Kepillä muurahaispesää Uskalla sohia!

Vihreät valitsevat puheenjohtajaa - tilanne on täysin auki

Touko Aallon ilmoitettua luopumisestaan Vihreiden puheenjohtajan tehtävästä viime viikolla varmistui se, että marraskuun alussa kokoontuvan Vihreiden puoluevaltuuskunnan tulee valita puolueelle uusi puheenjohtaja ensi kesän puoluekokoukseen saakka. Peli on ollut auki jo useamman päivän, mutta ainoastaan kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto on ilmoittautunut kisaan.

Alanko-Kahiluoto oli edellisen puheenjohtajavaalin yhteydessä julkisuudessa ilmoittaessaan ettei hae puheenjohtajuutta koska silloinen istuva puheenjohtaja Ville Niinistö "junttaa" kansanedustaja Emma Karia seuraajakseen. Vaalin tuloksen perusteella voi ehkä jälkiviisastella, ettei olisi kannattanut luovuttaa noin helpolla. En ulkopuolisena osaa kommentoida junttaussyytöksenkään todenperäisyyttä.

IS-kyselyssä nousi kiinnostavia ilmiöitä

Kiinnostusta kuitenkin siis Outilla oli jo silloin, mutta ilmeisesti asetelma on hänestä reilumpi nyt. Tosin harvemmin oman porukan haukkumisesta kansansuosio kasvaa. Ilta-Sanomien Vihreiden puoluevaikuttajille teettämän kyselyn perusteella Alanko-Kahiluodon kannatus jääkin varsin vaatimattomaksi. Ykköseksi nousee ylivoimaisesti puolueen 1. varapuheenjohtaja, Touko Aaltoa sijaistanut Maria Ohisalo ja yli 20 % kannatuksen mittauttavat myös kaksinkertainen presidenttiehdokas Pekka Haavisto ja entinen puheenjohtaja Ville Niinistö. Merkillepantavaa on, että edellisen pj-kisan kakkoseksi tullut Emma Kari ei ole kenenkään kyselyyn vastanneen ykkössuosikki puolueen johtoon.

Kuitenkaan kukaan kärkikolmikosta ei ole vielä ilmoittanut lähtevänsä mukaan kisaan. Niinistön osalta myös uskon, ettei hän pyri palaamaan. Paluuajatusta on jo kommentoitu Putin-henkiseksi niin kolumneissa kuin Vihreiden itsensä toimesta. Vallan jakamisen ja asiakeskeisen demokratian sanomalla kampanjoivalle puolueelle tämä olisi hankala asetelma ja Putin-kriittiselle Niinistölle rinnastukset Kremlin isäntään vähintäänkin kiusallisia.

Ohisalo varmasti taas mietti vakavasti, riittävätkö rahkeet puheenjohtajan postiin. Touko Aallollakin oli myönteinen imago ja kova noste ensin kuntapolitiikassa ja sitten kansanedustajana, mutta on hyvin eri asia olla menestyvä rivipoliitikko kuin puolueensa puheenjohtaja. Puoluetta on tänä päivänä myös vaikea johtaa eduskunnan ulkopuolelta, eikä Ohisalo ole kansanedustaja. Tämän blogin kirjoittamisen aikana tulikin tieto, ettei Ohisalo ole käytettävissä puheenjohtajaksi.

Todellinen asetelma hämärän peitossa

Kyselyä arvioitaessa pitää kuitenkin muistaa, etteivät sen 57 vastaajasta kaikki kuulu päätöksen asiassa tekevään konklaaviin ja toisaalta moni puoluevaltuuskunnan jäsen ei ehkä saanut koko kyselyä, ehtinyt vastata siihen tai tietoisesti jätti vastaamatta. Omassakin somekuplassani havaitsin, että monesta vihreästä vaikuttajasta median kiinnostus asiaa kohtaan on "kalastelua" ja ajatus on, ettei asiasta kannata julkisuudessa puhua.

Ylen analyysi aiheesta on varsin hyvä: Vihreissä todennäköisesti pakka on vielä oikeasti melkoisen sekaisin, eikä mitään suurta suunnitelmaa puheenjohtajavalinnasta ole oikeastaan kellään. Mitä pidempään kuitenkin jatkuu tilanne jossa ehdokkaat panttaavat kantojaan kisaan lähdöstä ja vihreät vaikuttajat kieltäytyvät keskustelemasta asiasta julkisuudessa, sitä enemmän yltyy kolumnistien ja toimittajien spekulointi ja huhut siitä kuinka se tai tämä salaseura kokoontuu juonimaan puheenjohtajavaalia.

Vihreiden kannattaisikin tuoda keskustelu puheenjohtajavalinnastaan nyt reippaasti julkisuuteen. Keskustelun kääntäminen suuntaan, jossa avoin kansanliike pohdiskelee johtajavalintaansa julkisesti siirtäisi keskustelun siitä, kuinka Vihreitä ei johda kukaan keskusteluksi siitä, kuka heitä kohta johtaa ja kenellä on eväät vaalivoittoon.

Tähtivierailija vai uusi nousija?

Kaiketi isoin vääntö nyt käydään siitä, tarvitseeko Vihreät uskottavan pääministeriehdokkaan, joka ensi kesänä tekee tilaa uudelle puheenjohtajalle vai otetaanko postille joku, joka voisi toimia puheenjohtajana täydet kaudet. Minusta vastaus on helppo, jopa itsestäänselvä.

"Pääministeriehdokkaan" valinta jatkaisi johtajuusspekulaatioita ja sitä, onko Vihreiden linja sama vaaleissa ja vaalien jälkeen. Nyt levottomaan tilanteeseen tarvitaan rauhallisuutta ja maltin palauttamista. Siksi ehdottomasti tulisi valita puheenjohtaja, joka lähtökohtaisesti on käytettävissä myös ensi kesän puoluekokouksessa.

Lisäksi nyt tulisi valita puheenjohtaja, jolla on hyvät suhteet muihin puolueisiin ja valmius toimia koalitiohallituksen ministerinä. Vihreiden eturivissä on karkeasti kahdentyyppisiä poliitikkoja, kriittisiä arvostelijoita ja rakentavia idealisteja. Touko Aallon paras puoli oli se, että hän pyrki olemaan yhteistyökykyinen asiapoliitikko, minkä vuoksi hänestä pidettiin myös muissa puolueissa.

Siksi minusta Maria Ohisalo olisi ollut hyvä valinta Vihreiden puheenjohtajaksi. Siitäkin huolimatta, että Ohisalo ei mahdollisesti olisi vetänyt puolueen kannatuskäyrää välittömään nousukiitoon ja siitäkin huolimatta, että Ohisalo voisi saada äänestäjiä siirtymään Demareista Vihreisiin. Politiikassa usein hyvät yhteistyökumppanit ovat arvokkaampia kuin oma maksimaalinen suosio.

Nyt kun oma suosikkini ei ole mukana, toivotan Vihreille onnea ja ehdokkaille rohkeutta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Paikka on pedattu kaikkien populistien isälle ja äidille nyt kun varapuheenjohtaja ilmoitti ettei ole käytettävissä. Miksei Ville voisi jatkaa myös kevään jälkeen.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Kunhan nyt vaaliveturi ratkeaisi pikaisesti. Valitaan sitten kesäkuussa seuraava varsinainen puheenjohtaja.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Haavisto vai Niinistö, siinä pulma. Molemmat ovat tunnettuja koko maassa, ja arvostettuja yli puoluerajojen. Haavisto ei edes ärsytä ketään, häntä rakastetumpi on Suomessa vain Sauli Niinistö, mutta hänellä taitaa olla nyt muuta puuhaa. Haavistolla on ehkä parhat edellyttkset puhutella liikkuvia äänestäjiä, ja juuri sellaista vaaliveturia nyt tarvittaisiin. Turha saarnata jo käännytetyille.

Ohisalo on fiksu, mitä tämä vetäytymispäätöskin todistaa. Kyllähän kaikki vihreät tietävät, miten fiksu hän on, mutta nyt tarvitaan sellainen vaaliveturi, josta koko Suomi tietää kuka se on.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset