Marrasgallupeissa puolueiden heilahtelu jatkuu

Yle julkaisi tänään lokakuussa tekemänsä puolueiden kannatusmittaukset. Siirtymä elokuun tilanteeseen on jyrkkä: kuten aiemmin on todettu, nopeat kannatusvaihtelut ja suuri epävarmojen äänestäjien määrä on tullut jäädäkseen. Marraskuun gallupeissa osasin odottaa sitä, että työmarkkinakierroksen käyntiin lähteminen auttaa perinteistä työväenpuoluetta, mutta Kokoomuksen nousun jatkuminen ja Keskustan laskun taittuminen olivat yllätyksiä. SDP:n 1,1 % kannatusnousu on ainakin minulle hienoinen pettymys.

Tämä vahvistaa asetelmaa, jossa Kokoomus on menossa seuraaviin eduskuntavaaleihin voittajana ja pääsee valitsemaan itselleen mieluisia hallituskumppaneita. Vahvoilla ovat erityisesti demarit ja Vihreät, jotka galluphuipuistaan pudonneinakin ottaisivat näillä lukemilla selkeän vaalivoiton. Keskusta todennäköisesti vetäytyisi oppositioon nuolemaan haavojaan. Vahvistukseksi voisi tulla aiempi hallitusten luottopakki RKP.

Tällainen hallitus löytäisi todennäköisesti yhteisen sävelen kaupunkipolitiikasta: kaikki nämä puolueet tunnustavat kaupunkien johtavan roolin työpaikkojen ja talouskasvun muodostumisessa sekä suhtautuvat positiivisesti uuden teknologian ennakkoluulottomaan soveltamiseen. Isoimmat kiistakysymykset löydettäisiin todennäköisesti elinkeino- ja energiapolitiikasta sekä vähemmän yllättäen sotesta. Kokoomuksen linjaukset terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden yksityistämisestä kun eivät tähänkään mennessä ole olleet perustuslain mukaisia.

Perussuomalaisten vaikea tilanne jatkuu

Oppositioon siirtyminen ei ole pelastanut Perussuomalaisia ja palauttanut jytkyn jälkeisiä kannatuslukemia. Puolueen kenttä on kesäisen hajoamisen jäljeltä edelleen täydellisen sekaisin ja äänestäjien epäluottamus suurta. Edellinen puheenjohtaja osoittautui sanansa syöväksi valehtelijaksi ja uusi on jäänyt lähes näkymättömiin Brysseliin. Ei vaikuta siltä, että Jussi Halla-aho johtaisi puoluettaan tai edes yrittäisi saada tilaa julkisessa keskustelussa.

Valokeila on jätetty puolueen presidenttiehdokkaalle Laura Huhtasaarelle, joka on huolimatta komeasta henkilökohtaisesta eduskuntavaalikannatuksestaan ja puheenjohtajaa edustavammasta olemuksestaan mielipiteiltään Suomessa varsin marginaalista evoluutiokriittistä herätyskristillisyyttä. Aika monelle Perussuomalaisia islamin varjopuolista vaikenemisen vuoksi äänestäneille tällainen ääriuskonnollinen hihhulointi on aivan yhtä myrkkyä. Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ja Suomi Ensin -hörhöputinistien ja Perussuomalaisten eron hämärtyminen myös häiritsee varmasti useimpia isänmaallishenkisiä äänestäjiä.

Persujen ja Sinisten käänteiset ongelmat ovatkin se, että käytännössä kaikki lahjakkaat poliittiset karrieristit siirtyivät Sinisiin, mutta loikkareina menettivät poliittisen uskottavuutensa. Perussuomalaisiin jäi lähinnä vähemmän lahjakasta porukkaa ja hekin ovat keskittyneet viime kuukaudet keskuudessaan piilottelevien sala-sinisten noitavainoamiseen.

Vihreiden tilanne tasoittuu, Keskusta haastaa SDP:n

Vihreiden lähes hurmosmainen nousu kuntavaalien jälkeen on taittunut syksyn myötä. Ville Niinistön seuraajaksi valittu Touko Aalto ei ole onnistunut saamaan poliittista pelikenttää haltuun selkeillä avauksilla. Niinistö on edelleen Vihreiden näkyvin poliitikko ja saa myös paljon mediatilaa. Vihreiden nousu on perustunut pitkälti lupaukseen muutoksesta, mutta tuon lupauksen konkretisointi on epäonnistunut.

Keskusta ja SDP sen sijaan kilpailevat roolista Suomen johtavana säilyttäjäpuolueena. Molempien puolueiden uskollisessa kannattajakunnassa ja eetoksessa väikkyy kaipuu menestyvien maakuntien ja teollisuuspaikkakuntien Suomeen, vakaisiin työmarkkinoihin, laajoihin hyvinvointipalveluihin ja turvattuihin eläkkeisiin. Ongelma on vain siinä, että nämä edut ovat yhä harvemman herkkua ja kaikkien kannalta reilumpaan tilanteeseen pääseminen vaatisi nykysysteemin räjäyttämistä. Silloin väistämättä myös jonkun perinteisen edunsaajan asema heikkenisi.

Kannatusvaihtelut johtuvat vision puutteesta

Nopeiden kannatusvaihteluiden keskeisin tausta taitaakin olla siinä, ettei useimmilla puolueilla ole rohkeaa visiota yhteiskunnan uudistamisesta tilanteessa, jossa vuotuinen talouskasvu ei ole 3-5 % vuodessa. Kokoomuksen 30 vuoden aikana rakentama lähes hegemoninen asema suomalaisessa politiikassa perustuukin siihen, että siellä on seurattu uskollisesti visiota koulutettua keskiluokkaa tukevasta "tulosvastuullisesta hyvinvointivaltiosta". Kokoomus on onnistunut käytännössä syrjäyttämään SDP:n keskiluokkaisten palkansaajien keskuudessa.

Tälle politiikalle esitetyt vaihtoehdot ovat toistuvasti olleet yhden- tai toisenlaista populismia ja lyhyen aikavälin ääntenkalastelua. Kuitenkin uskallan väittää, ettei keskiluokan(kaan) etu ole se, että talouskasvusta huolimatta meillä on edelleen 370 000 työtöntä. Lukuun on laskettu mukaan tilastokeskuksen arvio piilotyöttömistä. Eriarvoisuuden kasvu heikentää yleistä turvallisuutta, nostaa veroastetta, heikentää kykyä järjestää julkisia palveluita ja näin vahingoittaa myös taloutta.

Tämä selittänee osaltaan sitä, miksi Kokoomuksenkin kannatus romahti vuonna 2015. Tilausta haastaa status quo uskottavalla arvopohjalla ja visiolla olisi. Odotan menestystä poliittiselle liikkeelle, joka uskaltaa ensimmäisenä korvata vaalistrategisen pelailun pitkäjänteisellä visiolla yhteiskunnallisen taantuman oikaisemisesta.

EetuKinnunen1
Sosialidemokraatit Helsinki

YTM, töissä Teollisuusliitossa. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu