Kepillä muurahaispesää Uskalla sohia!

Israelista ja Apartheidista

  • Israelin lippu, vastineena kaikille niille Palestiinan lipuille somessani. (Kuva: Wikipedia)
    Israelin lippu, vastineena kaikille niille Palestiinan lipuille somessani. (Kuva: Wikipedia)

Israelin ja palestiinalaisten välinen ratkaisematon konflikti nousi jälleen Suomessakin keskusteluun israelilaisartisti Netta Barzilain voitettua Eurovision laulukilpailut. Some täyttyi pääasiallisesti Israelia kritisoivien ja itsenäistä Palestiinaa sympatiseeraavien suomalaisten tuskastuneista, vihaisista ja viimeaikaisia Israelin turvallisuusviranomaisten toimia arvostelevista postauksista. Kuulemani mukaan vastaavasti Israelia sympatiseeraavissa lähinnä kristillisissä piireissä iloittiin ”Jumalan valitun kansan” voitosta.

Israelia vastustava BDS-kampanja on ottanut Barzilain boikottikampanjansa kohteeksi, yhtenä perusteluna se, että Barzilai on suorittanut hänelle maansa asevelvollisuuslain nojalla pakollisen asepalveluksen laivaston soittokunnassa. Huomioon ei ole otettu hänen mahdollisia omia mielipiteitään tai sitä, kuinka vaikeaa sosiaalisesti ja psykologisesti Israelin hallituksen politiikkaan tai maan turvallisuusviranomaisten toimiin kriittisesti suhtautuvillakaan on kieltäytyä palveluksen suorittamisesta, puhumattakaan hallinnollisista esteistä ja mahdollisista sanktioista.

Jälleen kerran itseäni hämmästyttää, kuinka suuri identiteettipoliittinen merkitys tällä pitkään jatkuneella ja hyvin vaikealla ja monimutkaisella geopoliittisella, uskonnollisella ja etnisellä konfliktilla on suomalaisillekin. Erityisen suuresti ihmetyttää halu omaksua mustavalkoinen ja jyrkkä näkemys, jossa asetutaan jollekin puolelle ja katsotaan ”oman” osapuolen kaikkia toimia vähintään ymmärtävässä valossa ja vastaavasti toisen osapuolen toiminta nähdään puhtaasti pahuutena ja kyynisenä laskelmointina.

Useissa muissa vastaavissa konflikteissa suomalaiset kommentaattorit kuitenkin yleensä kykenevät hivenen paremmin ymmärtämään paitsi oman ulkopuolisuutensa, myös eri osapuolten näkökulmien syyt ja niiden taustan, vaikka eivät samaa mieltä olisikaan. Ulkopuoliselle olisi yleensä kenties luontevampaa pyrkiä pohtimaan tapoja ratkaista konfliktia kuin toimia tuomarina sen osapuolille.

Identiteettipoliittinen puolenvalinta vaikeuttaa ymmärtämistä

Toiselle Hamasin Gazassa järjestämien ”Paluun marssi” -mielenosoituksen pyrkimykset ylittää raja Israelin puolelle ja provosoida rajaa vartioivia sotilaita tavoitteleekin mahdollisimman suurta kuolonuhrien määrää ja ”marttyyrien” kautta on osoitus palestiinalaisosapuolen kyynisestä ja omaa kansaa halveksivasta propagandasodasta. Toiselle taas kuolonuhrit ovat osoitus yksin Israelin militaristisen sortokoneiston mielivallasta ja kohtuuttomasta voimankäytöstä palestiinalaisia vastaan.

Yksi muistuttaa, ettei palestiinalaisilla ole vieläkään omaa valtiota ja että Israel miehittää laittomasti Länsirantaa rakentaen sinne siirtokuntiaan. Toinen vastaa, että palestiinalaisosapuoli on hylännyt kaikki ne rauhansopimukset, joissa on tarjottu vapaata Palestiinaa ja jotka Israel on omalta osaltaan hyväksynyt. Se, että molemmat ovat oikeassa ei tarkoita sitä, etteivätkö molemmat olisi myös väärässä.

Minulle on täysin yhdentekevää, kuka aloitti ja kuka on enemmän syyllinen. Oleellista olisi saada syntymään rauhansopimus, jonka kaikki osapuolet voisivat edes pitkin hampain hyväksyä ja jonka seurauksena saataisiin aikaiseksi todennäköisemmin hitaastikin syvenevä rauhantila, kuin seuraavaa konfliktia odottava valmistautuminen ja kyräily.

Onko Israel Apartheid-valtio?

Luin kosmologi Syksy Räsäsen kirjan Israelin Apartheid (Into, 2017) kursorisesti läpi aiemmin keväällä. Räsänen on aktiivinen Palestiina-solidaarisuutta ajavan ICHAD-järjestön Suomen haaran toiminnassa. Perehdyttyäni (harrastelijana, toki) eteläisen Afrikan rotuerotteluvaltioiden historiaan viime syksyn aikana totesin, että rinnastus on mielenkiintoinen (joskin sen osuvuus on kiistettävissä) ja asiasta voisi saada aikaiseksi vaikka blogisarjankin.

Oleellista on arvioida Israelin/Palestiinan nykytilannetta ja apartheid-rinnastuksen osuvuutta ja ohilyöntejä, sekä mitä historiallisista esimerkeistä voitaisiin ottaa huomioon konfliktin ratkaisussa ja ennen kaikkea sen jälkeistä poliittista prosessia ennakoitaessa. Toisaalta pyrin nostamaan esiin sen, mitä ei voida sellaisenaan siirtää historiasta nykyhetkeen tai konfliktista toiseen.

Erityisesti Räsäsen kirjansa lopussa esittämä ratkaisu Israel-Palestiina -konfliktiin, eli yksi, demokraattinen Palestiina -malli on mielenkiintoinen arvioituna vasten niitä tunnettuja esimerkkejä, joissa entisen valtaryhmittymän ja väestön enemmistön yhteiselämä saman valtion sisällä on yritetty järjestää. Etelä-Afrikka ja Zimbabwe ovat tästä kenties vertailukelpoisimmat esimerkit.

Ensimmäinen ja helppo vastaus Apartheid-rinnastukseen on, ettei se pidä paikkaansa sillä yksinkertaisella perusteella, että Israel ei rajaa kansalaisuuttaan etnisillä tai vastaavilla perusteilla. 20,9 % Israelin kansalaisista on arabeja, joilla on samat oikeudet kuin juutalaisillakin. 0 % Etelä-Afrikan mustista oli sen enempää maan kansalaisia kuin äänioikeutettujakaan. Zimbabwea edeltäneen Rhodesian tunnustamattoman valtion kansalaisissa oli vaihteleva määrä vaihtelevin ehdoin äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia alkuperäisväestöön kuuluvia afrikkalaisia, mutta ei lähellekään viidesosaa kokonaisäänestäjäkunnasta.

Toinen merkittävä ero Etelä-Afrikkaan on se, että jos palestiinalaisaktivistien keskeiseen vaatimukseen pakolaisten ja näiden jälkeläisten vapaasta paluuoikeudesta suostuttaisiin, juutalaiset muodostaisivat huomattavasti E-Afrikan valkoisia suuremman osuuden alueen asukkaista, mutta olisivat kuitenkin vähemmistö. Vähemmistöasemaan joutuminen onkin yksi merkittävimpiä syitä, miksi vapaan paluuoikeuden periaate ei koskaan tule toteutumaan missään rauhansopimuksessa Israelin ja palestiinalaisten välillä. Se on sekä Israelin että juutalaisten historiasta johdettavista syistä mahdoton ajatus sekä Israelin hallitukselle että murskaavalle enemmistölle maan kansalaisista.

Kiista tästä paluuoikeudesta, sekä tietysti eri palestiinalaisryhmien tekemät terrori-iskut Israelin alueella ovat väistämättä myös sen taustalla, että Israel on kieltänyt maahanmuuton ”vihamielisistä maista” ja rajoittaa palestiinalaisalueilla asuvien arabien oikeutta liikkua Israelissa ja maan hallinnon alaisuuteen liitetyissä osissa miehitettyä Länsirantaa. Rajoitukset yksilönvapauteen ja segregaatio ovat siis selkeästi eri tavoin perusteltuja, kuin varsinaisessa rotuerottelussa. Efektiivisesti toki lopputulos on ulkoisesti samankaltainen, eikä erottelun kohteeksi joutuva todennäköisesti juurikaan välitä siitä, syrjitäänkö häntä etnisyytensä vai oletettujen terroristikytköksiensä vuoksi.

Apartheid-kortin käyttö vaikuttaakin siis enemmän tarkoitushakuiselta propagandalta, mitenkään Israelin viranomaisten tekemiä ihmisoikeuksien ja yksilönvapauksien loukkauksia vähättelemättä. Samaa sarjaa on yksittäisen muusikon ja hänen kotivaltionsa yksipuolinen demonisointi. Varmasti se ei ainakaan johda mihinkään hyvään palestiinalaissiviilien kannalta, eikä rauhan syntymiseen. Rauhasta ja sen lujittamisestahan kuitenkin Euroviisuissakin on kyse.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän JuhaMakkonen1 kuva
Juha Makkonen

Israelia vastustava BDS-kampanja
...........

Kyseinen kamppanja vastustaa rasismia eikä Israelia.

Käyttäjän JuhaMakkonen1 kuva
Juha Makkonen

Ensimmäinen ja helppo vastaus Apartheid-rinnastukseen on, ettei se pidä paikkaansa sillä yksinkertaisella perusteella, että Israel ei rajaa kansalaisuuttaan etnisillä tai vastaavilla perusteilla. 20,9 % Israelin kansalaisista on arabeja, joilla on samat oikeudet kuin juutalaisillakin.
.............

Turha saivarrella sanoilla. Israelin hallitus, menneet ja nykyiset ovat rasistisia. Se, että osalla Arabeista on Israelin kansalaisuus ei poista rasismia. Sitä paitsi edes Israelin Arabit eivät ole tasa-arvoisia juutalaisten kanssa. Moni asia, mm. asuinoikeus ja maan omistus eivät ole tasa-arvosia ja yhteiskunnassa on paljon erilaisia ei-institutionaalisia rasismin muotoja mm. työelämässä.

Sinä ikäänkuin siunaat blogissasi toisen osapuolen rikokset ja moraalittomuudet kun et tuomitse niitä vaan syytät molempia osapuolia ja "ymmärrät" rikoksen tekijöitä ikään kuin heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa rikoksiaan ja moraalittomuuksiaan.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

No, en tässä yhteydessä edes puuttunut siihen, että useampi palestiinalainen taho harjoittaa terrorismia kohdistamalla omat toimensa suoraan ja tahallisesti siviiliväestöön ja esim. Hamasin vallasta kärsivät eniten gazalaiset itse. Kyseinen hallinto kun esim. murhaa järjestelmällisesti homoseksuaaleja. On varsin ymmärrettävää, etteivät israelilaiset halua tällaisen liikkeen valtaan äänestäneitä ihmisiä samaan vaaliluetteloon kanssaan, saati sitten päättämään asioistaan.

Sinänsä Israel tai israelilaiset tuskin kaipaavat enempää siunaustani kuin tuomiotanikaan. Niin kauan kun status quo on heille edullisempi kuin asian muuttaminen sopimustietä, status quo säilyy. Ulkoista painetta Israelia vastaan ei tule syntymään, johtuen historiallisista syistä ja siitä, että palestiinalaisosapuolen merkittävien voimatekijöiden väkivaltaideologia on suurimmalle osalle länsimaalaisia ihmisiä täysin vastenmielinen vaikka sympatiaa palestiinalaissiviileitä kohtaan tunnetaankin.

Käyttäjän JuhaMakkonen1 kuva
Juha Makkonen

#7
palestiinalaisosapuolen merkittävien voimatekijöiden väkivaltaideologia on suurimmalle osalle länsimaalaisia ihmisiä täysin vastenmielinen
...........

Hyvin on uponnut sinulle sionistikristittyjen propaganda kun suollat sitä sellaisenaan ilman minkäänlaista omaa ajattelua.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen Vastaus kommenttiin #9

Ihan puolueettomien mielipidetutkimusten mukaan 76 % palestiinalaisista hyväksyi itsemurhaiskut juutalaisia siviilejä vastaan ja näitä ovat harjoittaneet sekä Hamas että maltillisempi Fatah.

Tällä hetkellä suosituimmaksi palestiinalaisten poliittiseksi liikkeeksi arvioitu Hamas on edelleen EU:n terroristilistalla ja paitsi haluaa hävittää Israelin ja tappaa tai karkottaa juutalaiset Palestiinasta "vääräuskoisina", myös terrorisoi hallitsemillaan alueilla asuvaa väestöä ja rankaisee homoseksuaalisuudesta, sisältäen kuolemantuomion.

Gazan kaistan Hamas sai haltuunsa vapaissa ja demokraattisissa vaaleissa.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen Vastaus kommenttiin #10

Ei se Gazan haltuunotto puhtaan vapaata ja demokraattista ollut.
https://www.theguardian.com/world/2007/jun/15/israel4

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän JuhaMakkonen1 kuva
Juha Makkonen Vastaus kommenttiin #10

#10
Kun ihmisiä kohdellaan kuin eläimiä niin mitä muuta voi odottaa kuin vihaa niitä kohtaan jotka heidän ihmisarvonsa riistävät.

Onko sinulla esittää mitään tutkimustulosta missä todistetaan, että palestiinalaiset ovat muita ihmisiä pahempia tai väkivaltaisempia?

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Apartheid-vertaus soveltuu aika huonosti Israelin omaan valtioalueeseen, mutta miehitysalueilla, Itä-Jerusalem mukaan luettuna, sillä jo on enemmän selitysvoimaa.
https://www.timesofisrael.com/south-africa-levels-...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Sinänsä erikoinen Palestiina hallinnon propaganda on tuo "paluumuutto", mutta vain Israeliin. Hallinto unohtaa vain sen tosiasian, että moni Palestiinalainen haluaa palata "kotiseuduilleen", joka on aivan muualla kuin Israelissa.

Näitä Pakolaisia on Jordaniassa, Israelissa, Libanonissa, Syyriassa jne. Moni haluaisi esim palata kotiseudulleen Egyptiin, Jordaniaan jne.

Olen jonkun verran katsellut Palestiinalaisen toimittajan Bassem Eidin luentoja netissä ja haastatteluja. Abarthaid vertaus ontuu ja rajoittuu pieneen pätkään muuria länsirannalla. Moni Palestiinalainen käy työssä länsirannalla ja eikä heitä kiinnosta onko tulevaisuudessa Palestiinan valtio tai ei. Moni Palestiinalainen myös asuu Länsirannalla.

Bassem Eid on Jordanian kansalainen ja pakolainen, hän on asunut 30 vuotta leirillä, mutta myöhemmin muutti Israeliin. Hän perusti Palestiinan Ihmisoikeus järjestön.

Kimuranttia on, eikä näytä Palestiinalaisetkaan olevan yksimielisiä, miten niiden asioiden pitäisi olla. Propaganda on vain niin kovaa.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Lukaisin blogin kursorisesti läpi. Mikä minulle tulee mieleen, on jälleen se, että ehkä kaukaisista maailman asioista jotain sopii tietää, mutta Palestiinasta tuskin kannattaa tehdä Suomen sisäpoliittista kysymystä ja kotiseutuongelmaa. En käsitä asialla meuhkaavia: emme ole juutalaisia emmekä palestiinalaisia, olkaamme siis suomalaisia.

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

Kiitos kiihkottomasta kirjoituksesta. Palestiinalaiskysymyksen suhteen on sivuttu myös pakolaisia tarkoittaen alueella -40 ja -50-lukujen taitteessa asuneita arabeja. Vähemmän tunnettu pakolaisryhmä on juutalaispakolaiset arabimaista. Antisemitismi ja juutalaisvastainen väkivalta alkoivat mittavasti heti Israelin itsenäistyttyä. Vuosien 1948 ja 1952 välillä 856,000 juutalaista arabimaissa joutui pakolaisiksi. Vuonna 1945 liki miljoona juutalaista eli lähi-idässä ns Palestiina mandaatin ulkopuolella; joidenkin vuosien kuluttua vain muutama tuhat oli jäljellä. Nämä pakolaiset ryhtyivät nopeasti rakentamaan tulevaisuuttaan juuri itsenäistyneessä Israelissa eikä paluun tai omaisuuden perään juuri ole huudeltu.

Täysin päinvastoin ovat toimineet brittimandaatin arabeja vastaanottaneet tahot; pakolaisia on asutettu pääosin UNRWAn leireillä yrittämättäkään kotouttaa heitä vastaanottoalueille. Siksi nähdäkseni pakolaisongelman ratkaisemiseksi kansainvälinen apu tulisi suunnata tehokkaisiin kotouttamisohjelmiin pakolaisten nykyisissä asuinmaissa sen sijaan että elätellään epärealististisia toiveita paluumuutosta lähtöalueille.

Miten näin kaukainen asia sitten koskettaa Suomea? Yksi kosketuspinta on Suomen rahoitus Palestiinalaisalueille (Israeliinhan ei juuri kehitysapua anneta ja tuskin on kysyttykään). Suomi on merkittävä rahoittaja vaikkapa YK-virasto UNRWA:lle, jonka työntekijöitä on mm Hamasin johtoelimissä ja kouluja käytetty rakettivarastoina. Suomi oli yksi päärahoittajia YK:n alaisen UNRWA:n kesäleireillä, jotka valmentavat lapsisotilaita sotaan Israelia vastaan. Suomen tukemat UNESCO, UNDP, ILO, WHO ja Maailmanpankki sekä yksittäiset valtiot ovat muita suuria toimijoita joiden rahoitus voi edesauttaa Fatahia ja Hamasia ohjaamaan varoja terrorismiin. Terrorismin rahoitusta tapahtuu avustuksin suoraan valtiollisille toimijoille tai järjestöille, Palestiinalaisjärjestöjen kautta ja/tai läntisten yhteistyötahojen kautta, suoraan tai välillisesti ja jopa kirkon kautta. Mielestäni Suomessakin tulisi kriittisesti tarkastella sitä ohjautuuko rahoitus Lähi-idässä toivotunlaiseen toimintaan.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Erityisesti Räsäsen kirjansa lopussa esittämä ratkaisu Israel-Palestiina -konfliktiin, eli yksi, demokraattinen Palestiina -malli on mielenkiintoinen ..."

Tuohon malliin soveltuu se sanonta, jonka mukaan jokaiseen monimutkaiseen ongelmaan on olemassa ratkaisu, joka on yksinkertainen, selkeä ja väärä. Ongelma on vaikeasti ratkaistavissa vaikka halukin olisi. Onko sitä riittävästi, on kyseenalaista, sillä kovin moni taho hyötyy konfliktin pitkittymisestä.

Pohjois-Irlanti ja Belgia ovat esimerkkejä siitä, kuinka tavattoman vaikeaa on saada erimielisiä osapuolia elämään samassa valtiossa silloinkin, kun vastakohtaisuudet ovat paljon paljon lievempiä kuin Israelin-Palestiinan tapauksessa. Jugoslavian hajoamissodat kertovat mitä seuraa, kun erimielisiä kansallisuuksia paketoidaan samaan valtioon niiden omista mielipiteistä piittaamatta. Toisaalta, hajoamisen jälkeen niiden tuloksena syntyneiden valtioiden välille on alkanut syntyä aivan kelvollisia naapurisuhteita. Vastaava tapahtui Tsekkoslovakian jakauduttua Tsekin tasavallaksi ja Slovakiaksi. Good fences make good neighbours.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset