*

Kepillä muurahaispesää Uskalla sohia!

Analyysi: Jyväskylän Vihreä jytky

  • Jyväskylän kaupungintalolla alkaa kuhina. Kuva: Jyväskylän kaupunki
    Jyväskylän kaupungintalolla alkaa kuhina. Kuva: Jyväskylän kaupunki

Jyväskylässä jytkyteltiin kuntavaaleissa oikein kunnolla. Käytännössä koko itsenäisen Suomen historian kaupunkia suurimman puolueen paikalta hallinneet sosialidemokraatit saivat väistyä Vihreän aallon tieltä. Vihreiden nousu oli 8,8 %-yks. ja SDP:n vaalitappio 4,8 %-yks. Toiseksi suurimman vaalitappion kuittasivat Perussuomalaiset, joiden kannatuksesta suli pois 3,5 %-yksikköä.

Pienempiä vaalitappioita kärsivät entinen kakkospuolue Kokoomus ja suuressa kaupungissa harvinaisen vahvana säilynyt Keskusta. Pienempiin vaalivoittajiin kuuluivat Vasemmistoliitto ja Kristilliset. Pienpuoluerintamalla kommunistit menettivät ainoan paikkansa kun legendaarinen Riitta Tynjä joutui luovuttamaan paikkansa Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Arto Lampilalle, josta tuli valtuuston ainoana piraattina valtakunnallisesti toinen läpimurtonsa tehneiden piraattien valtuutetuista.

Absoluuttisissa äänimäärissä Kepun ja Kokoomuksen tappiot olivat varsin pieniä, mikä kertoo äänestysaktiivisuuden noususta punavihreiden ryhmittymien ja Piraattien hyväksi. Samaan aikaan SDP:n vaalitappio huolimatta Perussuomalaisten samanaikaisesta romahduksesta ja useiden ay-taustaisten miesehdokkaiden kuten pääluottamusmies Jukka Hämäläisen ja Jarno Kemiläisen hyvästä suorituksesta huolimatta kertoo osan persuista palanneen nukkuviksi. Samalla se kertoo naisäänestäjien sekä korkeastikoulutettujen siirtymisestä Vihreiden äänestäjiksi.

Vihreän vaalivoiton anatomia

Vihreiden vaalivoitto rakennettiin paljolti eduskuntavaaleissa muodostuneen momentumin varaan: Touko Aalto teki historiaa nousemalla Vihreiden listalta kansanedustajaksi keväällä 2015. Aallon äänistä murskaava osa tuli nimenomaan Jyväskylästä. Tämä teki Vihreistä entistä laajemmalle joukolle keskisuomalaisista realistisen vaihtoehdon. Vihreitä tuki myös Jyväskylän demografia: nuorten keskuudessa Vihreiden kannatuspotentiaali on kaikkein korkein ja ison yliopiston, ammattikorkeakoulun ja ammattioppilaitosten ansiosta Jyväskylä on ikäjakaumaltaan yksi Suomen nuorimpia kaupunkeja.

Profiloituminen koulutuksen puolustajaksi, pyöräilyn ja joukkoliikenteen edistäjäksi sekä lapsiperheiden asian ajaminen esimerkiksi subjektiivisen päivähoidon palauttamisella auttoi, etenkin kun sitä tukee oppositioasema koulutusleikkauksia tekevää hallitusta vasten. Lisäksi hallituksen politiikka on ollut korostuneen profiloitunutta vanhempiin, konservatiivisiin miehiin, mikä omalta osaltaan aktivoi nuoria vastavoimaksi uurnille: moni havahtui siihen, että politiikalla todella on väliä sekä maan yleisilmapiirin että nuorten ihmisten elämän olosuhteiden kannalta.

Jyväskylässä Vihreitä auttoi myös SDP:n linjamuutos, joka korosti duunareita, lähiöitä ja työttömiä, valitettavasti ainakin mielikuvissa koulutettujen ja keskiluokkaisten kustannuksella. Jyväskylässä SDP oli aiemmin myös koulutettujen ja nuorten puolue enemmän kuin maassa keskimäärin, mutta tuo äänestäjämassa koki nyt Vihreät raikkaampana ja houkuttelevampana vaihtoehtona.

Mielikuvia ja agendan asettamista

Erään vanhan toverin melkein ilahtunut huudahdus, kun hän oli perehtynyt Jyväskylän Vihreiden ajatuksiin oli samalla terävä huomio: ”Nämä Vihreäthän ovat ihan samanlaisilla asioilla kuin me nuoret sosialidemokraatit aikanaan!” Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö onkin vaalivoiton jälkeen puhunut useammassa yhteydessä nimenomaan hyvinvointivaltiosta, kuin korostaakseen ajatusta siitä, että Vihreät ovat 1960-1970 -lukujen SDP:n manttelinperijä yhteiskuntaa uudistavana tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja edistyksellisyyden liikkeenä.

Vihreät tulevat olemaan seuraava sosialidemokraattien haastaja hyvinvointivaltion uudistamisessa, ja sosialidemokraattien on vastattava tähän haasteeseen. Vastauksena SDP:n on tarjottava yhteiskunnan uudistuspaineisiin omat lääkkeensä, mutta myös mentävä Vihreiden tontille ja puhuttava kaupunkien ja asumisen kehittämisestä, ympäristö- ja energiapolitiikasta, liikenteestä ja luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Kaikissa näissä asioissa Vihreiden politiikka on uskottavalla ja rakentavalla tavalla myös haastettavissa.

Tämän lisäksi on kuitenkin vielä kyettävä muuhunkin kuin reagointiin. On luotava omia, uniikkeja teemoja ja asiakokonaisuuksia joissa ei ole kilpailua. Puolueet, jotka ovat luoneet poliittisen keskustelun agendaa ovat aina pärjänneet vahvasti ja olleet kokoaan suurempia, kuten SDP suuruusvuosinaan oli. Nyt hegemoninen asema on ollut pitkään Kokoomuksella ja Perussuomalaiset onnistuivat ainakin väliaikaisesti asettamaan agendan maahanmuuttopolitiikassa. Nyt Vihreiden pitkään jatkunut pyrkimys uusien agendojen rakentamiseen tuottaa tuloksia myös vaaliuurnilla.

Miten tästä eteenpäin?

Vihreät ovat nyt etenkin Jyväskylässä uuden haasteen edessä: suuren kaupungin johtaminen tuoreella valtuustoryhmällä ei ole helppo tehtävä. Touko Aallon ollessa kansanedustaja ryhmän luontainen kärkinimi kaupungin huipputehtäviin olisi huikean, lähes 1300 äänen saaliin saanut Bella Forsgrén, mutta tällä ei ole mitään aiempaa kokemusta kuntapolitiikasta. Vihreät voisivatkin pyrkiä nostamaan Forsgrénin kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi suurimmalle ryhmälle perinteisesti kuuluneen kaupunginhallituksen puheenjohtajuuden sijaan.

Demareiden Sanna Marin pääsi tähän kiitolliseen asemaan 2012 Tampereella ja jämäkkä esiintyminen valtuuston kaoottisissa debateissa mm. koskien raitiotiehanketta ei ainakaan heikentänyt murskaavan äänisaaliin saavuttamista eduskuntavaaleissa 2015 ja tämän kevään kuntavaaleissa. Kaupunginhallituksen puheenjohtajuus sen sijaan voi olla kuluttava paikka kokeneellekin tekijälle, kuten päättyvällä kaudella pestiä Jyväskylässä hoitanut Riitta Mäkinen (sd.) voisi kertoa.

Muut puolueet tuskin kuitenkaan lämpenevät ajatukselle valtuuston pj-paikan antamisesta Vihreiden hillotolpaksi ja epäkiitollisen kh-pestin sysäämisestä jollekulle jolle uusi valtapuolue voisi ulkoistaa ikävät ratkaisut, joten tänään alkavat neuvottelut ryhmien välillä voivat olla hyvinkin kireät jos Vihreät yrittävät tätä. Kaupunginhallituksen johtoon he voisivat kuitenkin tarjota esimerkiksi nykyistä kh:n jäsentään, rehtori Meri Lumelaa. Lumela ei kuitenkaan ole erityisen nuori ja etenkin vasemmistoliittolaiset pitävät häntä oikeistolaisena, joten uudeksi liberaaliksi vasemmistoksi profiloituville Vihreille hänkään ei olisi ihanteellinen valinta.

Yhteistyö on voimaa

Vihreiden tuleekin miettiä sekä neuvotteluasemiaan että henkilöesityksiään sen kannalta, millaisia yhteistyökuvioita he aikovat jatkossa rakentaa muiden puolueiden kanssa. Niin sanotuilla punavihreillä on uudessa valtuustossa niukka enemmistö, mutta yhden äänen varaan voidaan laskea lähinnä yksittäisiä äänestyksiä. Suhteellisuusperiaatteen mukaan yhden valtuustopaikan pienempi SDP saisi edelleen kaupunginhallitukseen ja lautakuntiin kolme jäsentä, eli saman verran kuin Vihreät. Kokoomus ja Keskusta jäisivät kahteen paikkaan. Vasemmistoliitolla, Kristillisillä ja Perussuomalaisilla olisi jatkossa yksi paikka kullakin.

Jos SDP ja Vihreät kykenevät kilpailemaan jyväskyläläisten suosiosta rakentavassa hengessä, kaupungin politiikka esim. koulutuksen, liikenteen ja asumisen osalta voi jatkossa olla edistyksellisempää johtuen yhteisistä tavoitteista. Demareiden vaalitappiosta huolimatta voimasuhteet paremmalle politiikalle ovat nyt otollisemmat kuin kertaakaan valtuuston vasemmistoenemmistön menettämisen jälkeen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset