*

Kepillä muurahaispesää Uskalla sohia!

Mihin kaupunkipolitiikkaa tarvitaan?

  • Kaupunkipolitiikka veti Puistotornin kokoustilan täyteen väkeä 30.9.
    Kaupunkipolitiikka veti Puistotornin kokoustilan täyteen väkeä 30.9.

Osallistuin viime viikonloppuna kaupunkipoliittiseen seminaariin Tampereella. Kaupunkipolitiikka on ollut syksyn ajan kiihkeä keskustelunaihe Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren (kok.) kutsuttua koolle Suomen 21 suurinta kaupunkia C21 -kokoukseen Helsinkiin huomenna 5.10. Vapaavuori ja Tampereen pormestari Lauri Lyly (sd.) kirjoittivat yhdessä Vieraskynän Helsingin Sanomiin (HS 30.9.), jossa he kritisoivat Keskustan johdolla valmisteltua maakuntauudistusta ja vaativat kaupungeille mahdollisuutta ja resursseja tehdä elinkeinopolitiikkaa.

Tämä viesti vahvistui seminaarissa pidettyjen asiantuntijapuheenvuorojen myötä, jossa korostettiin suurten kaupunkien tekemien infrastruktuuri- ja innovaatiopanostuksien merkitystä elinkeinotoiminnan edellytyksille ja työllisyydelle. Lyly korosti erikseen Aamulehdessä (AL 26.9.), että kaupunkien mahdollisuus huolehtia työllisyydestä itsenäisesti on äärimmäisen tärkeää. Kasvukeskukset toteuttavat paljon projekteja sekä itse että yhteistyössä järjestöjen ja yritysten kanssa, jossa on mahdollisuus tehdä joustavaa työllisyyspolitiikkaa byrokraattisen kurssittamisen ja palkattoman näennäistyöllistämisen sijaan.

Kaupungeilla on rooli elinkeino- ja työllisyyspolitiikassa

Nyt koko työllisyys- ja elinkeinopolitiikan kokonaisuus on menossa maakuntahallinnon alle. Kun verrataan vaikka 2000 asukkaan maalaiskunnan elinkeinopoliittisia tavoitteita ja resursseja verrattuna keskuskaupunkeihin näkee suoraan, ettei tässä ole mitään järkeä. Pienen kunnan elinkeinopolitiikkaa on esim. yritystonttien kaavoittaminen ja kuntaan sijoittuvan yrityksen asioiden sujuva hoitaminen.

Kasvukeskuksen elinkeinopolitiikkaan kuuluvat tällaisen perustyön lisäksi laaja-alainen kaupungin koulutuspalveluiden, infrastruktuurin ja liikenneyhteyksien kehittäminen, sekä houkuttelevasta kaupunkikuvasta huolehtiminen. Tähän kuuluvat niin monipuolisen palvelutarjonnan ja vapaa-ajantoimintojen järjestäminen. Kesäteatteri ja pururata eivät riitä ison kaupungin kulttuuri- ja liikuntapalveluiksi.

Kaupungit ovat voittajia -kaikki kaupunkilaiset eivät

Kaupungit ovat olleet rakennemuutoksen voittajia niin Suomessa kuin globaalistikin. 2000-luvulla kaupunkiasukkaiden määrä ylitti 50 % kaikista maailman ihmisistä. Trendille ei näy käännekohtaa tai edes hidastumista. Pikemminkin vauhti kiihtyy ja kaupungitkin alkavat jakautua yhä selkeämmin voimalla kasvaviin kansainvälisiin metropoleihin, paikallaan polkeviin satelliitteihin ja aluekeskuksiin sekä taantuviin pikkukaupunkeihin.

Jakautumiselle on monia syitä. Työelämän murros suosii siirtymistä isoihin keskuksiin: kun työpaikkoja syntyy ja kuolee jatkuvasti, yritysten kannattaa olla siellä missä voi rekrytoida ja työntekijöiden siellä, missä töitä on saatavilla nykyisenkin pätkän jälkeen. Erilaisiin harrastuksiin ja alakulttuureihin suuntautuvat löytävät kaupungeista kaipaamiaan palveluita ja samanhenkistä seuraa.

Tästä on seurannut myös ongelmia. Asumisen hinta on lähtenyt useissa kasvukeskuksissa täysin käsistä. Monelle muutto isoon kaupunkiin on välttämättömyys, mutta elämä kaupungissa ei ole miellyttävää. Useilla asuinalueilla yhdistyy kehno palvelutaso, puutteelliset joukkoliikenneyhteydet, huonosti viihtyvyyttä edistävä julkisen tilan suunnittelu ja puutteelliset viher- ja virkistysalueet. Tähän yhdistyvät usein sosiaaliset ongelmat, melusaaste ja turvattomuus.

Tämänkaltaiset tekijät luonnollisesti tekevät alueista vähemmän haluttuja, joten niille joutuvat muuttamaan ne, joilla ei ole vaihtoehtoa. Fiksu kaupunkipolitiikka onkin siis ennen kaikkea niiden etu, jotka ovat tällä hetkellä urbanisaatiossa jääneet mirrin osalle. Tämä on mahdollisuus myös niille kaupungeille, jotka tällä hetkellä katsovat kateellisena toisten porskuttamista.

Kaupunkipolitiikka, paluu tulevaisuuteen

Kaupunki voi menestyä vain, jos sitä kehitetään määrätietoisesti ja luodaan olosuhteet, joiden seurauksena juuri tietyn kaupungin tarjoamat mahdollisuudet ovat niin houkuttelevia, että siellä kannattaa elää ja toimia. Panostamalla kaupungin vetovoimatekijöiden kehittämiseen, esimerkiksi koulutuksen avulla ja rakentamalla houkuttelevan ympäristön elämälle ja luovalle toiminnalle moni paikallaan polkeva kaupunki voisi päästä nousuun mukaan ja samalla pelastaa ympäröivän maakunnan.

Tällaista tulevaisuusorientoitunutta kaupunkipolitiikkaa toteutettiin 1995-2003 kasvukeskus- ja aluekehittämispolitiikan nimellä pääministeri Paavo Lipposen (sd.) hallituksissa. Vastaavaa rohkeaa visiointia voi nähdä nyt Vapaavuoren ja Lylyn C21 -työssä. Olisi toivottavaa, että mikäli maan hallitus ei uskalla lähteä tässä työssä suunnannäyttäjäksi, niin se ei ainakaan asettuisi vastahankaan. Tälläkin hetkellä menestyvimmät maaseutumaiset kunnat löytyvät menestyvien kasvukeskusten ympäriltä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän kokko1987 kuva
Jani Kokko

Tarkastellaan sitten millä mittarilla tahansa niin kaupungit vastaavat melkein yksin Suomen kasvusta, oli kyseessä sitten taloudellinen, sosiaalinen, ekologinen tai kulttuurinen kasvu. Tähän päälle vielä kaupunkialueella olevat kunnat niin ei voi kuin ihmetellä hallituksen taantumuksellisia maakuntapolitiikkaa. Aluepolitiikka roskiin ja tilalle kaupunkialuepolitiikkaa!

Teemasta löytyy hyvää faktaa mm aluetutkija Timo Arolta, kannattaa tutustua.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

Tämä on juuri näin. Asiaahan tästä riittää kirjoitettavaksi. Ajattelinkin, että tässä voisi olla avaus jopa blogisarjalle.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Mihin kaupunkipolitiikkaa tarvitaan?''

Tuskin tarkoitat Suomen tuppukaupunkeja. Helsinki täyttää kaupungin mittasuhteet.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset