Työllisyysihmeen taustat
Viime viikolla julkaistiin uudet työllisyysluvut alkuvuodelta. Niiden mukaan Suomen työllisyysaste oli kesäkuussa 71,8 %, mikä on enää 0,2 % päässä Sipilän hallituksen asettamasta 72 % työllisyysastetavoitteesta. Riitahan siitä sitten syntyi, kun hallituspuolueiden edustajat hehkuttivat tuloksia ja sovittelivat sulkaa hattuunsa, nyrpeämmät äänet oppositiosta muistuttelivat yli kahteensataantuhanteen jämähtäneistä työttömyysluvuista sekä siitä, että "työlliseksi" tilastossa lasketaan tarkastelujaksolla (viikko) yhdenkin työtunnin tehnyt palkansaaja.
Tyypillistä toki on, että kun ajat ovat hyvät, hallituspuolueet julistavat sen omaksi ansiokseen ja oppositiosta todetaan suotuisten olosuhteiden aiheuttaneen asian hallituksesta huolimatta. Kun vaikea aika koittaa, hallituksen mielestä se on olosuhteiden uhri, kun taas oppositio syyttää hallituksen politiikkaa. Tämä on sellaista yleistä höpinää, jolle en jaksa juuri mieltäni vaivata. Yleensä kuitenkin talouden toimintaan on enemmän vaikutusta yleisillä trendeillä ja enintään politiikan pitkäjänteisellä järkevyydellä ja tai sen puutteella, kuin yksittäisillä hallituksilla.
Aktiivimalli näkyy työllisyystilastoissa, mutta ei selitä niitä
Hallituksen läpi ajama aktiivimalli jonkin verran pullistaa työllisyystilastoja, koska se on rakennettu juuri tuottamaan näitä "tunti viikossa" -tyyppisiä työllisiä. Samaan aikaan kuitenkin eniten on kasvanut kokoaikaisten vakityöpaikkojen määrä (ks. oheinen kuvaaja) ja maksettujen palkkojen kokonaissumma on tullut ylös 4,9 %. Aloista eniten piristyivät rakentaminen, matkailu- ja ravitsemusala sekä sote-sektori. Työllisyyden parantuminen on positiivisesti jakautunut myös melko tasaisesti koko maahan. Etenkin rakennusalalla kipuillaan työvoimapulan kanssa, mutta myös perinteisestä teollisuudesta ja jopa usein kroonisesti vaikeimpana pidetystä Kainuusta on kuulunut valitusta työvoimapulasta.
Vaikka siis samaan aikaan pitävät paikkansa Seuran selvitys puolesta miljoonasta palkatonta työtä tekevästä henkilöstä ja työttömyysasteen jämähtämisestä 7,2 % kohdalle, eli prosenttiyksikön verran korkeammalle kuin ennen finanssikriisiä, työllisyystilanne on todellakin parantunut. Se voi tarkoittaa sitä, että pimeimmät päivät ovat viimein luotettavasti takana ja politiikassakin voidaan alkaa miettiä vähemmän selviytymistä ja enemmän sitä, miten yhteiskunnan isoja rakenteellisia haasteita voitaisiin lähteä ratkaisemaan.
Miksi työttömyys ei vähene?
Yle teki varsin laajan ja kattavan analyysin työllisyystilanteen kehityksestä ja työttömyyden jäämisestä korkealle tasolle. En käy sitä tarkemmin läpi tässä yhteydessä, mutta voin sanoa yhtyväni siihen hyvin pitkälti. Työllisyysasteen nousua selittää paljolti opiskelijoiden siirtyminen työelämään ja erilaisen piilotyöttömyyden väheneminen, kun ihmiset palaavat esim. pidennetyiltä perhe- ja hoitovapailta takaisin työelämään. Piilotyöttömyys, eli työvoiman ulkopuolella olevien työkykyisten ihmisten määrä, on sekin kuitenkin edelleen melko korkealla tasolla.
Työttömyyttä taas selittävät nyt pitkälti rakenteelliset tekijät. Työttömät ovat pitkälti työvoiman ikääntyneempää ja/tai vähemmän koulutettua osuutta. Koska työn kysyntä lisääntyy ennen kaikkea ammattitaitoisen työvoiman ja asiantuntijatyön osalta, ja ammattitaitovaatimuksista vapaan työn ollessa usein kausi- tai keikkaluonteista ja fyysistä, ei voida olettaa että kovakaan talouskasvu johtaisi näiden henkilöiden työllistymiseen.
Tämä tarkoittaa sitä, että jos työllisyysasteen nousu 72 % tasolle onnistuikin yleisen talouskasvun ja tilastotaikuuden avulla, nyt vastuu siirtyy selkeämmin politiikalle ja poliitikoille. Mikään määrä keppiä työttömille ei tule tässä auttamaan.
Työttömyyden kimppuun uudistuksilla ja koulutuksella
Jos tavoitteena on Ruotsin mallin mukainen 80 % työllisyysaste ja alle 6 % työttömyys. On toteutettava ne uudistukset, jotka tältä hallitukselta ovat jääneet tekemättä: perhevapaauudistus ja sosiaaliturvauudistus. Meidän on luotava järjestelmä, jossa työn vastaanottaminen on aina järkevää.
Lisäksi nykyisen ja edellisen hallituksen vastuuton koulutuspoliittinen linja on käännettävä (juu, luitte oikein, kyllä myös nykyisen opposition puolueet toteuttivat väärää politiikkaa 2011-2015). Koulutukseen on panostettava lisää rahaa ja lisäksi koko koulutusjärjestelmä on uudistettava vastaamaan muuttuneen maailman tarpeita. Erityishuomiota on kiinnitettävä aikuiskoulutuksen uudistamiseen.
SDP:n kansanedustaja, ex-työministeri ja pitkään SAK:n puheenjohtajanakin työmarkkinoita seurannut Lauri Ihalainen esitteli demareiden ratkaisuja eilisessä Keskisuomalaisen haastattelussa. Selkeimmät uudistukset suhteessa nykyjärjestelmään ovat toisen asteen koulutuksen ulottaminen kaikille, työttömyysturvalla opiskelun helpottaminen, henkilökohtaiseen työelämässä karttuvaan koulutusoikeuteen ja vailla toisen asteen tutkintoa olevien osaamistason nostoon tähtäävä erillinen ohjelma.
Demarit hallitukseen, niin vähenee entisetkin työpaikat. Esim ne kuuluisat satatuhatta.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ja kun SDP ja Kokoomus menevät yhdessä seuraavaan hallitukseen, niin ihan köyhän kansan puolesta haluaisin esittää toivomuksen, että sosiaali- ja työllisyyspolitiikan välistä tiukkaa suhdetta palautettaisiin jonkun verran inhimillisempään suuntaan. Sipilän hallitukselle vain määrällisten työllisyystavoitteiden saavuttamisella on ollut merkitystä. Vähimmäisturvan varassa elävillä on ollut kuitenkin vaikeaa, kun heidän etuisuuksiinsa on jatkuvasti kajottu ja heidät on syyllistetty kestävyysvajeen aiheuttajiksi. Kokoomus jatkaisi tätä linjaa mielellään vielä 2019 eteenpäin.
Tiukalla linjalla on onnistuttu luomaan asetelma, jossa vähimmäisturvan varassa elävät joutuvat herkästi tilanteeseen, jossa tuostakin turvan tasosta leikataan sanktioinnin nimissä huomattava osa pois. Tässä kohtaa kytkös sosiaali- ja työllisyyspolitiikan välillä on mennyt liiallisuuksiin eikä ainakaan sosiaalipolitiikan perustavoite täyty enää lainkaan. Perustuslain suoja ei enää näiden henkilöiden osalta toteudu ja Suomessa oikeuden saaminen näissä asioissa on käytännössä mahdotonta, jos vastassa on sanktioista päättävä virkamies ja hänen näkemyksensä.
Ilmoita asiaton viesti
SDP:n uskottavuutta häiritsee nyt pahasti se, että talous on nyt viimein saatu kasvuun nykyhallituksen aikana.
SDP:n ihmelääke on ollut jo vuosikymmenen ajan vain elvytys ja julkisen sektorin kasvatus ilman talouskasvua ( ts. sosialismi ) velkarahoin ja veronkiristykset. Tämän aika on ollut ohi jo muualla maailmalla jo vuosikymmenen ajan.
PS. Ruotsi mukaan luettuna.
Ilmoita asiaton viesti
Elvytystähän tulee harjoittaa juuri silloin kun talouskasvua ei ole. Määrällisesti suurinta elvytystä viime aikoina on harjoittanut Vanhasen II hallitus, jossa SDP ei ollut mukana. Tiukinta talouspolitiikkaa taas harjoitettiin Lipposen ensimmäisessä hallituksessa 1995-1999, jota SDP sitten johti.
Nyt talous kasvaa, joten tietenkään elvytystä ei tule harjoittaa. Julkisen sektorin koko on kasvanut laman jälkeen lähinnä sen verran kuin aktiivisella politiikalla (hallituksen väristä riippumatta) sitä ei ole rajoitettu. Tämä taas johtuu ennen kaikkea sote- ja eläketurvamenojen noususta väestön ikääntyessä.
Samaan aikaan esim. toisen ja korkea-asteen ammatillisen koulutuksen rahoitusta on todella brutaalisti leikattu, tässäkin valitettavasti myös SDP on ollut mukana.
Ilmoita asiaton viesti
Ei jatkoon. ”Työttömyyden kimppuun uudistuksilla ja koulutuksella”. Tässä kappaleessa ei ole mitään eväitä työllisyyden parantamiseksi.
– Mitä koulutusta? Sukupuolentutkimusta? Kulttuuria? Erilaisten uskontojen teologiaa? Valtiotieteen maistereita? Kyllä siihen mitä koulutusta annetaan pitäisi myös vastata.
– Perhevapaauudistuksella ja sosiaaliturvauudistuksella on vaikutusta vain, jos tukien tasot laskevat tai palkat nousevat tukia enemmän. Muu on yhdentekevää.
Entäpä työntarjota? Yritystoiminta? Kilpailukyky? Liittyykö niihin verotus? Esim eläkemaksut jne? Vai julkista paisuttamallako sdp työllisyysihme tehtäisiin?
Kiertääkseen verotuksen aiheuttamaa taakaa yritykset palkaavat kilpaa ulkomaista työvoimaa. Samalla kierretään työehtosopimuksia ja saadaan joustavaa työvoimaa. Tässä taphtuu valtavasti verojen kiertämistä monin eri tavoin. Monet tavat ovat aivan laillisia. Otetaankin töihin esim pelkästään toiminimiyrittäjiä. Heille maksetaan könttäsumma työtuntia kohti, esim 16-19€. Maksavat siitä sitten verot, työntantajamaksut, lomat, jne.. Jos maksavat. He kiertävät kotimaansa kautta sen verran usein ettei veronmaksuvelvollisuutta edes synny. Tässä ei siis puhuttu palkasta, vaan koko työntekijän palkkasummasta. Yhden suomalaisen hinnalla saa kaksi ulkomaista. He tekevät vielä enemmän työtunteja. Hyvä diili. Tämä on arkipäivää, Rakennuksilla, telakoilla, ydinvoimalatyömaat, jne..
Tätä helpottaakseen SDP aikoo avata suomen työmarkkinat koko maailmalle. Halpa on hyvää ja ilmainen on parasta työmarkkinoillakin.
Mitä sdp tulee saamaan aikaan. Veroaste kasvaa, julkiset menot kasvavat, työllisyyden kasvattaminen tulee olemaan pelkkää tempputyöllistämistä.
Ilmoita asiaton viesti