Sota irtisanomislaista on varjonyrkkeilyä
Hallituksen lakiesitys, jolla olisi tarkoitus helpottaa irtisanomista alle 20 työntekijän yrityksissä on pistänyt Suomen aivan sekaisin. Teollisuus- ja kuljetusalat ovat jo julistaneet ylityökiellon, vastaava ylityö- ja vuoronvaihtokielto alkaa ensi viikolla myös hoitoaloilla. Palvelualat ovat tulossa mukaan myöhemmin ja myös opettajien OAJ suunnittelee vastatoimia.
Ei liene yllätys, että Juha Sipilän (kesk.) hallitus on kieltäytynyt perääntymästä tästä, kuten se aikanaan kieltäytyi perääntymästä pakkolaeista, alle 30-vuotiaiden perusteettomista määräaikaisuuksista ja sote-maakuntamallistaan. Maakuntasote tulee kaatumaan, koska lakeja ei saada eduskuntaan. Perusteettomat määräaikaisuudet olisivat ikäsyrjintää ja pakkolait olivat perustuslain vastaisia. Pakkolakien tilalle tuli kiky, jolla leikattiin lomarahoja, pidennettiin työaikaa, korotettiin työntekijän vakuutusmaksuja ja jäädytettiin palkat vuodeksi.
Irtisanomislaista onkin tullut pitkälti symboli, jossa hallitus yrittää näyttää etenkin Kokoomuksen ja Keskustan markkinaliberaalille siivelle, että se kykenee painamaan ay-liikkeen polvilleen ja ay-liikkeelle paikka, jossa osoitetaan jäsenistölle, että joskus tulee raja vastaan, jonka jälkeen noustaan barrikadeille.
Hallitus on pettänyt sanansa
Kun ay-liikkeessä vedettiin nimi kilpailukykysopimukseen ja sovittiin, että neuvottelua yrityskohtaisesta sopimisesta jatketaan samalla porukalla, syntyi luottamus siihen, ettei hallitus enää lähde yksipuolisesti puuttumaan työmarkkinoiden toimintaan. Tämä ei sittemmin ole pitänyt. On säädetty aktiivimallit 1 ja 2, joista kummallakaan ei ole edistetty kenenkään työllistymistä. Toki tämä ei edes ollut tarkoituksena, vaan ainoastaan tehdä työttömien elämästä kurjempaa. Sen myönsi hallituspuolueen kansanedustaja Juhana Vartiainenkin (kok.).
Ottaen huomioon kuinka kova kiky-sopimuksen teksti työntekijöiden kannalta oli, ei liene ihme että sen vastineeksi odotettiin saatavan jotain. Nyt ay-liikkeen on estettävä lisäheikennykset, tai sillä ei ole mitään uskottavuutta jäsenistönsä silmissä edunvalvojana. Irtisanomissuojan heikennyksestä tuli nyt se kohta, johon raja vedettiin. Itse lain sisältö ei ole niin radikaali kuin #Viimeinenniitti -kampanjassa esitetään, mutta kyse onkin pitkälti signaalista.
Irtisanominen ei ole Suomessa vaikeaa eikä merkittävästi helpotu
Jatkossakaan irtisanominen ei olisi laillisesti mahdollista puhtaasti "pärstäkertoimella" ja "luottamuspulan" lisäksi pitäisi olla työvelvoitteen laiminlyöntiä. Pitää tosin muistaa, ettei tälläkään hetkellä lakia tunneta työpaikoilla kovin tarkasti: enemmän ratkaisee se, mikä käsitys ihmisillä on lain sisällöstä. Ani harvoja irtisanomisia viedään oikeuteen ja jos kiistanalaisia irtisanomisia alettaisiin tehdä enemmän, jo nyt tiukoilla olevat käräjäoikeudet ruuhkautuisivat pahasti. Kuinka moni jaksaisi aloittaa mahdollisesti vuosia kestävän prosessin sen sijaan, että etsisi vain uuden työpaikan?
Moni yrittäjäkin on ihmetellyt uuden lain tarvetta. Tamperelainen yrittäjä Asko Rantala kirjoittaa aiheesta hyvin Puheenvuoron blogissaan. Siinä käydään läpi keinoja selvittää työntekijän soveltuvuus työtehtäviin ja työyhteisöön esim. oppisopimuksen, koeajan ja aluksi määräaikaiseen työsuhteeseen esim. kausityöntekijäksi, sijaiseksi tai projektiin rekrytoinnin kautta. Kirjoitus on varsin ay-kriittinen, joten todettakoon tasapuolisuuden nimissä, että liitot ovat pitäneet esillä myös suomalaisen irtisanomissuojan heikkoutta.
Sama viesti on myös Varustelekan yrittäjällä Valtteri Lindholmilla. Aluksi kannattaa käyttää vuokratyövoimaa, tehdä tuntisopimus tai määräaikaisuus. Jos työntekijän kanssa tulee myöhemmin ongelmia, on todennäköisesti helpompaa ja halvempaa hoitaa asialla rahalla kuin raastuvassa. On myös kaikkien tuntemieni ay-aktiivien ja luottamusmiesten taholta tullut selväksi, että jos joku tahallaan on työnantajalle hankala ja vahingoittaa työyhteisöä, niin ei liitto silloin lähde tätä yhteiseksi vahingoksi suojelemaan sanktioilta.
Luottamus, luottamus ja luottamus
Pahinta tässä lakihankkeessa on se, että se edelleen murentaa luottamusta yhteiskunnassa eri toimijoiden kesken ja kiihdyttää vastakkainasettelua. Ilmeistä kuitenkin on, että kuten aktiivimallikaan, se ei tuo juuri mitään hyötyjä edes pk-yrittäjille, joiden edulla sitä perustellaan. Lisää valtaa keskustelussa saavat äänet, joiden mielestä työnantajat ja yrittäjät ovat konnia, jotka haluavat vain polkea työntekijöiden oikeuksia, sekä ne äänet, joiden mielestä työntekijät, etenkin ammattiliittoihin kuuluvat, ovat laiskoja lurjuksia, jotka eivät tee mitään ilman keppiä.
Suomen menestyksen kannalta olennaisin voimavara on luottamus ja yhteishenki. Luottamus mahdollistaa sopimisen. Ilman luottamusta siihen, että muut osapuolet tekevät mitä sanovat ei synny sopimuksia ja aika menee muiden kyräilyyn ja kyttäämiseen sen sijaan, että tehtäisiin yhdessä. Tämän takia mielikuvat, joissa levitetään käsitystä että yrittäjät irtisanoisivat ne, joille sattuu työtapaturma eivät ole rakentavia. Irtisanomislakia voi vastustaa myös asiaperusteisesti.
Toivon, että hallitus vetäisi lakiluonnoksen pois. Mitään hyötyä sen runttaamisesta läpi ei ole, mutta vahingot ovat melkoisia. Arvovaltaa se tietysti kirpaisee, mutta mitäpä yksi peruttu laki lisää kaikkien muiden joukossa enää tälle hallitukselle merkitsee?
Eetu, hyvä kirjoitus.
Kirjoittamasi lisäksi tämä ”potkulaki” riitelisi uuden liikesalaisuuslain kanssa, ks. alla:
http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261151-uu…
Ilmoita asiaton viesti
Ohops! Onpas mielenkiintoista. Tuota en ollut tullut edes ajatelleeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kirsi O-M-P: ”tämä ’potkulaki’ riitelisi uuden liikesalaisuuslain kanssa”
Tuota liikesalaisuuslakiakohan sovellettiin ’edehtivästi’ työntekijää irtisanottaessa jo muutama vuosi sitten, kun dokumentoidussa tapauksessa yli 20 hengen työyhteisössä’vahva yhtenäinen taisteleva ay-liike huolehti henkilöstön hyvinvoinnista ja työoikeudellisesta edunvalvonnasta pärstäkertoimeen katsomatta’:
Taantumavuosina 2012-14 oli erään paikallista sopimista noudattavan suuren työpaikan johto pyytänyt budjettiraamin kiristyttyä säästöehdotuksia myös henkilöstöltä. Eräs työntekijä ehdotti säästöjä talon korkeiden työmatkakustannusten puolelta monen yhteyden hoituessa nykyisin verkossa yhtä hyvin kuin lentäen. Talon molemmat henkilöstöjärjestöt olivat vakavissaan vaatineet työajan lyhentämistä viikoittaisen palkallisen liikuntatunnin muodossa, ja hanketta kampanjoitiin kiivaasti talon henkilöstöfoorumilla. Mainittu työntekijä muistutti, ettei aloite varmaan kuulosta hyvältä talon ulkopuolella ja työajan lisäämistä tuolloin vaatineiden työmarkkinaosapuolten korvissa varsinkaan, jos se pääsee taantumasta kärsivien työttömyysalojen ja median tietoon: ”työpaikkazumbailu maksaisi talolle vuodessa enemmän kuin 20 Merja Ailuksen kuuluisaa Bemaria” hän oli laskenut. Työnteon leikkaaminen ilman palkkakustannusten alentumista ei hänestä siis vaikuttanut järkeenkäyvältä ratkaisulta ja oli ehdotuksena huonosti ajoitettu.
Mainittu kriittinen työntekijä sai nyt kokea sekä matkailevan keskijohdon että jyrkemmän ay-siiven suunnalta joukonpetturiksi leimaamista jopa konkreettisestikin väkivaltaisin viestein, ja kevään 2015 yt-neuvotteluissa hän sitten yllättäen valikoitui talosta irtisanottavien parinkymmenen joukkoon. Toisen henkilöstöjärjestön pääluottamusmies arveli tuoreeltaan, etteivät esitetyt ”tuotannollistaloudelliset syyt” voineet ko. tapauksessa oikeasti perustua mihinkään muuhun kuin hyvänä työntekijänä tunnetun yt-uhanalaisen aiemmin henkilöstöfoorumilla ilmaisemiin mielip…
– Ks. case: http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260227-a…
Ilmoita asiaton viesti
Minusta tässä pitäisi siirtyä keskustelemaan siitä että miksi A:n täytyy pitää B töissä ja maksaa palkkaa jos A ei halua tehdä sitä? B:lläkään ei tiettävästi ole velvollisuutta pysyä A:n palveluksessa vastoin haluaan.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka, ihan Willin Lännen malliinko? 😉
Ilmoita asiaton viesti
Eu vaan sivistyneen ja ihmisten perusoikeuksia kunnioittavaan malliin. Yksityisellä ihmisellä ei voi olla velvollisuutta työllistää ihmistä jota ei halua.
Ilmoita asiaton viesti
Käsittääkseni työsuhteessa kuitenkin on kyse työpanoksen eikä oman persoonallisuuden myynnistä ja siksi irtisanomisen pitäisi perustua aina joko työpanoksessa esiintyviin puutteisiin tai ettei työpanoksen ostamiselle ole enää tarvetta.
Lain tehtävä on kuitenkin suojella ihmisiä mielivallalta.
Ilmoita asiaton viesti
Se että ei halua omilla rahoillaan maksaa jollekin palkkaa ei todella ole mielivaltaa. Ihan yhtä mielivaltainen sinä olet ostaessasi kaupasta A merkkistä leipää B:n sijaan. Eikö B:llä ole mitään suojaa mielivaltaasi vastaan?
Irtisanomissuoja yksityisellä sektorilla kaikissa muodoissaan on älytön ja moraaliton idea.
Ilmoita asiaton viesti
Pitäähän isensäruoskijoilla ja itsensäraiskaajillakin olla kivaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kunhan nyt nähtäisiin vielä, että tuleeko sitä hallituksen esitystä vai ei. Nyt työtaistelut ovat jo käynnissä, vaikkei eduskunta vielä käsittele koko asiaa. Ei taida tällaisetkaan työtaistelut olla ihan laillisia?
Ilmoita asiaton viesti
On ne. Poliittinen mielenilmaus on aina laillinen, oli se sitten mielenosoitus, boikotti tai vaikka työtaistelutoimenpide.
Ilmoita asiaton viesti
Eetu K: ”Luottamus, luottamus ja luottamus”
Kolme kaunista samaa sanaa. Kolikoilla on yhä toisetkin puolensa. On myös ’aina heikomman puolella olevia’ pääluottamusmiehiä, jotka eivät tule irtisanotuiksi enempää päihdeongelmiensa kuin epäasiallisen syrjintäkäytöksensäkään vuoksi. Miten kommentoisit tätä katkelmaa tosielämän case-tapauksesta:
Kun määräaikaisessa virassa hyvin palvellut pätkätyöläinen paljasti silloisen pääluottamusmiehen loppuhaastatteluun jatkoonsuositeltavaksi kutsuttuna olevansa Ytk:n eli ’väärän liiton’ jäsen, oli tämän ääni muuttunut kellossa: ”Perkele, porvarien kätyri!” – http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260227-a…
Ilmoita asiaton viesti
Veikko, kiitos esimerkeistä. On niin totta, että kaikenlaisten spekulaatioiden ja riitaisten oikeudenkäyntien määrät lisääntyvät, jos ko. ”potkulaki” tulee voimaan.
Onko se sitten pienelle yritykselle parempi, että se käyttää rahansa kyseenlaiseen irtisanomiseen ja oikeudenkäynteihin kuin, että se käyttää rahansa ihan lailliseen irtisanomiseen, ja maksaa siitä vähän? Miksi ei säädetä ns. Kultaisen kädenojennuksen lakia, joka määrittelisi, mikä olisi sopiva irtisanomiskorvaus eri irtisanomistilanteissa?
Esimerkiksi sen mukaan, kauanko työsopimus on ollut voimassa, ja jos ei voida siirtää muihin tehtäviin tms…
Ilmoita asiaton viesti
Sekin voisi olla hyvä pohtia vielä kertaalleen, ovatko poliittiset irtisanomiset ylipäätään juridiseettisesti perusteltavissa enää tällä vuosituhannella…
Ilmoita asiaton viesti
Kun oikein tarkkaan seuraa medioita ja etenkin täyttää ne rivien välit, niin on selvästi havaittavissa hakua laajemmasdta ratkaisusta, joka vähentäisi, tai jopa poistaisi ammattiyhdistys- ja työnantajapiirien ikuisen toistensa pettämisen ja barrikaadien rakentamisinnon.
Työurani aikana olen selkeästi havainnut mmutamia tapauksia, joissa on rakennettu hyvät yhteistyömallit. Ilman ammattiyhdistysliikettä ja sen vastapoolia.
Duunaripuoli ja omistajapuoli yrityksessä tekivät keskinäisen diilin. Kumpikin osti ja myi toiselleen ja sitoumuksesta pidettiin kiinni. Ne yritykset ovat toimineet vuosikymmeniä ja kuuluvat yhä top kymppiin.
Siinä sopimuksessa molemmat voittivat ja molemmat olisivat myös menettäneet, ellei tuloksenteko olisi ollut sitä yhteisen veneen soutua samaan suuntaan ja oikeassa tahdissa.
Ilmoita asiaton viesti
Jaa, Rantala ja Lindholm toista mieltä lian järkevyydestä? Miten demarit suhtautuvat yrittäjille tehtyihin kyselyihin asian tiimoilta? Varmasti väärennetty, kun Rantala ja Lindholmikin erimieltä. Mistä vitusta te vedätte näitä johtopäätöksiä, joita aamuteeveessä ennen kunnioittamani Ihalainen veti naama nyrpeänä, ala-arvoinen esitys entiseltä ay-pomolta. Ymmärrän täysin Satosen tuhahtamisen ja päänpyörityksen.
Sitten Tiitinen, ei saatana mikä törppö. Unohtanut kaikki nimet omasta listasta? Onmneksi tämänkin vaikuttajan maineen pilaa hamassa tulevaisuudessa joku tutkija, joka penkoo arkistoja paljastaen kieron, kansalaisia halveksivan toiminnan näin oleelisessa asiassa. Ei olla lähelläkään länsimaista demokratiaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Lindholm huomauttaa, että työntekijän ”ostaminen” rahalla ulos sopimuksestaan vaatii isomman yrityksen taloudellista puskuria, eikä onnistu helposti miniyritykseltä. Yksi ratkaisu on työllistää aluksi vuokratyöfirman kautta ja palkata omia työntekijöitä sitten, kun puskuria hieman kertyy, Lindholm sanoo.
Kriittinen raja on noin 3–4 työntekijää: siinä vaiheessa huono rekrytointi todella haittaa toimintaa”, hän sanoo”.
Siis Varustelekan Lindholm antaa hyvän neuvon pienyrittäjälle, älä palkkaa, vaan käytä vuokratyövoimaa. Tätäkö SAK haluaa, käytä vuokratyvoimaa?
Ilmoita asiaton viesti
SDP:llä lienee olemassa se taikasauva, jolla maahan taiotaan 200.000 uutta yksityisrahoitteista työpaikkaa ja nettoveronmaksajaa kasvavien menojen vastikkeeksi seuraavalla vuosikymmenellä ?
Rinne taisi käydä jakamassa suklaata Helsingin pienyrittäjille viime vaalien kynnyksellä, jolloin maailma pelastui siltä osin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei sellaista liene kenelläkään.
Miten potkujen antaminen edistää työllistymistä?
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka monta palkkaeuroa Suomessa maksetaan tänä päivänä nykyisen hallituksen toimiaikana ?
Kuinka monta aivan oikeaa työpaikkaa maaha on syntynyt sitten v. 2015 alun ?
Ilmoita asiaton viesti