiset tekevät vain noin 79-80 % miesten vuosityötunneista Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen mukaan.
Eli kun naisten palkkapäivä oli marraskuun alussa, niin ne samat naiset lopettivat työnteon jo noin 23. lokakuuta.
Eli naiset saivat palkkaa yhdeltä viikolta tarvitsematta tehdä työtä sen edestä tuntiakaan.
Samalla vertailutavalla voidaan valita keväältä miesten työvuoden päätöspäivä. Eli se päivä, jolloin miehet lopettavat edellisen vuoden työnteon, jos sitä verrataan naisten tekemään työvuoteen. Se päivä on suunnilleen maaliskuun 19. päivä, jota vietetään tasa-arvon päivänä.
___________________________
Seuraavassa Euroopan komission oikeusasioiden pääosaston kuvaus EU:n ja Suomen virallisesta palkkaerolaskelmasta:
"In the EU, the gender pay gap is referred to officially as the ‘unadjusted gender pay gap’, as it does not take into account all of the factors that impact on the gender pay gap, such as differences in education, labour market experience, hours worked, type of job, etc."

Käyttäjän JouniKivel kuva
Jouni Kivelä

Miesten ja naisten välinen tuloero johtuu sukupuolten välisistä biologisista eroista. Miehet, niin kuin kaikkein lajien koiraat joutuvat kilpailemaan naisten suosiosta. Naiset, kuten kaikkien lajien naaraat suosivat koiraita jotka osoittava parasta kokonaiskelpoisuutta. Kokonaiskelpoisuus tarkoittaa terveyttä ja kyvykkyyttä hankkia ja pitää tarvittavat resurssit kuten ruoka.
Selvin osoitus ihmisellä kokonaiskelpoisuudesta on varallisuus. Tästä seuraa, että miehillä on kovempi paine hankkiutua aloille ja tehtäviin joissa tienaa mahdollisimman paljon. Miehet saavat tästä ns. geneettistä etua, eli heille syntyy keskimäärin enemmän lapsia kuin köyhille.
Naisille punkemisesta rahakkaille aloille, vaikkapa sähköurakointiin, ei ole geneettistä etua. Naisen geneettinen etu toteutuu, kun hän hankkii mahdollisimman kelpoisen puolison, miten tyrät rytkyen uran luominen, tai maksimaalin varallisuus olisi siihen paras keino.
Geneettisen edun periaate on läpitunkeva tosiasia kaikkein lajien käyttäytymisessä. Se on evoluution perusta. Sellaiset mutaatiot jotka auttavat miehiä hankkimaan kulloisissakin olosuhteissa ruokaa ja muita resursseja tulevat ajansaatossa täysin deterministisesti vallitseviksi ominaisuuksiksi.
On aivan makuasia onko vuosiansio ero iso vai pieni, missään tapauksessa se ei ole tasa-arvoongelma.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Sukupuolten välisiä biologisia eroja tuskin kukaan on kiistämässä, vaan ne ovat tasa-arvokeskustelun kovassa ytimessä. Kysymys on siitä, asetetaanko yhteiskunnalle velvollisuutta sääntelyn ja tulontasausten avulla kompensoida naisille niitä taloudellisia haittoja, joita heille miehiä hankalammasta osasta lisääntymisprosessissa tulee. Sosialidemokraattien ja muiden vasemmistopuolueiden mielestä pitää, myös Kokoomukselle asia näyttää tulleen erittäin tärkeäksi johtuen siitä, että yhä useammat naiset suorittavat akateemisia tutkintoja ja haluavat johto- ja asiantuntijatehtäviin.

Toki joissakin oikeistokonservatiivissa piireissä tulontasaus miehiltä naisille halutaan tehtäväksi vain perheen sisäisesti niin, että päävastuu perheen elättämisestä kuuluisi aviomiehille. Tämä näkemys on kuitenkin harvinaistunut, koska avioliittoinstituutio on vuosien saatossa heikentynyt. Pelkät raa'at markkinatalousmekanismit jättävät erityisesti yksinhuoltajaäidit erittäin huonoon asemaan, jos turvaverkkoja ei ole.

Käyttäjän JouniKivel kuva
Jouni Kivelä

Sukupolten välisiä biologisia eroja kiintetään nykyään todella laajasti. Meilläkin on tehty tukuttain sukupolentutkimuksen opinnäytteitä joissa johtolauseena on: Sukupuoli on sosiaalinen konstruktio ja siitä seuraa....

Vihreä liike näyttää olevan asiassa hyvin aktiivinen ja he ämpärillä kantavat meillekin näitä ajatuksia amerikoista. Uuden Suomen blogiessakin vihreät puhuvat ihan sujuvasti cis -sukupolisista. Sukupuoleen sosiaalisena konstruktiona uskovat näkevät heteroseksuaalit cis -sukupuolisina, joka on heidän mukaansa yleisin sukupuoli koska ihmiset on opetettu uskomaan niin. Ajatus on absurdi.

Oma empiirinen kokemukseni ei lainkaan tue sitä, että naiset yhä useammin hakevat johtotehtäviin. Meillä Suomessa, ainakin tellisuudessa, on ongelmana ettei vastuuta ota oikein kukaan. Olen ollut tilanteissa jossa 800 ihmisen yksikössä tulee johtotehtävä auki eikä paikkaan tule yhtään hakemusta. Näin käy usein. Eräs rekrytointia hoitanut esimies oli saman yrityksen Kiina yksikössä töissä, ja kertoi, että kun siellä tulee paikka auki 70% porukasta hakee paikkaa. Ongelmana on, että kun vain yksi voidaan valita, muut katsovat ettei ura edisty ja vaihtavat työpaikkaa.

Avioliitto instituutio on tosiaan heikentynyt. Syynä on erityissti isyyden ja perhearvojen vähättely. Avioliitto ei kuitenkaan ole sekään sosiaalinen konstruktio, vaan se on kulttuurillinen ilmentymä parisuhdestrategiasta jota ihminen ja linnut toteuttavat. Syy on näillä lajeilla tietysti sama, poikaset ovat avuttomia pitkään eivätkä voi huolehtia edes syömisestään. Molemmilla raskaus ja hautomisvaihe on myös pitkiä. Poikaset ja naaras tarvitsevat välttämättä koiraan tukea, muuten on vaara ettei kehity terveitä ja lisääntymiskykyisiä poikasia.

Jouko Punola Vastaus kommenttiin #5

Mielestäni sinä nyt rankasti yliyksinkertaistat mm evoluution toimintaa. Esim telkkäkoiraalla voisi olla hauskaa kun lukisi sinun teoretisointia lintukoiraiden roolista.

Käyttäjän JouniKivel kuva
Jouni Kivelä Vastaus kommenttiin #6

No ei tuo tietenkään ole tyhjentävä selitys kaikista lintulajeista, pääsääntö se kuitenkin on. On lintuja joilla koiras hautoo ja siksi naaraat kilpailevat paritteluoikeudesta. Myös sinisorsan lisäääntymiskäyttäytminen on hyvin erilaista.

Jouko Punola Vastaus kommenttiin #7

Uroksen osallistuminen omien jälkeläistensä hoitoon ja "elatukseen" ei yllättäen ole suurillakaan nisäkkäillä niin yleistä kuin saattaisi kuvitella, joten evoluution "suunta" ei sittenkään välttämättä ole automaattisesti kohti pappa betalaria. Nykykäsityksen mukaan evoluutionääriset ilmiöt ei muutenkaan näyttäisi olevan kovin pitkäjänteisiä prosesseja. Ne ottavat suuntaa minne milloinkin muuttuvissa ympäristöissä. Rohkeat geneettiset visionäärit napsaisevat sopivan ympäristömuutoksen sattuessa joskus koko potin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset