Avoin kirje Jari Ehrnroothille

Hei Jari!

Kolumnisi vuoden 1918 tapahtumista julkaistiin tänään Yleisradion nettisivuilla. Tekstisi oli suorastaan käsittämätön puheenvuoro julkaistavaksi sata vuotta kansallisen murhenäytelmän jälkeen, jonka yhteydessä viestin toivoisi pikemminkin keskittyvän siihen, mitä voisimme oppia historiasta ja miten elää tässä päivässä siten, ettei vastaava teurastus enää milloinkaan toistuisi. Tällainen asettuminen historian tuomariksi ja toteaminen, että voittajat olivat "historian oikealla puolella" paitsi repii haavoja auki, myös edistää sellaista maailmankuvaa jossa ei yritetä ymmärtää syitä tai seurauksia, vaan ideologisesti määrittää kuka on oikeassa ja kuka väärässä.

Itse vasemmistolaisena auliisti myönnän sen, että kevään 1918 vallankumouksen yritys, kapina ja sisällissotaan ryhtyminen olivat moraalisesti väärin. Punaiset harjoittivat mielivaltaa ja murhasivat ihmisiä. Sisällissodan aikaisen toiminnan pohjalta on todennäköistä, että heidän voittonsa olisi johtanut laajempaan väkivaltaan valkoisia kohtaan. Kuinka laajaan väkivaltaan, olisiko laittomuutta seurannut laillisuuteen palaaminen ja olisiko Suomen itsenäisyys säilynyt, sitä emme tiedä. Kontrafaktuaalinen historia kun ei ala mistään eikä pääty mihinkään, koska sitä ei koskaan tapahtunut.

Annat kirjoituksessasi kuvan, että suomalainen työväenliike, nimeltä mainiten sosialidemokraattinen puolue, olisi tietoisesti ajanut "kaksien rattaiden" strategiaa suhteessaan yhteiskunnallisten muutosten ajamiseen: parlamentissa esiintynyt maltillisena uudistajana, mutta lehtien palstoilla ja työväentaloilla lietsonut herravihaa. Todellisuudessa työväenliike oli jo ennen muodollista jakautumistaan 1918 vallankumouksellisiin kommunisteihin ja parlamentaarisen tien valinneisiin sosialidemokraatteihin moniääninen sen suhteen, mitkä olisivat sen tavoitteet ja mitä keinoja tulisi käyttää.

Varmasti jotkut peittivät todelliset aikeensa ja hautoivat vallankumousta. Isompi joukko lienee niitä, jotka opportunistisesti veikkasivat sitä hevosta jonka uskoivat kantavan heidät pisimmälle. Suurin joukko taas hyvinkin puhui jyrkästi yhteiskunnallisista epäkohdista aikomatta ryhtyä mihinkään tavallisia valtiopäivätoimia ja kunnallista vallankäyttöä kummempaan. Näin on ollut puoluepolitiikassa aina, myös porvarillisella puolella.

Myös oikeiston puolella oli erilaista suhtautumista niin sosiaalisiin kysymyksiin, valtiomuotoon kuin demokratiaankin. Valkoinen armeija, joka marssi punaisia vastaan ei ollut mikään liberaalien kevätkulkue, vaan joukossa oli jyrkkiä autokratian kannattajia, kuten vaikkapa sen johtaja, entinen tsaarin kenraali Carl Gustav Emil Mannerheim. Osa valkoisista ei halunnut Suomesta vapaata tasavaltaa, vaan saksalaisen prinssin johtaman Saksan keisarikunnan itämerellisen vasallivaltion.

On suorastaan absurdia, kuinka kolumnissasi perustelet "turvallisuustilanteen varmistavina kovina rangaistustoimina" muun muassa sotavankien, aseettomina koko konfliktin pysytelleiden punaisten, naisten ja lasten joukkoteloitukset, joista suuri osa toteutettiin ilman alkeellisintakaan oikeudellista tutkintaa saati perustaa lainsäädännössä. Vielä suurempi joukko tapettiin tarkoituksellisesti nälkään tutkintavankeudessa, jossa olevat muun muassa koko länsimaisen sivilisaation pohjana olevan roomalaisen oikeusjärjestyksen perusteella ovat syyttömiä, kunnes toisin todistetaan.

Kenties jostain 70-luvun hämäristä on kaivettavissa jokin riittävän häiriintynyt maolainen väittämään, että tilallisten murhat ja porvareiden "puhdistaminen" yhteiskunnasta olisi "välttämätöntä vallankumouksellista terroria oikeudenmukaisen yhteiskuntajärjestyksen vakiinnuttamiseksi". Tällainen möyhötys kuitenkin saisi varmasti täydellisen ja välittömän tuomion kaikkien parlamentaarisia vasemmistopuolueita kannattavien taholta. Toivottavasti maamme porvarillinen ja liberaali älymystö osoittaa Sinullekin, Jari, kuinka surullinen, vaarallinen ja julma tapasi ajatella on.

Hämmentävää oikeistolaisen narratiivin korostamisessasi on sekin, kuinka kevyellä olankohautuksella sivuutat Lapuan liikkeen ja Mäntsälän kapinan väittämällä, ettei äärioikeistolainen liikehdintä saanut jalansijaa Suomessa, vaikka kyseessä oli kenties 1920-luvun merkittävin suomalainen poliittinen kansanliike, joka johti aseelliseen kapinaan laillisesti valittua hallitusta vastaan. Voinemme olla yhtä mieltä siitä, että onneksi se kapina kuitenkin kukistettiin ilman "turvallisuustilanteen varmistavia kovia rangaistustoimia" asianosaisten perheitä kohtaan.

Lopuksi haluaisin sanoa muutaman sanan liberalismi-sosialismi-fasismi -narratiivistasi. Aiemmin totesin, ettei valkoinen osapuoli koostunut ensisijaisesti liberaaleista. Se koostui kansallismielisistä, nationalisteista. Nationalismi, ei fasismi, on yksi 1900-luvun suuri aate. Maltillisessa muodossaan se luo tervettä yhteenkuuluvuutta. Sairaassa muodossaan se sulkee ulos ja luo itselleen vihollisia sekä maan rajojen sisällä että niiden ulkopuolella. Fasismi on tällainen kansallismielisyyden korruptoitunut muoto, kuten Neuvostoliitossa toteutettu stalinismi oli sosialismin korruptoitunut muoto.

Yhdessä terve isänmaallisuus, liberaaliin arvopohjaan ja yhteiskuntajärjestykseen sitoutuminen, sekä sosialismin ajatukset rajallisten resurssiemme jakamisesta siten, että ne turvaavat kaikille toimeentulon ja mahdollisuuden kehittää itseään ja parantaa olosuhteitaan tekemällä työtä ovat luoneet poikkeuksellisen onnistuneen, turvallisen ja vähän sisällissodille alttiin järjestelmän nimeltä pohjoismainen hyvinvointivaltio. Tämän on taannut se, että enemmistö suomalaisista on halunnut ehkäistä murhenäytelmien toistumisen mieluummin kuin rakentanut identiteettiään sieltä nostettujen sankareiden ja kärsimysten varaan.

Toivon Jari, että siirryt jälkimmäisestä ryhmästä ensimmäisen joukkoon.

Ystävällisin terveisin,

Eetu Kinnunen

Jyväskylä

EetuKinnunen1
Sosialidemokraatit Helsinki

YTM, töissä Teollisuusliitossa. Pyrin täällä käsittelemään ajankohtaisia ja yleisiä poliittisia kysymyksiä analyyttisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu