Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Wed, 08 Nov 2017 16:31:48 +0200 fi Aktivistiyrittäjät haastavat poliitikot http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245771-aktivistiyrittajat-haastavat-poliitikot <p>Paljon julkisuutta ronskilla huumorillaan ja perinteisen yritysjargonin hylkäämällä keränneen armeijatavaran erikoisliike Varustelekan yrittäjä <strong>Valtteri Lindholm</strong> kertoi eilen illalla julkisessa <a href="https://www.facebook.com/valtteri.varusteleka.lindholm/photos/a.508101939378210.1073741828.502565173265220/827433934111674/?type=3&amp;theater">Facebook-päivityksessään</a> löytäneensä Mikkelistä pienen hattukaupan, joka myi hyvin edullisesti villasta tehtyjä &quot;duunarilätsiä&quot;. Tällaista päähinemuotia alkaa näkyä yhä enemmän helsinkiläisten luovan alan hipstereiden päässä, jotka tosin paremman puutteessa päätyvät ostamaan Malesiassa polyesterista askarreltuja halpakopioita aidosta asiasta.</p><p>Valtteri aikoo nyt ehdottaa savolaisille nettikauppaan panostamista ja sitä kautta mahdollisuutta vastata kysyntään ja pitää arvokasta osaamista hengissä. Kenties luoda uuta työtä ja vaurautta alueille, joilla nykyään on hivenen haastavat olosuhteet. Hemmetin hyvä agenda, nostan peukkua.</p><p>Kun mietitään, mitä töitä tulevaisuudessa ihmisille jää koneiden korvatessa yhä useampia toistoon, laskentaan, tavaroiden ja datan siirtämiseen sekä sarjatuotantoon liittyvistä tehtävistä, vastaus on yksinkertainen. Ihmiset ostavat tavaroita ja palveluita, jotka ovat persoonallisia, tuovat iloa ja hyvänolon tunnetta. Sellaista syntyy kun ihmiset hyödyntävät luovuuttaan ja kädentaitojaan. Ihmiset osaavat rakentaa elämäntyönsä ympärille myös mielenkiintoisia tarinoita, joihin ihmiset haluavat kiinnittyä ja tehdä niistä osan identiteettiään.</p><p><strong>Kauppamiehistä aktivisteiksi</strong></p><p>Yrittäjän rooli ja identiteettikin elää muutoksessa. Yhä useammalle yrittäjälle oma yritys on myös paljon muuta kuin keino ansaita rahaa ja olla oman työnsä herra. Firman perustamisen taustalla on yhä useammin jokin aatteellinen agenda tai ajatus asioiden tekemisestä täysin uudella tavalla. Lindholm on hyvä esimerkki aktivistiyrittäjästä: Hän on rakentanut tietoisesti brändiään kapinalliseen tyyliin, edistänyt milloin mitäkin tärkeäksi katsomaansa yhteiskunnallista teemaa ja kieltäytynyt pyytämästä anteeksi aiheuttamiaan some-kohuja, jos on kokenut olevansa oikeassa.</p><p>Aktivistiyrittäjät paitsi ottavat aktiivisesti kantaa (ja käyttävät aktivismiaan markkinointiin ja brändinrakennukseen), myös liittoutuvat keskenään. Kilpailuasetelman sijaan aktivistiyrittäjät rakentavat yhteistyöverkostoja ja tsemppaavat keskinäistä menestystä. Leka on myös kasvanut jonkinmoiseksi työllistäjäksi, missä roolissa firma on myös pyrkinyt olemaan esimerkillinen ja hyvä työnantaja. Firma haluaa vain motivoituneita ja sitoutuneita työntekijöitä, joten se kohtelee duunareitaan tavalla jolla tällaisia ihmisiä houkutellaan tulemaan ja jäämään firman palvelukseen.</p><p>Peliyritys Roviolla on vähän samanlainen logiikka: se rakentaa myönteistä imagoa ilmoittamalla, ettei optimoi verotustaan vaan maksaa Suomeen sen mitä kuuluukin ja lisäksi vielä palkitsee työntekijöitään muhkeilla bonuksilla ja firman osakkeilla. Samaan aikaan kun yhteiskunnassa voimistuu kritiikki suuryritysten kasvamisesta valtiota vahvemmiksi toimijoiksi, jotka jättävät veronsa maksamatta ja joita normaali lainsäädäntö tai vastuu ympäristöstä ei kosketa, kasvava joukko uusia yrityksiä korostaa yhteistä vastuuta ja yhteiskuntaa.</p><p><strong>Korvaavatko aktivistit poliitikot?</strong></p><p>Tällä hetkellä, kuten monta kertaa aiemminkin näyttää siltä että jokin poliittisen järjestelmän ulkopuolelta tuleva voima ajaa muutoksia tehokkaammin kuin paikalleen jämähtäneeseen virastokieleen juuttunut poliittinen prosessi. Äänestysaktiivisuus laskee, puolueiden jäsenmäärät vielä nopeammin. Vakaata puoluekantaa ei alle 40-vuotiaissa ole kuin lestadiolais-kepulaiseen perheeseen syntyneillä ja puolueiden broilerihautomoiden kasvateilla. Samaan aikaan nuoret ihmiset haluavat muutosta elämänmenoon yhtä tulisesti kuin pikku hiljaa eläkkeelle siirtyvä 60-70 -lukujen radikaali polvi.</p><p>Aina aikaisemmin radikaalit ovat pyrkineet valtaamaan politiikan ja ajan mukaan konservatiivinen poliittinen järjestelmä on mukautunut ja ottanut uudet asiat agendalleen. Nyt osa aktiivisista ihmisistä on lähtenyt mukaan politiikkaan, mutta moni menee mieluiten omia teitään. Tämä on sääli, koska vaikka nämä ihmiset saavat aikaan rutosti hyvää tekemisellään, ne mestat missä liikkuu miljardeja rahaa ja jonka syövereihin monen peruspulliaisen tuloista kolmannes tai enemmänkin kuukausittain katoaa, jäävät uudistamatta.</p><p>Meidän poliitikkojen pitäisikin nyt skarpata ja miettiä, miten voisimme olla aktivistiyrittäjien kavereita sen sijaan, että jaamme avustuksina joka vuosi samat rahat pitääksemme isot ja vakavaraiset firmat tyytyväisinä. Erityisesti vasemmistolla voisi olla voitettavaa tässä, sillä todella moni aktivistiyrittäjä pitää hyvinvointivaltiota, julkisesti rahoitettua koulutusta ja reiluja pelisääntöjä paitsi hyvänä bisnesympäristön kannalta, myös moraalisesti tavoiteltavana asiana.</p><p><strong>Uuden ajan yrityksille ollaan kaveri uudella tavalla</strong></p><p>Aktivistiyrityksille &quot;demari vie rahasi&quot; ei ole keskeinen uhka. Keskeinen uhka on systeemi, jossa tehdään asiat &quot;niin kuin ne on aina tehty&quot; eikä auteta kaveria onnistumaan. Tähän liittyy keskeisesti nykyisessä poliittisessa keskustelussa iloisesti lietsottu vastakkainasettelu ja pelottelu: maaseutu vs. kaupunki (vaikka helsinkiläiset hipsterit voivat pelastaa ahvenanmaalaiset päärynänviljelijät ja mikkeliläiset hattumaakarit), duunarit vs. yrittäjät (vaikka menestyvät yritykset ja hyvinvoivat työntekijät tarvitsevat toisiaan) tai talous vs. ympäristöarvot (elinkelpoinen planeetta on suotuisampi bisnesympäristö ja ekoratkaisuilla voi tehdä isosti rahaa).</p><p>Tuskin kovin moni politiikan sijaan muualle mielenkiintonsa kohdistanut aktivisti politiikkaan on siirtymässä, mutta jos politiikassa ei oteta periaatteeksi että autetaan kaveria menestymään, hyvää tekevä aktivismi tapahtuu hyvin todennäköisesti jossain toisaalla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Paljon julkisuutta ronskilla huumorillaan ja perinteisen yritysjargonin hylkäämällä keränneen armeijatavaran erikoisliike Varustelekan yrittäjä Valtteri Lindholm kertoi eilen illalla julkisessa Facebook-päivityksessään löytäneensä Mikkelistä pienen hattukaupan, joka myi hyvin edullisesti villasta tehtyjä "duunarilätsiä". Tällaista päähinemuotia alkaa näkyä yhä enemmän helsinkiläisten luovan alan hipstereiden päässä, jotka tosin paremman puutteessa päätyvät ostamaan Malesiassa polyesterista askarreltuja halpakopioita aidosta asiasta.

Valtteri aikoo nyt ehdottaa savolaisille nettikauppaan panostamista ja sitä kautta mahdollisuutta vastata kysyntään ja pitää arvokasta osaamista hengissä. Kenties luoda uuta työtä ja vaurautta alueille, joilla nykyään on hivenen haastavat olosuhteet. Hemmetin hyvä agenda, nostan peukkua.

Kun mietitään, mitä töitä tulevaisuudessa ihmisille jää koneiden korvatessa yhä useampia toistoon, laskentaan, tavaroiden ja datan siirtämiseen sekä sarjatuotantoon liittyvistä tehtävistä, vastaus on yksinkertainen. Ihmiset ostavat tavaroita ja palveluita, jotka ovat persoonallisia, tuovat iloa ja hyvänolon tunnetta. Sellaista syntyy kun ihmiset hyödyntävät luovuuttaan ja kädentaitojaan. Ihmiset osaavat rakentaa elämäntyönsä ympärille myös mielenkiintoisia tarinoita, joihin ihmiset haluavat kiinnittyä ja tehdä niistä osan identiteettiään.

Kauppamiehistä aktivisteiksi

Yrittäjän rooli ja identiteettikin elää muutoksessa. Yhä useammalle yrittäjälle oma yritys on myös paljon muuta kuin keino ansaita rahaa ja olla oman työnsä herra. Firman perustamisen taustalla on yhä useammin jokin aatteellinen agenda tai ajatus asioiden tekemisestä täysin uudella tavalla. Lindholm on hyvä esimerkki aktivistiyrittäjästä: Hän on rakentanut tietoisesti brändiään kapinalliseen tyyliin, edistänyt milloin mitäkin tärkeäksi katsomaansa yhteiskunnallista teemaa ja kieltäytynyt pyytämästä anteeksi aiheuttamiaan some-kohuja, jos on kokenut olevansa oikeassa.

Aktivistiyrittäjät paitsi ottavat aktiivisesti kantaa (ja käyttävät aktivismiaan markkinointiin ja brändinrakennukseen), myös liittoutuvat keskenään. Kilpailuasetelman sijaan aktivistiyrittäjät rakentavat yhteistyöverkostoja ja tsemppaavat keskinäistä menestystä. Leka on myös kasvanut jonkinmoiseksi työllistäjäksi, missä roolissa firma on myös pyrkinyt olemaan esimerkillinen ja hyvä työnantaja. Firma haluaa vain motivoituneita ja sitoutuneita työntekijöitä, joten se kohtelee duunareitaan tavalla jolla tällaisia ihmisiä houkutellaan tulemaan ja jäämään firman palvelukseen.

Peliyritys Roviolla on vähän samanlainen logiikka: se rakentaa myönteistä imagoa ilmoittamalla, ettei optimoi verotustaan vaan maksaa Suomeen sen mitä kuuluukin ja lisäksi vielä palkitsee työntekijöitään muhkeilla bonuksilla ja firman osakkeilla. Samaan aikaan kun yhteiskunnassa voimistuu kritiikki suuryritysten kasvamisesta valtiota vahvemmiksi toimijoiksi, jotka jättävät veronsa maksamatta ja joita normaali lainsäädäntö tai vastuu ympäristöstä ei kosketa, kasvava joukko uusia yrityksiä korostaa yhteistä vastuuta ja yhteiskuntaa.

Korvaavatko aktivistit poliitikot?

Tällä hetkellä, kuten monta kertaa aiemminkin näyttää siltä että jokin poliittisen järjestelmän ulkopuolelta tuleva voima ajaa muutoksia tehokkaammin kuin paikalleen jämähtäneeseen virastokieleen juuttunut poliittinen prosessi. Äänestysaktiivisuus laskee, puolueiden jäsenmäärät vielä nopeammin. Vakaata puoluekantaa ei alle 40-vuotiaissa ole kuin lestadiolais-kepulaiseen perheeseen syntyneillä ja puolueiden broilerihautomoiden kasvateilla. Samaan aikaan nuoret ihmiset haluavat muutosta elämänmenoon yhtä tulisesti kuin pikku hiljaa eläkkeelle siirtyvä 60-70 -lukujen radikaali polvi.

Aina aikaisemmin radikaalit ovat pyrkineet valtaamaan politiikan ja ajan mukaan konservatiivinen poliittinen järjestelmä on mukautunut ja ottanut uudet asiat agendalleen. Nyt osa aktiivisista ihmisistä on lähtenyt mukaan politiikkaan, mutta moni menee mieluiten omia teitään. Tämä on sääli, koska vaikka nämä ihmiset saavat aikaan rutosti hyvää tekemisellään, ne mestat missä liikkuu miljardeja rahaa ja jonka syövereihin monen peruspulliaisen tuloista kolmannes tai enemmänkin kuukausittain katoaa, jäävät uudistamatta.

Meidän poliitikkojen pitäisikin nyt skarpata ja miettiä, miten voisimme olla aktivistiyrittäjien kavereita sen sijaan, että jaamme avustuksina joka vuosi samat rahat pitääksemme isot ja vakavaraiset firmat tyytyväisinä. Erityisesti vasemmistolla voisi olla voitettavaa tässä, sillä todella moni aktivistiyrittäjä pitää hyvinvointivaltiota, julkisesti rahoitettua koulutusta ja reiluja pelisääntöjä paitsi hyvänä bisnesympäristön kannalta, myös moraalisesti tavoiteltavana asiana.

Uuden ajan yrityksille ollaan kaveri uudella tavalla

Aktivistiyrityksille "demari vie rahasi" ei ole keskeinen uhka. Keskeinen uhka on systeemi, jossa tehdään asiat "niin kuin ne on aina tehty" eikä auteta kaveria onnistumaan. Tähän liittyy keskeisesti nykyisessä poliittisessa keskustelussa iloisesti lietsottu vastakkainasettelu ja pelottelu: maaseutu vs. kaupunki (vaikka helsinkiläiset hipsterit voivat pelastaa ahvenanmaalaiset päärynänviljelijät ja mikkeliläiset hattumaakarit), duunarit vs. yrittäjät (vaikka menestyvät yritykset ja hyvinvoivat työntekijät tarvitsevat toisiaan) tai talous vs. ympäristöarvot (elinkelpoinen planeetta on suotuisampi bisnesympäristö ja ekoratkaisuilla voi tehdä isosti rahaa).

Tuskin kovin moni politiikan sijaan muualle mielenkiintonsa kohdistanut aktivisti politiikkaan on siirtymässä, mutta jos politiikassa ei oteta periaatteeksi että autetaan kaveria menestymään, hyvää tekevä aktivismi tapahtuu hyvin todennäköisesti jossain toisaalla.

]]>
5 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245771-aktivistiyrittajat-haastavat-poliitikot#comments Aktivismi Politiikka Uudistukset Varusteleka Yrittäjyys Wed, 08 Nov 2017 14:31:48 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245771-aktivistiyrittajat-haastavat-poliitikot
Marrasgallupeissa puolueiden heilahtelu jatkuu http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245421-marrasgallupeissa-puolueiden-heilahtelu-jatkuu <p>Yle julkaisi tänään lokakuussa tekemänsä puolueiden kannatusmittaukset. Siirtymä elokuun tilanteeseen on jyrkkä: kuten aiemmin on todettu, nopeat kannatusvaihtelut ja suuri epävarmojen äänestäjien määrä on tullut jäädäkseen. Marraskuun gallupeissa osasin odottaa sitä, että työmarkkinakierroksen käyntiin lähteminen auttaa perinteistä työväenpuoluetta, mutta Kokoomuksen nousun jatkuminen ja Keskustan laskun taittuminen olivat yllätyksiä. SDP:n 1,1 % kannatusnousu on ainakin minulle hienoinen pettymys.</p><p>Tämä vahvistaa asetelmaa, jossa Kokoomus on menossa seuraaviin eduskuntavaaleihin voittajana ja pääsee valitsemaan itselleen mieluisia hallituskumppaneita. Vahvoilla ovat erityisesti demarit ja Vihreät, jotka galluphuipuistaan pudonneinakin ottaisivat näillä lukemilla selkeän vaalivoiton. Keskusta todennäköisesti vetäytyisi oppositioon nuolemaan haavojaan. Vahvistukseksi voisi tulla aiempi hallitusten luottopakki RKP.</p><p>Tällainen hallitus löytäisi todennäköisesti yhteisen sävelen kaupunkipolitiikasta: kaikki nämä puolueet tunnustavat kaupunkien johtavan roolin työpaikkojen ja talouskasvun muodostumisessa sekä suhtautuvat positiivisesti uuden teknologian ennakkoluulottomaan soveltamiseen. Isoimmat kiistakysymykset löydettäisiin todennäköisesti elinkeino- ja energiapolitiikasta sekä vähemmän yllättäen sotesta. Kokoomuksen linjaukset terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden yksityistämisestä kun eivät tähänkään mennessä ole olleet perustuslain mukaisia.</p><p><strong>Perussuomalaisten vaikea tilanne jatkuu</strong></p><p>Oppositioon siirtyminen ei ole pelastanut Perussuomalaisia ja palauttanut jytkyn jälkeisiä kannatuslukemia. Puolueen kenttä on kesäisen hajoamisen jäljeltä edelleen täydellisen sekaisin ja äänestäjien epäluottamus suurta. Edellinen puheenjohtaja osoittautui sanansa syöväksi valehtelijaksi ja uusi on jäänyt lähes näkymättömiin Brysseliin. Ei vaikuta siltä, että <strong>Jussi Halla-aho </strong>johtaisi puoluettaan tai edes yrittäisi saada tilaa julkisessa keskustelussa.</p><p>Valokeila on jätetty puolueen presidenttiehdokkaalle <strong>Laura Huhtasaarelle</strong>, joka on huolimatta komeasta henkilökohtaisesta eduskuntavaalikannatuksestaan ja puheenjohtajaa edustavammasta olemuksestaan mielipiteiltään Suomessa varsin marginaalista evoluutiokriittistä herätyskristillisyyttä. Aika monelle Perussuomalaisia islamin varjopuolista vaikenemisen vuoksi äänestäneille tällainen ääriuskonnollinen hihhulointi on aivan yhtä myrkkyä. Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ja Suomi Ensin -hörhöputinistien ja Perussuomalaisten eron hämärtyminen myös häiritsee varmasti useimpia isänmaallishenkisiä äänestäjiä.</p><p>Persujen ja Sinisten käänteiset ongelmat ovatkin se, että käytännössä kaikki lahjakkaat poliittiset karrieristit siirtyivät Sinisiin, mutta loikkareina menettivät poliittisen uskottavuutensa. Perussuomalaisiin jäi lähinnä vähemmän lahjakasta porukkaa ja hekin ovat keskittyneet viime kuukaudet keskuudessaan piilottelevien sala-sinisten noitavainoamiseen.</p><p><strong>Vihreiden tilanne tasoittuu, Keskusta haastaa SDP:n</strong></p><p>Vihreiden lähes hurmosmainen nousu kuntavaalien jälkeen on taittunut syksyn myötä. <strong>Ville Niinistön </strong>seuraajaksi valittu <strong>Touko Aalto </strong>ei ole onnistunut saamaan poliittista pelikenttää haltuun selkeillä avauksilla. Niinistö on edelleen Vihreiden näkyvin poliitikko ja saa myös paljon mediatilaa. Vihreiden nousu on perustunut pitkälti lupaukseen muutoksesta, mutta tuon lupauksen konkretisointi on epäonnistunut.</p><p>Keskusta ja SDP sen sijaan kilpailevat roolista Suomen johtavana säilyttäjäpuolueena. Molempien puolueiden uskollisessa kannattajakunnassa ja eetoksessa väikkyy kaipuu menestyvien maakuntien ja teollisuuspaikkakuntien Suomeen, vakaisiin työmarkkinoihin, laajoihin hyvinvointipalveluihin ja turvattuihin eläkkeisiin. Ongelma on vain siinä, että nämä edut ovat yhä harvemman herkkua ja kaikkien kannalta reilumpaan tilanteeseen pääseminen vaatisi nykysysteemin räjäyttämistä. Silloin väistämättä myös jonkun perinteisen edunsaajan asema heikkenisi.</p><p><strong>Kannatusvaihtelut johtuvat vision puutteesta</strong></p><p>Nopeiden kannatusvaihteluiden keskeisin tausta taitaakin olla siinä, ettei useimmilla puolueilla ole rohkeaa visiota yhteiskunnan uudistamisesta tilanteessa, jossa vuotuinen talouskasvu ei ole 3-5 % vuodessa. Kokoomuksen 30 vuoden aikana rakentama lähes hegemoninen asema suomalaisessa politiikassa perustuukin siihen, että siellä on seurattu uskollisesti visiota koulutettua keskiluokkaa tukevasta &quot;tulosvastuullisesta hyvinvointivaltiosta&quot;. Kokoomus on onnistunut käytännössä syrjäyttämään SDP:n keskiluokkaisten palkansaajien keskuudessa.</p><p>Tälle politiikalle esitetyt vaihtoehdot ovat toistuvasti olleet yhden- tai toisenlaista populismia ja lyhyen aikavälin ääntenkalastelua. Kuitenkin uskallan väittää, ettei keskiluokan(kaan) etu ole se, että talouskasvusta huolimatta meillä on edelleen 370 000 työtöntä. Lukuun on laskettu mukaan tilastokeskuksen arvio piilotyöttömistä. Eriarvoisuuden kasvu heikentää yleistä turvallisuutta, nostaa veroastetta, heikentää kykyä järjestää julkisia palveluita ja näin vahingoittaa myös taloutta.</p><p>Tämä selittänee osaltaan sitä, miksi Kokoomuksenkin kannatus romahti vuonna 2015. Tilausta haastaa status quo uskottavalla arvopohjalla ja visiolla olisi. Odotan menestystä poliittiselle liikkeelle, joka uskaltaa ensimmäisenä korvata vaalistrategisen pelailun pitkäjänteisellä visiolla yhteiskunnallisen taantuman oikaisemisesta.</p> Yle julkaisi tänään lokakuussa tekemänsä puolueiden kannatusmittaukset. Siirtymä elokuun tilanteeseen on jyrkkä: kuten aiemmin on todettu, nopeat kannatusvaihtelut ja suuri epävarmojen äänestäjien määrä on tullut jäädäkseen. Marraskuun gallupeissa osasin odottaa sitä, että työmarkkinakierroksen käyntiin lähteminen auttaa perinteistä työväenpuoluetta, mutta Kokoomuksen nousun jatkuminen ja Keskustan laskun taittuminen olivat yllätyksiä. SDP:n 1,1 % kannatusnousu on ainakin minulle hienoinen pettymys.

Tämä vahvistaa asetelmaa, jossa Kokoomus on menossa seuraaviin eduskuntavaaleihin voittajana ja pääsee valitsemaan itselleen mieluisia hallituskumppaneita. Vahvoilla ovat erityisesti demarit ja Vihreät, jotka galluphuipuistaan pudonneinakin ottaisivat näillä lukemilla selkeän vaalivoiton. Keskusta todennäköisesti vetäytyisi oppositioon nuolemaan haavojaan. Vahvistukseksi voisi tulla aiempi hallitusten luottopakki RKP.

Tällainen hallitus löytäisi todennäköisesti yhteisen sävelen kaupunkipolitiikasta: kaikki nämä puolueet tunnustavat kaupunkien johtavan roolin työpaikkojen ja talouskasvun muodostumisessa sekä suhtautuvat positiivisesti uuden teknologian ennakkoluulottomaan soveltamiseen. Isoimmat kiistakysymykset löydettäisiin todennäköisesti elinkeino- ja energiapolitiikasta sekä vähemmän yllättäen sotesta. Kokoomuksen linjaukset terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden yksityistämisestä kun eivät tähänkään mennessä ole olleet perustuslain mukaisia.

Perussuomalaisten vaikea tilanne jatkuu

Oppositioon siirtyminen ei ole pelastanut Perussuomalaisia ja palauttanut jytkyn jälkeisiä kannatuslukemia. Puolueen kenttä on kesäisen hajoamisen jäljeltä edelleen täydellisen sekaisin ja äänestäjien epäluottamus suurta. Edellinen puheenjohtaja osoittautui sanansa syöväksi valehtelijaksi ja uusi on jäänyt lähes näkymättömiin Brysseliin. Ei vaikuta siltä, että Jussi Halla-aho johtaisi puoluettaan tai edes yrittäisi saada tilaa julkisessa keskustelussa.

Valokeila on jätetty puolueen presidenttiehdokkaalle Laura Huhtasaarelle, joka on huolimatta komeasta henkilökohtaisesta eduskuntavaalikannatuksestaan ja puheenjohtajaa edustavammasta olemuksestaan mielipiteiltään Suomessa varsin marginaalista evoluutiokriittistä herätyskristillisyyttä. Aika monelle Perussuomalaisia islamin varjopuolista vaikenemisen vuoksi äänestäneille tällainen ääriuskonnollinen hihhulointi on aivan yhtä myrkkyä. Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ja Suomi Ensin -hörhöputinistien ja Perussuomalaisten eron hämärtyminen myös häiritsee varmasti useimpia isänmaallishenkisiä äänestäjiä.

Persujen ja Sinisten käänteiset ongelmat ovatkin se, että käytännössä kaikki lahjakkaat poliittiset karrieristit siirtyivät Sinisiin, mutta loikkareina menettivät poliittisen uskottavuutensa. Perussuomalaisiin jäi lähinnä vähemmän lahjakasta porukkaa ja hekin ovat keskittyneet viime kuukaudet keskuudessaan piilottelevien sala-sinisten noitavainoamiseen.

Vihreiden tilanne tasoittuu, Keskusta haastaa SDP:n

Vihreiden lähes hurmosmainen nousu kuntavaalien jälkeen on taittunut syksyn myötä. Ville Niinistön seuraajaksi valittu Touko Aalto ei ole onnistunut saamaan poliittista pelikenttää haltuun selkeillä avauksilla. Niinistö on edelleen Vihreiden näkyvin poliitikko ja saa myös paljon mediatilaa. Vihreiden nousu on perustunut pitkälti lupaukseen muutoksesta, mutta tuon lupauksen konkretisointi on epäonnistunut.

Keskusta ja SDP sen sijaan kilpailevat roolista Suomen johtavana säilyttäjäpuolueena. Molempien puolueiden uskollisessa kannattajakunnassa ja eetoksessa väikkyy kaipuu menestyvien maakuntien ja teollisuuspaikkakuntien Suomeen, vakaisiin työmarkkinoihin, laajoihin hyvinvointipalveluihin ja turvattuihin eläkkeisiin. Ongelma on vain siinä, että nämä edut ovat yhä harvemman herkkua ja kaikkien kannalta reilumpaan tilanteeseen pääseminen vaatisi nykysysteemin räjäyttämistä. Silloin väistämättä myös jonkun perinteisen edunsaajan asema heikkenisi.

Kannatusvaihtelut johtuvat vision puutteesta

Nopeiden kannatusvaihteluiden keskeisin tausta taitaakin olla siinä, ettei useimmilla puolueilla ole rohkeaa visiota yhteiskunnan uudistamisesta tilanteessa, jossa vuotuinen talouskasvu ei ole 3-5 % vuodessa. Kokoomuksen 30 vuoden aikana rakentama lähes hegemoninen asema suomalaisessa politiikassa perustuukin siihen, että siellä on seurattu uskollisesti visiota koulutettua keskiluokkaa tukevasta "tulosvastuullisesta hyvinvointivaltiosta". Kokoomus on onnistunut käytännössä syrjäyttämään SDP:n keskiluokkaisten palkansaajien keskuudessa.

Tälle politiikalle esitetyt vaihtoehdot ovat toistuvasti olleet yhden- tai toisenlaista populismia ja lyhyen aikavälin ääntenkalastelua. Kuitenkin uskallan väittää, ettei keskiluokan(kaan) etu ole se, että talouskasvusta huolimatta meillä on edelleen 370 000 työtöntä. Lukuun on laskettu mukaan tilastokeskuksen arvio piilotyöttömistä. Eriarvoisuuden kasvu heikentää yleistä turvallisuutta, nostaa veroastetta, heikentää kykyä järjestää julkisia palveluita ja näin vahingoittaa myös taloutta.

Tämä selittänee osaltaan sitä, miksi Kokoomuksenkin kannatus romahti vuonna 2015. Tilausta haastaa status quo uskottavalla arvopohjalla ja visiolla olisi. Odotan menestystä poliittiselle liikkeelle, joka uskaltaa ensimmäisenä korvata vaalistrategisen pelailun pitkäjänteisellä visiolla yhteiskunnallisen taantuman oikaisemisesta.

]]>
7 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245421-marrasgallupeissa-puolueiden-heilahtelu-jatkuu#comments Kotimaa gallup Kokoomus Perussuomalaiset SDP Vihreät Thu, 02 Nov 2017 09:00:12 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245421-marrasgallupeissa-puolueiden-heilahtelu-jatkuu
Muutama sana antifasta http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244997-muutama-sana-antifasta <p>Tampereen viikonloppuisissa hulinoissa otsikot kaappasivat ne natsien vastustajat, jotka kokivat hyväksi tavaksi fasismin vastustamiselle mennä nujakoimaan natsien ja poliisin kanssa sekä lopulta heitellä savuja ja paukkuja häiritäkseen käräjätalolta poistuvia natseja. 400-800 vastamielenosoittajan joukosta minkään näkemäni materiaalin perusteella enintään joitain kymmeniä henkilöitä osallistui tällaiseen toimintaan. Loput tyytyivät rummutteluun, iskulauseiden huuteluun ja keskisormen näyttämiseen, johon äärioikeisto luonnollisesti vastasi rytmikkäillä &rdquo;saastat ulos&rdquo; -huudoilla ja Hitler-tervehdyksillä.</p><p>Vastamielenosoittajien tavoitteena oli laajemminkin katkaista uusnatsien marssireitti, jonka poliisi joukkojenhallinnalla esti. Ilmeisesti rauhanomaisuuttaan vakuuttaneet vastamielenosoittajat odottivat kuitenkin reitin katkaisun jälkeen poliisin pitävän joukot erillään, koska tällaisessa tilanteessa oltaisiin muuten melko varmasti ajauduttu konfliktiin. Tietysti jollekulle &rdquo;natsit hakkaamassa lastenvaunujen kanssa paikalle tulleita tamperelaisia&rdquo; olisi ollut propagandavoitto.</p><p>Tai sitten mitään ei oltu suunniteltu. Sekalaisten kansalaisaktiivien ja vasemmiston kirjoon kuuluvien tahojen järjestämissä mielenosoituksissa usein sekä tavoitteet, sanoma että keinot ovat epämääräisiä ja täsmentymättömiä, sekä osin ristiriitaisia keskenään. Niihin osallistuvista kovin moni ei kuulu mihinkään hierarkkiseen organisaatioon tai ota käskyjä keneltäkään. Siinä mielessä ne eroavat lähes sotilaallisesti organisoiduista äärioikeiston marsseista ja soihtukulkueista.</p><p><strong>Ei parempaa, mutta erilaista väkivaltaa</strong></p><p>Joka tapauksessa jotkut antifat ja natsit onnistuivat ottamaan marssin aikana yhteen. Natsien toimet näyttävät olleen pääasiassa nopeita iskuja kulkuetta provosoineiden massasta erillään olevien vastamielenosoittajien päälle. Taktiikkaa voi pitää älykkäänä, sillä lyhyt ja eleetön väkivaltainen isku tyydyttää kamppailulajeja harjoittaneiden rivinatsien väkivallankaipuuta ja pelottelee vastustajia, muttei yleisessä sekasorrossa ylitä uutiskynnystä tai johda poliisin kiinniottoon.</p><p>Antifan harjoittama demonstratiivinen väkivalta, konfliktin hakeminen poliisin kanssa ja seikkailu junaraiteilla sen sijaan oli kuin tarkoitettukin keräämään mediahuomiota. Vastamielenosoituksen rinnalla toiminut radikaali ryhmä osoittaa selkeästi viholliskuvakseen natsien lisällä myös virkavallan ja &rdquo;liberaalin yhteiskunnan&rdquo;. Viholliset määritellään mielenkiintoisesti samoin kuin PVL:n ohjelmassa, jossa poliisi on rotupetturi ja &rdquo;porvarillinen yhteiskunta&rdquo; mädäntynyt. Selkeästi omassa viiteryhmässä haluttiin rakentaa uhripositiota mediasyrjinnästä ja narratiivia fasismia suojelevasta poliisista.</p><p><strong>Antifa vs. Natsit &ndash; ääripäät tappelemassa?</strong></p><p>Suomesta on puuttunut järjestäytynyt radikaali antifasistinen toiminta. Toisaalta Ruotsin kaltaista pysyvää uusnatsitoimintaa ei 90-luvun skinivuosia lukuun ottamatta ole esiintynyt ennen Ruotsista tuotua organisaatiota. Ruotsin AFA on sen sijaan toiminut jo pitkään ja sitä voidaan pitää vähintään yhtä vaarallisena kuin natsejakin. 2006 <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Antifascistisk_aktion_(Ruotsi)#V.C3.A4kivalta">AFA yritti estää Göteborgin kunnanvaltuuston kokoontumisen</a>. Vastarintaliikkeen ja AFA:n ainoa olemassaolon tarkoitus on väkivalta ja keskinäiset yhteenotot toimivat merkittävänä identiteetin rakentamisen ja profiilin nostamisen väylänä. Suomessa HJK:n ja HIFK:n kannattajakerhoihin soluttautuneet natsit ja antifat jopa <a href="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002923575.html">sopivat tappeluita urheilutapahtumien yhteyteen</a>.</p><p>Natsien vastustajat pyrkivät torjumaan aktiivisesti diskurssia &rdquo;kahdesta ääripäästä&rdquo; vetoamalla mielenosoitustensa monimuotoisuuteen. Samalla tavalla kuin Perussuomalaiset toistuvasti ovat kieltäytyneet siivoamasta rikostuomion saaneita ja avoimia fasisteja riveistään, vähemmän radikaalit rasismin vastustajat kieltäytyvät tekemästä pesäeroa antifaan ja estämään siltä toimintaa omien mielenosoitustensa suojista. Tämä toki osaltaan ehkäisee laajempien kansanjoukkojen ja maltillisten puolueiden ja järjestöjen halua osallistua natsien vastaisiin mielenosoituksiin ja sitä kautta rakentaa jälleen narratiivia rasismia vastustavasta sankarillisesta etujoukosta välinpitämättömien &rdquo;tolkun ihmisten&rdquo; katsoessa pois.</p><p><strong>Huliganismi on identiteettiä, ei ideologiaa</strong></p><p>Kun väkivaltaryhmittymiin hakeutuvia ihmisiä tarkastellaan, monellakaan ei välttämättä ole kiinteää ideologista pohjaa. Ajattelu rakentuu usein joidenkin yksinkertaisten ja kärjistettyjen teemojen ympärille, jota sosiaalinen ympäristö vahvistaa ja muokkaa. Sosiaaliset piirit vaikuttavat siihen, miten muuten hyvin samanlaisista sosio-ekonomisista olosuhteista tulevat yksilöt liittyvät äärioikeistolaisiin tai anarkistisiin huligaaniryhmiin. Vastaavin perustein voidaan myös liittyä johonkin muuhun, esim. alueelliseen tai etnisesti rakennettuun jengiin.</p><p>Poliittiset liikkeet voivat toisinaan hyödyntää tämänkaltaisia ryhmittymiä jonkinlaisena hangaround-järjestönään ja &quot;likaisten temppujen osastona&quot; poliittisia vastustajia kohtaan joihin laillinen poliittinen järjestö ei voi osallistua. Suoranainen uhka niistä tulee kuitenkin vasta siinä vaiheessa, jos yhteiskuntajärjestys ja ihmisten turvallisuudentunne järkkyy vakavasti: Tällaisessa tilanteessa väkivaltajärjestön merkitys yhteiskunnallisena tekijänä ja sen omaama rekrytointipohja kasvavat.</p><p>Oleellista on kuitenkin todeta, että näennäisistä ideologisista eroista huolimatta on vain yksi ääripää: ne joille väkivallan käyttö demokraattisten olojen vallitessa on ok -ja ne joille se ei ole ok.</p><p>Blogini natseista löytyy <a href="http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244996-tosiasioita-natseista-ja-heidan-vastustamisestaan">täältä</a>.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tampereen viikonloppuisissa hulinoissa otsikot kaappasivat ne natsien vastustajat, jotka kokivat hyväksi tavaksi fasismin vastustamiselle mennä nujakoimaan natsien ja poliisin kanssa sekä lopulta heitellä savuja ja paukkuja häiritäkseen käräjätalolta poistuvia natseja. 400-800 vastamielenosoittajan joukosta minkään näkemäni materiaalin perusteella enintään joitain kymmeniä henkilöitä osallistui tällaiseen toimintaan. Loput tyytyivät rummutteluun, iskulauseiden huuteluun ja keskisormen näyttämiseen, johon äärioikeisto luonnollisesti vastasi rytmikkäillä ”saastat ulos” -huudoilla ja Hitler-tervehdyksillä.

Vastamielenosoittajien tavoitteena oli laajemminkin katkaista uusnatsien marssireitti, jonka poliisi joukkojenhallinnalla esti. Ilmeisesti rauhanomaisuuttaan vakuuttaneet vastamielenosoittajat odottivat kuitenkin reitin katkaisun jälkeen poliisin pitävän joukot erillään, koska tällaisessa tilanteessa oltaisiin muuten melko varmasti ajauduttu konfliktiin. Tietysti jollekulle ”natsit hakkaamassa lastenvaunujen kanssa paikalle tulleita tamperelaisia” olisi ollut propagandavoitto.

Tai sitten mitään ei oltu suunniteltu. Sekalaisten kansalaisaktiivien ja vasemmiston kirjoon kuuluvien tahojen järjestämissä mielenosoituksissa usein sekä tavoitteet, sanoma että keinot ovat epämääräisiä ja täsmentymättömiä, sekä osin ristiriitaisia keskenään. Niihin osallistuvista kovin moni ei kuulu mihinkään hierarkkiseen organisaatioon tai ota käskyjä keneltäkään. Siinä mielessä ne eroavat lähes sotilaallisesti organisoiduista äärioikeiston marsseista ja soihtukulkueista.

Ei parempaa, mutta erilaista väkivaltaa

Joka tapauksessa jotkut antifat ja natsit onnistuivat ottamaan marssin aikana yhteen. Natsien toimet näyttävät olleen pääasiassa nopeita iskuja kulkuetta provosoineiden massasta erillään olevien vastamielenosoittajien päälle. Taktiikkaa voi pitää älykkäänä, sillä lyhyt ja eleetön väkivaltainen isku tyydyttää kamppailulajeja harjoittaneiden rivinatsien väkivallankaipuuta ja pelottelee vastustajia, muttei yleisessä sekasorrossa ylitä uutiskynnystä tai johda poliisin kiinniottoon.

Antifan harjoittama demonstratiivinen väkivalta, konfliktin hakeminen poliisin kanssa ja seikkailu junaraiteilla sen sijaan oli kuin tarkoitettukin keräämään mediahuomiota. Vastamielenosoituksen rinnalla toiminut radikaali ryhmä osoittaa selkeästi viholliskuvakseen natsien lisällä myös virkavallan ja ”liberaalin yhteiskunnan”. Viholliset määritellään mielenkiintoisesti samoin kuin PVL:n ohjelmassa, jossa poliisi on rotupetturi ja ”porvarillinen yhteiskunta” mädäntynyt. Selkeästi omassa viiteryhmässä haluttiin rakentaa uhripositiota mediasyrjinnästä ja narratiivia fasismia suojelevasta poliisista.

Antifa vs. Natsit – ääripäät tappelemassa?

Suomesta on puuttunut järjestäytynyt radikaali antifasistinen toiminta. Toisaalta Ruotsin kaltaista pysyvää uusnatsitoimintaa ei 90-luvun skinivuosia lukuun ottamatta ole esiintynyt ennen Ruotsista tuotua organisaatiota. Ruotsin AFA on sen sijaan toiminut jo pitkään ja sitä voidaan pitää vähintään yhtä vaarallisena kuin natsejakin. 2006 AFA yritti estää Göteborgin kunnanvaltuuston kokoontumisen. Vastarintaliikkeen ja AFA:n ainoa olemassaolon tarkoitus on väkivalta ja keskinäiset yhteenotot toimivat merkittävänä identiteetin rakentamisen ja profiilin nostamisen väylänä. Suomessa HJK:n ja HIFK:n kannattajakerhoihin soluttautuneet natsit ja antifat jopa sopivat tappeluita urheilutapahtumien yhteyteen.

Natsien vastustajat pyrkivät torjumaan aktiivisesti diskurssia ”kahdesta ääripäästä” vetoamalla mielenosoitustensa monimuotoisuuteen. Samalla tavalla kuin Perussuomalaiset toistuvasti ovat kieltäytyneet siivoamasta rikostuomion saaneita ja avoimia fasisteja riveistään, vähemmän radikaalit rasismin vastustajat kieltäytyvät tekemästä pesäeroa antifaan ja estämään siltä toimintaa omien mielenosoitustensa suojista. Tämä toki osaltaan ehkäisee laajempien kansanjoukkojen ja maltillisten puolueiden ja järjestöjen halua osallistua natsien vastaisiin mielenosoituksiin ja sitä kautta rakentaa jälleen narratiivia rasismia vastustavasta sankarillisesta etujoukosta välinpitämättömien ”tolkun ihmisten” katsoessa pois.

Huliganismi on identiteettiä, ei ideologiaa

Kun väkivaltaryhmittymiin hakeutuvia ihmisiä tarkastellaan, monellakaan ei välttämättä ole kiinteää ideologista pohjaa. Ajattelu rakentuu usein joidenkin yksinkertaisten ja kärjistettyjen teemojen ympärille, jota sosiaalinen ympäristö vahvistaa ja muokkaa. Sosiaaliset piirit vaikuttavat siihen, miten muuten hyvin samanlaisista sosio-ekonomisista olosuhteista tulevat yksilöt liittyvät äärioikeistolaisiin tai anarkistisiin huligaaniryhmiin. Vastaavin perustein voidaan myös liittyä johonkin muuhun, esim. alueelliseen tai etnisesti rakennettuun jengiin.

Poliittiset liikkeet voivat toisinaan hyödyntää tämänkaltaisia ryhmittymiä jonkinlaisena hangaround-järjestönään ja "likaisten temppujen osastona" poliittisia vastustajia kohtaan joihin laillinen poliittinen järjestö ei voi osallistua. Suoranainen uhka niistä tulee kuitenkin vasta siinä vaiheessa, jos yhteiskuntajärjestys ja ihmisten turvallisuudentunne järkkyy vakavasti: Tällaisessa tilanteessa väkivaltajärjestön merkitys yhteiskunnallisena tekijänä ja sen omaama rekrytointipohja kasvavat.

Oleellista on kuitenkin todeta, että näennäisistä ideologisista eroista huolimatta on vain yksi ääripää: ne joille väkivallan käyttö demokraattisten olojen vallitessa on ok -ja ne joille se ei ole ok.

Blogini natseista löytyy täältä.

]]>
6 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244997-muutama-sana-antifasta#comments Äärivasemmisto Antifa Antifasismi Huliganismi Wed, 25 Oct 2017 10:57:39 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244997-muutama-sana-antifasta
Tosiasioita natseista ja heidän vastustamisestaan http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244996-tosiasioita-natseista-ja-heidan-vastustamisestaan <p>Viikonlopun aikana tapahtui taas Tampereella. Ruotsista johdettu uusnatsijärjestö Pohjoismainen Vastarintaliike järjesti &quot;mielenosoituksen sananvapauden puolesta&quot; Pirkanmaan käräjäoikeuden edustalla. Kyseisessä oikeusistuimessa käsitellään poliisihallituksen kannetta edellämainitun PVL:n ja sen bulvaanin Pohjoinen Perinne ry:n kieltämiseksi. Kanne on perusteltu sillä, että järjestöjen järjestelmällisesti levittämä juutalaisten, eri etnisten ryhmien ja poliittisten liikkeiden vastainen propaganda on laissa määritetyllä tavalla &quot;hyvän tavan vastaista&quot;, vaikka esim. holokaustin kieltämistä tai rasistisia mielipiteitä ei ole sinällään kiellettykään (ellei se täytä kansanryhmää vastaan kiihottamisen kriteereitä).</p><p>Varsin yllätyksettömästi mielenilmaukselle syntyi vastamielenosoitus teemalla &quot;Koko Tampere vihaa natseja&quot;. Seurauksena oli, kuten tunnettua massiivinen poliisioperaatio ja muutamia välikohtauksia, joissa natseja lyötiin, natsit löivät, poliisin päälle heiteltiin paukkuja ja poliisi laittoi ihmisiä nippuun. Asiasta on kirjoitettu nyt useita <a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3795618-natsien-mielenosoitus-tampereella-paattyi-tyhjioon">poleemisia</a> ja <a href="https://jojalonen.wordpress.com/2017/10/22/smrt-fasizmu/">vähemmän poleemisia</a> kertomuksia vastamielenosoittajien ja todistajien toimesta. Äärioikeisto on ladannut yleisesti nähtäville varsin runsasta <a href="https://www.youtube.com/watch?v=RLKnfQonNzI&amp;index=2&amp;list=FL5mcpVjMOJeXQIyiayH1xFw">audiovisuaalista materiaalia</a>. Vastarinta.comissa lienee natsien oma raportti &quot;taistelustaan juutalaisuutta ja monikulttuuria vastaan&quot;, mutta en ole käynyt tarkistamassa. Molempien mielenosoitusten osanottajien näkemyksen mukaan poliisi suojeli paikalla toista osapuolta ja toimi epäreilusti.</p><p><strong>Mitä Tampereen tapahtumista tulisi ymmärtää?</strong></p><p>Itse en Tampereella viikonloppuna ollut, koska minulla oli parempaakin tekemistä demariopiskelijoiden uutta tavoiteohjelmaa ja tulevaa liittokokousta työstämässä. En siksi halua ottaa kantaa viikonlopun tapahtumiin &quot;kuka teki ja missä järjestyksessä&quot; -tyyppisessä merkityksessä. Se ei ole edes mielenkiintoista. Sen sijaan käytän Tamperetta konkreettisena viitekehyksenä suomalaisen äärioikeiston, maahanmuuttovastaisen aktivismin ja natsismin välisistä suhteista sekä suomalaisesta rasisminvastaisesta liikkeestä ja antifa-toiminnan tehosta ja oikeutuksesta.</p><p>Ensinnäkin: Tampereen marssia johtivat ruotsalaiset uusnatsit. PVL ei ole &rdquo;kansallismielinen&rdquo; järjestö. Se on suoraan NSDAP:n ideologisen rakenteen varaan rakennettu kansallissosialistinen järjestö, jonka keskeinen määrittävä tekijä on &rdquo;rotu&rdquo;. PVL:n tavoitteena on Suomen kansallisen itsenäisyyden lakkauttaminen ja yhteispohjoismaisen natsidiktatuurin perustaminen. Maahanmuuton vastustaminen ei perustu tämän liikkeen ideologiassa esim. maahanmuuttajien tekemiin rikoksiin tai kansantaloudelle aiheutuvaan taakkaan, vaan siihen että nämä ovat väärän rotuisia.</p><p>Toisekseen: Soldiers of Odin -järjestön pilottitakkiskinit toimivat videoiden perusteella orgaanisena osana PVL:n iskujoukkoja marssilla ja osallistuivat yhtenä rintamana hulinoihin. Jos NRM-takein varustautuneet ruotsalaiset ammattifasistit ovat pohjoismaisen natsiliikkeen SS-eliitti, SoO on SA-prospecteja. Tässä on löydettävissä selkeä yhtäläisyys sekä alkuperäiseen natsiorganisaatioon jossa jäsenet jaettiin kasteihin että moderneihin rikollisiin moottoripyöräkerhoihin. Pidän todennäköisenä, että jos PVL kielletään, sen toiminta siirtyy entistä selvemmin Odin-tunnusten alle.</p><p>Kolmanneksi: Soldiers of Odinin jäseninä on Perussuomalaisten paikallisaktiiveja ja kunnallispolitikkoja. Jyväskylässä SoO jakoi yhden PS:n ehdokkaan <a href="http://www.ksml.fi/teemat/kuntavaalit/Perussuomalaiset-irtisanoutuvat-Soldiers-of-Odinin-kampanjatuesta/959016?pwbi=5ee46e5547618fddd65437f8d40f1903">vaalimateriaalia</a> ja kävi jengitunnukset päällä ehdokkaan <a href="http://www.ksml.fi/teemat/kuntavaalit/%C3%84%C3%A4rij%C3%A4rjest%C3%B6-Soldiers-of-Odin-aiheutti-h%C3%A4mmennyst%C3%A4-kuntavaalipaneelissa/952749">vaalitilaisuuksissa</a>. Kyseinen henkilö istuu tällä hetkellä Jyväskylän kaupunginhallituksessa. Perussuomalaisten sisällä on siis kiistattomasti militantteja fasisteja, joilla on yhteydet Ruotsista johdettuun kansallissosialistiseen järjestöön, joka aiotaan kieltää.</p><p>Neljänneksi: PVL, Soldiers of Odin tai Suomi Ensin -ryhmät, jotka Tampereella osoittivat mieltään ovat Ruotsi-vetoisuuden lisäksi myös avoimen Putin-mielisiä ja tukevat Venäjän nykyhallintoa. Tämä on tyypillistä eurooppalaiselle äärioikeistolle, tukea idästä on saanut mm. Ranskan Kansallisen rintaman johtaja <strong>Marine Le Pen</strong>. Onhan nykyinen Venäjä ultrakonservatismissaan, äärinationalismissaan ja militaristisuudessaan luonteva esikuva eurooppalaisille totalitaristeille. Puolustusvoimien asepukua natsimarssiin osallistumalla häpäissyt oululainen varusmies jakoi julkisessa Facebook-profiilissaan <a href="http://uusimaanpuolustus.blogspot.fi/2017/10/vieraskyna-pohjoismaisen.html">Donetsk- ja Voiton päivä -aiheista propagandaa </a>homovastaisen ja äärioikeistolaisen roskan lisäksi.</p><p><strong>Erot kansallismielisten ja uuden äärioikeiston välillä</strong></p><p>Tämä selventää sitä, mikä erottaa <strong>Jussi Halla-ahon </strong>Perussuomalaiset <strong>Sampo Terhon </strong>ja <strong>Simon Elon </strong>luotsaamasta Sinisestä Tulevaisuudesta. Moni, etenkin vasemmistolainen, toimija kun on tätä hämmästellyt vertailtuaan herrojen maahanmuuttopolitiikkaa, kansallisuuskysymyksiä ja arvopohjaa koskevia lausuntoja. Sillä olivatpa Terho, Elo tai puolustusministeri <strong>Jussi Niinistö </strong>(sin.) kuinka maahanmuuttovastaisia tai äärioikeistolaisia tahansa, he jatkavat isänmaallisen oikeiston kansallismielisiä perinteitä ja suhtautuvat kielteisesti putinismiin. Ilmeisesti myös Suomen Sisu pyrkii asettumaan jakolinjan tälle puolelle.</p><p>Perussuomalaisista lähtee tällä hetkellä liudentuva häntä sekavasta ja eri syin motivoidusta maahanmuuttovastaisuudesta ja esim. rokotteita, &rdquo;homosaatiota&rdquo; ja evoluutiota koskevasta salaliittoteoretisoinnista ruotsalaisen natsijärjestön hangaround -joukkoihin. Putin-Donetsk -huruilijoiden kiinteää yhteyttä Perussuomalaisiin en osaa osoittaa (korjatkaa joku, jos olen väärässä), mutta sen sijaan näiden yhteys natseihin on <a href="https://www.vastarinta.com/pohjoismainen-yhteistyo-ja-isanmaallisuus/">kiistaton</a>. Tälle porukalle kuitenkaan määrittävää ei selkeästi ole suomalaisuus, vaan lievemmässä muodossaan laajempi &rdquo;eurooppalainen kulttuuri&rdquo; ja oikeammalle kuljettaessa yhtä enemmän &rdquo;valkoinen rotu&rdquo;.</p><p><strong>&rdquo;Porvarillisen&rdquo; ja &rdquo;liberaalin&rdquo; yhteiskunnan on toimittava ääriryhmiä vastaan</strong></p><p>On selvää, ettei äärioikeistoa voida näissä olosuhteissa nujertaa mielenosoituksilla. Pikemminkin hulinointi lujittaa järjestöä ja pahimmassa tapauksessa äärioikeistolaisten katutappelujoukkojen rinnalle syntyy Ruotsin kaltainen järjestäytynyt vasemmistoanarkistinen iskujoukko.</p><p>Onko PVL:n kieltäminen sitten tehokasta? On ja ei. Kuten huomaamme, oikeusvaltion vasteaika on hidas: saamiinsa vammoihin menehtynyttä <strong>Jimi Karttusta </strong>2016 rintaan potkaissut uusnatsi <strong>Jesse Eppu Torniainen </strong>sai käräjäoikeudesta kahden vuoden tuomion törkeästä pahoinpitelystä, mutta odottaa yhä hovioikeuden käsittelyä ja saattoi siten<a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/asema-aukion-pahoinpitelija-osallistui-tampereen-natsimielenosoitukseen-syyttaja-kertoo-miksi-vankeuteen-tuomittu-mies-on-vapaalla-jalalla-200479763"> johtaa natsijoukkojaan Tampereella</a>. Mikäli yksi yhdistys kielletään, siirtyminen toiseen tai uuden perustaminen ei ole kovin haastavaa. On myös kyseenalaista, mitä poliisi voi konkreettisesti kielletylle yhdistykselle tehdä.</p><p>Oleellisin hyöty on se, että ruotsalaisia tuontisymboleita ei voida enää käyttää mielenosoituksissa ja mikäli niitä käytetään, poliisilla on oikeus keskeyttää mielenilmaus. Tällä hetkellähän natsien marssimista on suojannut laissa säädetty kokoontumisvapaus ja poliisin velvollisuus suojata ilmoitettuja mielenosoituksia. Saamalla natsitoiminnan aisoihin viranomaiset todennäköisesti vähentäisivät antifa-ryhmien olemassaolon oikeutusta ja niiden täytyisi siirtyä takaisin geneeriseen antikapitalismiin ja systeeminvastaisuuteen. Se tosin on esim. itsenäisyyspäivien yhteydessä aiheuttanut toistuvasti harmia, mutta tuskin toimii jatkossakaan lippuna, jonka ympärille saataisiin koottua pysyvä ja organisoitunut väkivaltainen liike.</p><p>Järjestäytyneen yhteiskunnan ja legitiimien poliittisten liikkeiden on otettava aloite ääriliikehdinnän vastaisessa kamppailussa, puolustettava maltillisuutta ja laillisuutta. Tällä hetkellä liudentuvat rajat oikealla ja vasemmalla on merkittävä selkeästi. SDP on selkeästi irtisanoutunut laitavasemmistolaisuudesta ja Sininen Tulevaisuus on selkeästi pyrkinyt määrittämään itsensä legitiimin politiikan piiriin. Ne puolueet, joiden laita liudentuu ääriliikkeisiin ja joissa on valmiutta yhteistyöhön sekalaisen sakin kanssa, saisivat nyt määrittää millä puolella seisovat.</p><p>Ääriliikkeet mielellään vetoavat sananvapauteen, yhdistymis- ja kokoontumisvapauteen sekä oikeusvaltioon voidakseen jatkaa vihaamansa yhteiskunnan hajottamista sen suojista. On kuitenkin syytä muistaa, ettei demokraateilla ja oikeusvaltion kannattajilla ole velvollisuutta alistua väkivallan edessä. Demokratialla on oikeus itsepuolustukseen.</p><p>Blogini antifasta löytyy <a href="http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244997-muutama-sana-antifasta">täältä</a>.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viikonlopun aikana tapahtui taas Tampereella. Ruotsista johdettu uusnatsijärjestö Pohjoismainen Vastarintaliike järjesti "mielenosoituksen sananvapauden puolesta" Pirkanmaan käräjäoikeuden edustalla. Kyseisessä oikeusistuimessa käsitellään poliisihallituksen kannetta edellämainitun PVL:n ja sen bulvaanin Pohjoinen Perinne ry:n kieltämiseksi. Kanne on perusteltu sillä, että järjestöjen järjestelmällisesti levittämä juutalaisten, eri etnisten ryhmien ja poliittisten liikkeiden vastainen propaganda on laissa määritetyllä tavalla "hyvän tavan vastaista", vaikka esim. holokaustin kieltämistä tai rasistisia mielipiteitä ei ole sinällään kiellettykään (ellei se täytä kansanryhmää vastaan kiihottamisen kriteereitä).

Varsin yllätyksettömästi mielenilmaukselle syntyi vastamielenosoitus teemalla "Koko Tampere vihaa natseja". Seurauksena oli, kuten tunnettua massiivinen poliisioperaatio ja muutamia välikohtauksia, joissa natseja lyötiin, natsit löivät, poliisin päälle heiteltiin paukkuja ja poliisi laittoi ihmisiä nippuun. Asiasta on kirjoitettu nyt useita poleemisia ja vähemmän poleemisia kertomuksia vastamielenosoittajien ja todistajien toimesta. Äärioikeisto on ladannut yleisesti nähtäville varsin runsasta audiovisuaalista materiaalia. Vastarinta.comissa lienee natsien oma raportti "taistelustaan juutalaisuutta ja monikulttuuria vastaan", mutta en ole käynyt tarkistamassa. Molempien mielenosoitusten osanottajien näkemyksen mukaan poliisi suojeli paikalla toista osapuolta ja toimi epäreilusti.

Mitä Tampereen tapahtumista tulisi ymmärtää?

Itse en Tampereella viikonloppuna ollut, koska minulla oli parempaakin tekemistä demariopiskelijoiden uutta tavoiteohjelmaa ja tulevaa liittokokousta työstämässä. En siksi halua ottaa kantaa viikonlopun tapahtumiin "kuka teki ja missä järjestyksessä" -tyyppisessä merkityksessä. Se ei ole edes mielenkiintoista. Sen sijaan käytän Tamperetta konkreettisena viitekehyksenä suomalaisen äärioikeiston, maahanmuuttovastaisen aktivismin ja natsismin välisistä suhteista sekä suomalaisesta rasisminvastaisesta liikkeestä ja antifa-toiminnan tehosta ja oikeutuksesta.

Ensinnäkin: Tampereen marssia johtivat ruotsalaiset uusnatsit. PVL ei ole ”kansallismielinen” järjestö. Se on suoraan NSDAP:n ideologisen rakenteen varaan rakennettu kansallissosialistinen järjestö, jonka keskeinen määrittävä tekijä on ”rotu”. PVL:n tavoitteena on Suomen kansallisen itsenäisyyden lakkauttaminen ja yhteispohjoismaisen natsidiktatuurin perustaminen. Maahanmuuton vastustaminen ei perustu tämän liikkeen ideologiassa esim. maahanmuuttajien tekemiin rikoksiin tai kansantaloudelle aiheutuvaan taakkaan, vaan siihen että nämä ovat väärän rotuisia.

Toisekseen: Soldiers of Odin -järjestön pilottitakkiskinit toimivat videoiden perusteella orgaanisena osana PVL:n iskujoukkoja marssilla ja osallistuivat yhtenä rintamana hulinoihin. Jos NRM-takein varustautuneet ruotsalaiset ammattifasistit ovat pohjoismaisen natsiliikkeen SS-eliitti, SoO on SA-prospecteja. Tässä on löydettävissä selkeä yhtäläisyys sekä alkuperäiseen natsiorganisaatioon jossa jäsenet jaettiin kasteihin että moderneihin rikollisiin moottoripyöräkerhoihin. Pidän todennäköisenä, että jos PVL kielletään, sen toiminta siirtyy entistä selvemmin Odin-tunnusten alle.

Kolmanneksi: Soldiers of Odinin jäseninä on Perussuomalaisten paikallisaktiiveja ja kunnallispolitikkoja. Jyväskylässä SoO jakoi yhden PS:n ehdokkaan vaalimateriaalia ja kävi jengitunnukset päällä ehdokkaan vaalitilaisuuksissa. Kyseinen henkilö istuu tällä hetkellä Jyväskylän kaupunginhallituksessa. Perussuomalaisten sisällä on siis kiistattomasti militantteja fasisteja, joilla on yhteydet Ruotsista johdettuun kansallissosialistiseen järjestöön, joka aiotaan kieltää.

Neljänneksi: PVL, Soldiers of Odin tai Suomi Ensin -ryhmät, jotka Tampereella osoittivat mieltään ovat Ruotsi-vetoisuuden lisäksi myös avoimen Putin-mielisiä ja tukevat Venäjän nykyhallintoa. Tämä on tyypillistä eurooppalaiselle äärioikeistolle, tukea idästä on saanut mm. Ranskan Kansallisen rintaman johtaja Marine Le Pen. Onhan nykyinen Venäjä ultrakonservatismissaan, äärinationalismissaan ja militaristisuudessaan luonteva esikuva eurooppalaisille totalitaristeille. Puolustusvoimien asepukua natsimarssiin osallistumalla häpäissyt oululainen varusmies jakoi julkisessa Facebook-profiilissaan Donetsk- ja Voiton päivä -aiheista propagandaa homovastaisen ja äärioikeistolaisen roskan lisäksi.

Erot kansallismielisten ja uuden äärioikeiston välillä

Tämä selventää sitä, mikä erottaa Jussi Halla-ahon Perussuomalaiset Sampo Terhon ja Simon Elon luotsaamasta Sinisestä Tulevaisuudesta. Moni, etenkin vasemmistolainen, toimija kun on tätä hämmästellyt vertailtuaan herrojen maahanmuuttopolitiikkaa, kansallisuuskysymyksiä ja arvopohjaa koskevia lausuntoja. Sillä olivatpa Terho, Elo tai puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) kuinka maahanmuuttovastaisia tai äärioikeistolaisia tahansa, he jatkavat isänmaallisen oikeiston kansallismielisiä perinteitä ja suhtautuvat kielteisesti putinismiin. Ilmeisesti myös Suomen Sisu pyrkii asettumaan jakolinjan tälle puolelle.

Perussuomalaisista lähtee tällä hetkellä liudentuva häntä sekavasta ja eri syin motivoidusta maahanmuuttovastaisuudesta ja esim. rokotteita, ”homosaatiota” ja evoluutiota koskevasta salaliittoteoretisoinnista ruotsalaisen natsijärjestön hangaround -joukkoihin. Putin-Donetsk -huruilijoiden kiinteää yhteyttä Perussuomalaisiin en osaa osoittaa (korjatkaa joku, jos olen väärässä), mutta sen sijaan näiden yhteys natseihin on kiistaton. Tälle porukalle kuitenkaan määrittävää ei selkeästi ole suomalaisuus, vaan lievemmässä muodossaan laajempi ”eurooppalainen kulttuuri” ja oikeammalle kuljettaessa yhtä enemmän ”valkoinen rotu”.

”Porvarillisen” ja ”liberaalin” yhteiskunnan on toimittava ääriryhmiä vastaan

On selvää, ettei äärioikeistoa voida näissä olosuhteissa nujertaa mielenosoituksilla. Pikemminkin hulinointi lujittaa järjestöä ja pahimmassa tapauksessa äärioikeistolaisten katutappelujoukkojen rinnalle syntyy Ruotsin kaltainen järjestäytynyt vasemmistoanarkistinen iskujoukko.

Onko PVL:n kieltäminen sitten tehokasta? On ja ei. Kuten huomaamme, oikeusvaltion vasteaika on hidas: saamiinsa vammoihin menehtynyttä Jimi Karttusta 2016 rintaan potkaissut uusnatsi Jesse Eppu Torniainen sai käräjäoikeudesta kahden vuoden tuomion törkeästä pahoinpitelystä, mutta odottaa yhä hovioikeuden käsittelyä ja saattoi siten johtaa natsijoukkojaan Tampereella. Mikäli yksi yhdistys kielletään, siirtyminen toiseen tai uuden perustaminen ei ole kovin haastavaa. On myös kyseenalaista, mitä poliisi voi konkreettisesti kielletylle yhdistykselle tehdä.

Oleellisin hyöty on se, että ruotsalaisia tuontisymboleita ei voida enää käyttää mielenosoituksissa ja mikäli niitä käytetään, poliisilla on oikeus keskeyttää mielenilmaus. Tällä hetkellähän natsien marssimista on suojannut laissa säädetty kokoontumisvapaus ja poliisin velvollisuus suojata ilmoitettuja mielenosoituksia. Saamalla natsitoiminnan aisoihin viranomaiset todennäköisesti vähentäisivät antifa-ryhmien olemassaolon oikeutusta ja niiden täytyisi siirtyä takaisin geneeriseen antikapitalismiin ja systeeminvastaisuuteen. Se tosin on esim. itsenäisyyspäivien yhteydessä aiheuttanut toistuvasti harmia, mutta tuskin toimii jatkossakaan lippuna, jonka ympärille saataisiin koottua pysyvä ja organisoitunut väkivaltainen liike.

Järjestäytyneen yhteiskunnan ja legitiimien poliittisten liikkeiden on otettava aloite ääriliikehdinnän vastaisessa kamppailussa, puolustettava maltillisuutta ja laillisuutta. Tällä hetkellä liudentuvat rajat oikealla ja vasemmalla on merkittävä selkeästi. SDP on selkeästi irtisanoutunut laitavasemmistolaisuudesta ja Sininen Tulevaisuus on selkeästi pyrkinyt määrittämään itsensä legitiimin politiikan piiriin. Ne puolueet, joiden laita liudentuu ääriliikkeisiin ja joissa on valmiutta yhteistyöhön sekalaisen sakin kanssa, saisivat nyt määrittää millä puolella seisovat.

Ääriliikkeet mielellään vetoavat sananvapauteen, yhdistymis- ja kokoontumisvapauteen sekä oikeusvaltioon voidakseen jatkaa vihaamansa yhteiskunnan hajottamista sen suojista. On kuitenkin syytä muistaa, ettei demokraateilla ja oikeusvaltion kannattajilla ole velvollisuutta alistua väkivallan edessä. Demokratialla on oikeus itsepuolustukseen.

Blogini antifasta löytyy täältä.

]]>
1 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244996-tosiasioita-natseista-ja-heidan-vastustamisestaan#comments Äärioikeisto Eppu Torniainen Natsi Pohjoismainen vastarintaliike Tampereen mielenosoitus Wed, 25 Oct 2017 10:57:25 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244996-tosiasioita-natseista-ja-heidan-vastustamisestaan
Sote kaatuu taas Kokoomuksen valtapeleihin http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244642-sote-kaatuu-taas-kokoomuksen-valtapeleihin <p>Hallituksen kompurointi sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen kanssa vain jatkuu. Epätoivo on kasvanut niin suureksi, että Ilta-Sanomien tietojen mukaan pääministeri <strong>Juha Sipilä </strong>(kesk.) <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005413512.html">kosiskelee</a> ja demareita hallituksensa pelastajaksi. <strong>Antti Rinne</strong> on HS:lle <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005413566.html">ilmoittanut</a>, että SDP lähtee hallitukseen vain vaalien ja uuden hallitusohjelman kautta.</p><p>Tänä syksynä piti olla viimein läpihuutojuttu sekä soteuudistuksen maaliin vieminen että länsimetron liikennöinnin aloittaminen. Molemmille oli päivämäärä ja niin poliitikot kuin asiantuntijatkin olivat vakuuttuneita. Vaan ähäkutti. Nyt jos pitäisi veikata, kumpi tulee nopeammin, laittaisin rahani Länsimetrolle.</p><p>Hallituksella kun alkaa olla oikeasti kiire sen soten kanssa. Lakipaketti pitäisi saada käsittelyyn marraskuussa, että se ehtii käydä eduskunnassa, valiokunnissa, lausuntokierroksella, tulla säädetyksi ja astua voimaan vuoden 2019 alusta. Keväällä 2019 pidetään nimittäin eduskuntavaalit ja sen jälkeen kaikki keskeneräinen menee täysin uusiksi.</p><p>Jos Keskustan kannatus luhistuu, kuten näyttäisi käyvän, kukaan ei enää halua rakentaa uutta hallinnontasoa suojatyöpaikkoineen. Kokoomus on jo nyt yksin halussaan yksityistää julkisten terveyspalveluiden tuotanto ja luoda lakisääteinen pakko palveluseteleiden myöntämiseen.</p><p><strong>Hallituksen tavoitteet ristiriidassa säästöjen kanssa</strong></p><p>Yksityinen sektori täydentää jo nyt laajasti julkisia terveyspalveluita ja voi tehdä niin jatkossakin. Sote-palveluiden uudistamisessa oli kuitenkin alun perin kyse integraation vahvistamisesta. Se vaatii sitä, että palveluiden järjestäjällä on mahdollisuus katsoa kokonaiskuvaa ja käyttää yhteiset rahat järkevällä tavalla. Kokoomuksen holtiton palveluseteli-valinnanvapaus maksaisi veronmaksajille miljardeja ja heikentäisi kykyä katsoa kokonaiskuvaa ja kohdentaa resursseja järkevästi. Säästöjä ei syntyisi.</p><p>Asiantuntijat ovat jo pidempään esittäneet, että sosiaali- ja terveyspalvelut järjestettäisiin enintään 10 alueen puitteissa. SDP:n esittämässä mallissa alueet <a href="http://www.ksml.fi/kotimaa/SDP-julkaisi-sote-mallinsa%E2%80%89%E2%80%93%E2%80%89maakuntien-sijaan-aluekuntia/820830">päättäisivät itse</a> rahoituksestaan, hallinnostaan ja palveluntuotannon toteuttamisesta perustasolla. Erityistason palvelut hoidettaisiin viiden erityisvastuualueen kautta. Malli olisi paljon järkevämpi kuin nykyinen yritys laittaa maakunnat, kuten Uusimaa (1,65 milj. as.) ja Keski-Pohjanmaa (68 000 as.) samalle viivalle. Maakunnista 12 on asukasluvultaan pienempiä kuin Tampereen kaupunki.</p><p><strong>Jarruttaminen ja kaaos palvelee yksityisten terveysfirmojen intressejä</strong></p><p>Miksi Kokoomus sitten vaatii lopulliseen pakettiin niin suurta roolia yksityisille sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajille? Siitä yksinkertaisesta syystä, että nämä toimijat ovat tämänhetkisen päättämättömyyden ja epävarmuuden suurimmat voittajat. Lopputuloksen tulee olla todella markkinahenkinen ja avata mahdollisimman laajasti veronmaksajien kukkarot terveysbisnekselle, että se olisi parempi kuin nykytilanne.</p><p>Voimassa nimittäin on määräaikainen laki, joka kieltää nykyisiä palvelunjärjestäjiä investoimasta sote-kiinteistöihin ilman erillistä lupaa. Lain alkuperäinen tarkoitus oli estää kuntia ja sairaanhoitopiirejä sementoimasta nykyistä palveluverkkoa rakennuttamalla uusia tiloja palveluilleen.</p><p>Kun sote-uudistus kuitenkin lykkääntyy ja monessa kunnassa 70-luvulla rakennetut tilat kärsivät sisäilmaongelmista ja on muutenkin ajettu loppuun, moni kunta kiertää säädökset ostamalla palvelut Mehiläiseltä, Attendolta tai vastaavalta firmalta. Yksityisiä yrityksiä kun investointikielto ei koske. Näin soten lykkääntyminen pikku hiljaa ajaa tilannetta Kokoomuksen haluamaan suuntaan, jossa terveyspalvelut ostetaan yksityisiltä yrityksiltä ja julkinen palveluntuotanto ajetaan alas.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallituksen kompurointi sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen kanssa vain jatkuu. Epätoivo on kasvanut niin suureksi, että Ilta-Sanomien tietojen mukaan pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kosiskelee ja demareita hallituksensa pelastajaksi. Antti Rinne on HS:lle ilmoittanut, että SDP lähtee hallitukseen vain vaalien ja uuden hallitusohjelman kautta.

Tänä syksynä piti olla viimein läpihuutojuttu sekä soteuudistuksen maaliin vieminen että länsimetron liikennöinnin aloittaminen. Molemmille oli päivämäärä ja niin poliitikot kuin asiantuntijatkin olivat vakuuttuneita. Vaan ähäkutti. Nyt jos pitäisi veikata, kumpi tulee nopeammin, laittaisin rahani Länsimetrolle.

Hallituksella kun alkaa olla oikeasti kiire sen soten kanssa. Lakipaketti pitäisi saada käsittelyyn marraskuussa, että se ehtii käydä eduskunnassa, valiokunnissa, lausuntokierroksella, tulla säädetyksi ja astua voimaan vuoden 2019 alusta. Keväällä 2019 pidetään nimittäin eduskuntavaalit ja sen jälkeen kaikki keskeneräinen menee täysin uusiksi.

Jos Keskustan kannatus luhistuu, kuten näyttäisi käyvän, kukaan ei enää halua rakentaa uutta hallinnontasoa suojatyöpaikkoineen. Kokoomus on jo nyt yksin halussaan yksityistää julkisten terveyspalveluiden tuotanto ja luoda lakisääteinen pakko palveluseteleiden myöntämiseen.

Hallituksen tavoitteet ristiriidassa säästöjen kanssa

Yksityinen sektori täydentää jo nyt laajasti julkisia terveyspalveluita ja voi tehdä niin jatkossakin. Sote-palveluiden uudistamisessa oli kuitenkin alun perin kyse integraation vahvistamisesta. Se vaatii sitä, että palveluiden järjestäjällä on mahdollisuus katsoa kokonaiskuvaa ja käyttää yhteiset rahat järkevällä tavalla. Kokoomuksen holtiton palveluseteli-valinnanvapaus maksaisi veronmaksajille miljardeja ja heikentäisi kykyä katsoa kokonaiskuvaa ja kohdentaa resursseja järkevästi. Säästöjä ei syntyisi.

Asiantuntijat ovat jo pidempään esittäneet, että sosiaali- ja terveyspalvelut järjestettäisiin enintään 10 alueen puitteissa. SDP:n esittämässä mallissa alueet päättäisivät itse rahoituksestaan, hallinnostaan ja palveluntuotannon toteuttamisesta perustasolla. Erityistason palvelut hoidettaisiin viiden erityisvastuualueen kautta. Malli olisi paljon järkevämpi kuin nykyinen yritys laittaa maakunnat, kuten Uusimaa (1,65 milj. as.) ja Keski-Pohjanmaa (68 000 as.) samalle viivalle. Maakunnista 12 on asukasluvultaan pienempiä kuin Tampereen kaupunki.

Jarruttaminen ja kaaos palvelee yksityisten terveysfirmojen intressejä

Miksi Kokoomus sitten vaatii lopulliseen pakettiin niin suurta roolia yksityisille sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajille? Siitä yksinkertaisesta syystä, että nämä toimijat ovat tämänhetkisen päättämättömyyden ja epävarmuuden suurimmat voittajat. Lopputuloksen tulee olla todella markkinahenkinen ja avata mahdollisimman laajasti veronmaksajien kukkarot terveysbisnekselle, että se olisi parempi kuin nykytilanne.

Voimassa nimittäin on määräaikainen laki, joka kieltää nykyisiä palvelunjärjestäjiä investoimasta sote-kiinteistöihin ilman erillistä lupaa. Lain alkuperäinen tarkoitus oli estää kuntia ja sairaanhoitopiirejä sementoimasta nykyistä palveluverkkoa rakennuttamalla uusia tiloja palveluilleen.

Kun sote-uudistus kuitenkin lykkääntyy ja monessa kunnassa 70-luvulla rakennetut tilat kärsivät sisäilmaongelmista ja on muutenkin ajettu loppuun, moni kunta kiertää säädökset ostamalla palvelut Mehiläiseltä, Attendolta tai vastaavalta firmalta. Yksityisiä yrityksiä kun investointikielto ei koske. Näin soten lykkääntyminen pikku hiljaa ajaa tilannetta Kokoomuksen haluamaan suuntaan, jossa terveyspalvelut ostetaan yksityisiltä yrityksiltä ja julkinen palveluntuotanto ajetaan alas.

]]>
29 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244642-sote-kaatuu-taas-kokoomuksen-valtapeleihin#comments Juha Sipilä Keskusta Kokoomus SDP Sote-uudistus Wed, 18 Oct 2017 10:48:04 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244642-sote-kaatuu-taas-kokoomuksen-valtapeleihin
Työmarkkinoille ei kaivata nyt yhtään hämmentämistä http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244374-tyomarkkinoille-ei-kaivata-nyt-yhtaan-hammentamista <p>Ylen <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/09/28/sipilan-katilot-suivaantuivat-kikyyn">MOT-ohjelma</a> kertoi laajalle yleisölle viime viikolla sen, mitä itselleen rehelliset talousasioita seuraavat ovat tienneet jo pidempään: Suomen talous lähti voimakkaaseen nousuun alkuvuodesta ns. kikystä riippumattomista syistä. &rdquo;Kilpailukykysopimus&rdquo; tehtiin siis ainakin osittain virheelliseen tilannekuvaan perustuvin syin. Sopimusta puolustavat ekonomistit löytävät siitä lähinnä yritysten luottamusta vahvistavia ja suomalaisten tahtotilaa ilmaisevia vaikutuksia. Kiky ei tosin eroa aiemmista lamakaudella tehdyistä työmarkkinasopimuksista, joilla työntekijöiden ansioita supistettiin ja tavoiteltiin pitkää sopimuskautta.</p><p>Jälkimmäiseltä osalta kiky tosin saattaa toimia itseään vastaan. Sopimuksen selkeimmin näkyvä osa, eli lomarahaleikkaukset näkyivät ensi kertaa tilipussissa viime kesänä ja tulevana syksynä pitäisi sopia palkoista. Työnantajapuoli on todennut, että kiky oli sen osalta viimeinen hallittu kokonaisratkaisu, joten liittokierroksen kautta mennään.</p><p>Aika monessa työntekijäryhmässä muhii kuitenkin nyt tyytymättömyyttä ja revanssihaluja. Vetämään lähtenyt vienti nostaa näillä aloilla työskentelevien vaatimusta siitä, että vuosikausia jatkunut nollalinja loppuu. Vuosien vyönkiristykset ja joustot ansaitsevat palkkionsa nyt, kun hedelmät kypsyvät. Palkankorotukset myös elvyttävät palveluiden kysyntää ja luovat siten työpaikkoja, joita nollakorotukset ja kikyn tuomat leikkaukset ovat nakertaneet. Esimerkiksi runsaasti työllistävä ravintola-ala on joutunut kriisiin ja moni yrittäjä joutuu harkitsemaan lapun laittamista luukulle, ellei ole jo tehnyt niin.</p><p><strong>Pääministeri kannattaa palkankorotuksia, mutta kannattaako se?</strong></p><p>Kilpailukykysopimuksen isä, pääministeri <strong>Juha Sipilä </strong>(kesk.) on ilmaissut kannattavansa parin prosentin palkankorotuksia. Tällainen lausunto porvarihallituksen johtohahmolta kertonee siitä, että jonkinlainen ymmärrys tasapuolisuuden tarpeesta on herännyt. Tai sitten pääministeri on vain huolissaan puolueensa alas vajonneista kannatusluvuista.</p><p>Samaan aikaan Sipilä kuitenkin <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005397018.html">vetää mattoa alta</a> valmistelemalla lakiesitystä, joka rajoittaisi työntekijän mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan riitatilanteessa työnantajan kanssa. Jatkuvat lainsäätäjän yritykset sekaantua työmarkkinoiden toimintaan hämmentävät soppaa, vaikeuttavat sopuratkaisuiden löytymistä ja asioiden hoitamista Suomen kokonaisedun kannalta järkevällä tavalla.</p><p>Pääministeri ei ole oppinut Kiky-fiaskon tärkeintä läksyä: poliitikkojen ei pidä mennä mestaroimaan työmarkkinajärjestöjen tontille. Koko kiky alkoi alun perin Sipilän hankkeesta saada Suomeen &rdquo;yhteiskuntasopimus&rdquo;, joka käytännössä oli pyrkimys pakottaa työntekijäpuoli polvilleen ja saada nämä nielemään merkittäviä pysyviä heikennyksiä työehtoihin. Hanke huipentui perustuslainvastaisiksi arvioitujen pakkolakien säätämisyritykseen.</p><p>Työmarkkinajärjestöt käytännössä pelastivat Suomen talouden katastrofilta ja Sipilän hallituksen täydelliseltä uskottavuuden menetykseltä tekemällä hyödyttömän ja työntekijöiden mielialaa kiristäneen sopimuksen, jolla kuitenkin saatiin hallitus tekemään veronkevennyksiä, joilla lievennettiin työntekijöille aiheutunutta haittaa. Nyt Keskustan veteraaniedustaja <strong>Timo Kalli </strong>ja Vihreiden puheenjohtaja <strong>Touko Aalto</strong> olivat jo <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/232503-sipilan-palkkapuheille-tuli-lyttays-nyt-omilta-poliitikkojen-ei-syyta-osallistua">antamassa nuuskaa</a> Sipilälle leväperäisistä palkkapuheista.</p><p><strong>Työmarkkinajärjestöt ovat onnistuneet poliitikkoja paremmin</strong></p><p>Jaan puoluetoverini <strong>Eero Heinäluoman </strong>näkemyksen siitä, että vaikka ostovoimaa parantavat palkankorotukset ovat perusteltuja, korotusten tasosta ja jaksottamisesta päättäminen pitäisi jättää työmarkkinajärjestöjen vastuulle. Touko Aallon näkemys &rdquo;korporatismista&rdquo; on tässä suhteessa outo: haluaako Vihreiden puheenjohtaja sitten kuitenkin tulevaisuudessa mennä mestaroimaan siitä, millaisilla palkoilla ja työehdoilla Suomessa töitä tehdään? Vai haluaisiko hän päästä kokonaan eroon ammattiliitoista? Tuskin kuitenkaan, tällaista näkemystä on esitetty aiemmin lähinnä Kokoomuksen oikealta laidalta.</p><p>Työmarkkinajärjestöt ovat onnistuneet viime vuosina muutenkin mainettaan paremmin poliitikkojen tontilla kuin omallaankin: eläkeratkaisun lisäksi EK ja SAK ovat samaa mieltä esimerkiksi <a href="https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005393629.html?share=7c80b8e56c2be89598df1ac0d430c787">perhevapaauudistuksen toteuttamisesta</a> ja Suomen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9877950">EU-politiikan terävöittämisestä</a>. Hämmästyttävää kyllä, &rdquo;jämähtäneeksi&rdquo; haukutusta ay-liikkeestä tulee rohkeampia ja tulevaisuusorientoituneempia linjauksia kuin poliitikoilta.</p><p>Poliittiset päätöksentekijät voisivatkin ensin laittaa oman sarkansa kuntoon ennen kuin alkavat neuvomaan miten naapurin puolella kynnetään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ylen MOT-ohjelma kertoi laajalle yleisölle viime viikolla sen, mitä itselleen rehelliset talousasioita seuraavat ovat tienneet jo pidempään: Suomen talous lähti voimakkaaseen nousuun alkuvuodesta ns. kikystä riippumattomista syistä. ”Kilpailukykysopimus” tehtiin siis ainakin osittain virheelliseen tilannekuvaan perustuvin syin. Sopimusta puolustavat ekonomistit löytävät siitä lähinnä yritysten luottamusta vahvistavia ja suomalaisten tahtotilaa ilmaisevia vaikutuksia. Kiky ei tosin eroa aiemmista lamakaudella tehdyistä työmarkkinasopimuksista, joilla työntekijöiden ansioita supistettiin ja tavoiteltiin pitkää sopimuskautta.

Jälkimmäiseltä osalta kiky tosin saattaa toimia itseään vastaan. Sopimuksen selkeimmin näkyvä osa, eli lomarahaleikkaukset näkyivät ensi kertaa tilipussissa viime kesänä ja tulevana syksynä pitäisi sopia palkoista. Työnantajapuoli on todennut, että kiky oli sen osalta viimeinen hallittu kokonaisratkaisu, joten liittokierroksen kautta mennään.

Aika monessa työntekijäryhmässä muhii kuitenkin nyt tyytymättömyyttä ja revanssihaluja. Vetämään lähtenyt vienti nostaa näillä aloilla työskentelevien vaatimusta siitä, että vuosikausia jatkunut nollalinja loppuu. Vuosien vyönkiristykset ja joustot ansaitsevat palkkionsa nyt, kun hedelmät kypsyvät. Palkankorotukset myös elvyttävät palveluiden kysyntää ja luovat siten työpaikkoja, joita nollakorotukset ja kikyn tuomat leikkaukset ovat nakertaneet. Esimerkiksi runsaasti työllistävä ravintola-ala on joutunut kriisiin ja moni yrittäjä joutuu harkitsemaan lapun laittamista luukulle, ellei ole jo tehnyt niin.

Pääministeri kannattaa palkankorotuksia, mutta kannattaako se?

Kilpailukykysopimuksen isä, pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on ilmaissut kannattavansa parin prosentin palkankorotuksia. Tällainen lausunto porvarihallituksen johtohahmolta kertonee siitä, että jonkinlainen ymmärrys tasapuolisuuden tarpeesta on herännyt. Tai sitten pääministeri on vain huolissaan puolueensa alas vajonneista kannatusluvuista.

Samaan aikaan Sipilä kuitenkin vetää mattoa alta valmistelemalla lakiesitystä, joka rajoittaisi työntekijän mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan riitatilanteessa työnantajan kanssa. Jatkuvat lainsäätäjän yritykset sekaantua työmarkkinoiden toimintaan hämmentävät soppaa, vaikeuttavat sopuratkaisuiden löytymistä ja asioiden hoitamista Suomen kokonaisedun kannalta järkevällä tavalla.

Pääministeri ei ole oppinut Kiky-fiaskon tärkeintä läksyä: poliitikkojen ei pidä mennä mestaroimaan työmarkkinajärjestöjen tontille. Koko kiky alkoi alun perin Sipilän hankkeesta saada Suomeen ”yhteiskuntasopimus”, joka käytännössä oli pyrkimys pakottaa työntekijäpuoli polvilleen ja saada nämä nielemään merkittäviä pysyviä heikennyksiä työehtoihin. Hanke huipentui perustuslainvastaisiksi arvioitujen pakkolakien säätämisyritykseen.

Työmarkkinajärjestöt käytännössä pelastivat Suomen talouden katastrofilta ja Sipilän hallituksen täydelliseltä uskottavuuden menetykseltä tekemällä hyödyttömän ja työntekijöiden mielialaa kiristäneen sopimuksen, jolla kuitenkin saatiin hallitus tekemään veronkevennyksiä, joilla lievennettiin työntekijöille aiheutunutta haittaa. Nyt Keskustan veteraaniedustaja Timo Kalli ja Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto olivat jo antamassa nuuskaa Sipilälle leväperäisistä palkkapuheista.

Työmarkkinajärjestöt ovat onnistuneet poliitikkoja paremmin

Jaan puoluetoverini Eero Heinäluoman näkemyksen siitä, että vaikka ostovoimaa parantavat palkankorotukset ovat perusteltuja, korotusten tasosta ja jaksottamisesta päättäminen pitäisi jättää työmarkkinajärjestöjen vastuulle. Touko Aallon näkemys ”korporatismista” on tässä suhteessa outo: haluaako Vihreiden puheenjohtaja sitten kuitenkin tulevaisuudessa mennä mestaroimaan siitä, millaisilla palkoilla ja työehdoilla Suomessa töitä tehdään? Vai haluaisiko hän päästä kokonaan eroon ammattiliitoista? Tuskin kuitenkaan, tällaista näkemystä on esitetty aiemmin lähinnä Kokoomuksen oikealta laidalta.

Työmarkkinajärjestöt ovat onnistuneet viime vuosina muutenkin mainettaan paremmin poliitikkojen tontilla kuin omallaankin: eläkeratkaisun lisäksi EK ja SAK ovat samaa mieltä esimerkiksi perhevapaauudistuksen toteuttamisesta ja Suomen EU-politiikan terävöittämisestä. Hämmästyttävää kyllä, ”jämähtäneeksi” haukutusta ay-liikkeestä tulee rohkeampia ja tulevaisuusorientoituneempia linjauksia kuin poliitikoilta.

Poliittiset päätöksentekijät voisivatkin ensin laittaa oman sarkansa kuntoon ennen kuin alkavat neuvomaan miten naapurin puolella kynnetään.

]]>
11 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244374-tyomarkkinoille-ei-kaivata-nyt-yhtaan-hammentamista#comments Juha Sipilä Kiky SAK Touko Aalto Työmarkkinat Fri, 13 Oct 2017 11:33:50 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244374-tyomarkkinoille-ei-kaivata-nyt-yhtaan-hammentamista
Mihin me tarvitsemme feminististä ulkopolitiikkaa? http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244283-mihin-me-tarvitsemme-feministista-ulkopolitiikkaa <p>F-sana herättää suomalaisissa intohimoja joka kerta kun se uskalletaan lausua ääneen -ja silloin kun sitä ei käytetä. Negatiivisten mielikuvien takia osa on sitä mieltä, ettei koko termiä pitäisi käyttää. Toisilla taas on käsittämättömiä ennakkoluuloja karvaisista sääristä. Tämä kaikki siis yhdessä niistä maailman yhteiskunnista, joissa tasa-arvo ja sukupuolinormien murtaminen on edennyt pisimmälle. Yhteiskunnasta, joka siitä huolimatta (tai itse asiassa pitkälti juuri sen takia) on yksi maailman vauraimpia ja parhaiten voivia valtioita.</p><p>Ruotsin sosialidemokraattinen hallitus lanseerasi pääministeri <strong>Stefan Löfvenin </strong>(S) johdolla &quot;feministisen ulkopolitiikan&quot; maan viralliseksi tavoitteeksi. Suomessa SDP:n presidenttiehdokas <strong>Tuula Haatainen </strong>on nostanut termin näkyvästi esille kampanjassaan. Jo aikaisemmin kansanedustaja <strong>Tytti Tuppurainen </strong>(sd.) ja Demarinuorten puheenjohtaja <strong>Mikkel Näkkäläjärvi </strong>esittivät Ruotsin mallia Suomellekin Helsingin Sanomien <a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005254202.html">mielipidekirjoituksessaan</a>. Ideana on tehdä pohjoismaisesta tasa-arvon mallista vientituote nostamalla naisten ja tyttöjen rooli keskeiseen asemaan esimerkiksi konfliktinratkaisussa ja kriisinhallinnassa.</p><p><strong>Feministinen ulkopolitiikka tekee maasta kokoaan suuremman toimijan</strong></p><p>Suomi ja Ruotsi ovat historiallisesti molemmat olleet ns. kokoaan suurempia toimijoita kansainvälisen politiikan ja rauhanvälityksen areenoilla. Aktiivinen rauhanturvaamistyö, ihmisoikeuksien johdonmukainen puolustaminen ja halu toimia kiistoissa välittäjänä on luonut molemmille maille YK:n ja ylikansallisten kansalaisjärjestöjen keskuudessa erinomaisen maineen. Puolueettomuus suurvaltojen välisessä vastakkainasettelussa mahdollisti myös vanhan itä-länsi -jaon ylittämisen.</p><p>Maailma on fundamentaalisti muuttunut geopoliittiselta jaoltaan. Nyt on selvää, että kaikki pohjoismaat kuuluvat samaan arvoyhteisöön demokraattisten maiden kanssa. Ne kuuluvat talousyhteisöön, joka pyrkii tasapuolisten sääntöjen puitteissa toimivaan avoimeen globaaliin talouteen ilman korruptiota ja talouskasvua häiritsevää kansallista puliveivausta. Muuttuneessa maailmassa myöskään vanhan ajan poliittiset rakenteet eivät enää toimi. Konfliktien syyt ovat useimmiten yhteiskuntien sisäisessä hauraudessa ja toimintatavoissa, jotka ylläpitävät ja ruokkivat konfliktia.</p><p>Esimerkiksi Afganistan voisi olla hyvin erilainen yhteiskunta, jos maan naiset voisivat ilmaista mielipiteensä siitä, haluaisivatko he käydä koulua ja mitä mieltä he ovat kokovartalosäkistä julkisten paikkojen pakollisena asusteena. Tällaisella yhteiskunnan ruohonjuuritason dynamiikan muutoksella voisi olla ratkaiseva vaikutus koko yhteiskunnan muuttumisen kannalta.</p><p><strong>Tyttöjen voimavarat on maailman alikäytetyin resurssi</strong></p><p>Edelleen syntyminen tytöksi on suurin yksittäinen tekijä joka rajoittaa yksilön mahdollisuuksia kouluttautua, valita ammattinsa ja puolisonsa tai päättää siitä, haluaako lapsia ja jos haluaa, montako on sopiva määrä. Naisia käytetään, yksilöllisistä kyvyistään ja toiveistaan riippumatta, työjuhtina, kodinhoitajina ja synnytyskoneina. Valtava määrä inhimillistä pääomaa ja tarmoa menetetään joka vuosi sillä, että naiset etenkään kehittyvissä maissa eivät pääse hyödyntämään täyttä potentiaaliaan.</p><p>Koulutus on myös paras keino väestöräjähdyksen hillitsemiseen. Koulutetut naiset kykenevät paremmin hallitsemaan elämäänsä ja tekemään seksuaaliterveyttä ja perhesuunnittelua edistäviä valintoja. Väestönkasvun hidastumisellakin on osaltaan yhteiskunnallista tilannetta vakauttava vaikutus.</p><p><strong>Tasa-arvo on yhteinen etu</strong></p><p>Reilumpi ja oikeudenmukaisempi maailma ei ole hyväksi vain moraalisäteilyn vuoksi, vaan se on myös turvallisempi, vauraampi ja vakaampi. Se tarjoaa nykyistä enemmän mahdollisuuksia myös pojille ja miehille, vaikka näillä nykyään onkin suhteellisesti parempi asema. Samoin kuin naisten aseman parantaminen on esimerkiksi Suomessa avannut isille mahdollisuuden tasa-arvoiseen vanhemmuuteen.</p><p>Tasa-arvoisempi maailma vaatii vähemmän mahdottomiin muotteihin asettumista meiltä kaikilta. Uskoisin, että tämän ajatuksen jakaa enemmistö suomalaisista. Hyvää kansainvälistä tyttöjen päivää kaikille!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> F-sana herättää suomalaisissa intohimoja joka kerta kun se uskalletaan lausua ääneen -ja silloin kun sitä ei käytetä. Negatiivisten mielikuvien takia osa on sitä mieltä, ettei koko termiä pitäisi käyttää. Toisilla taas on käsittämättömiä ennakkoluuloja karvaisista sääristä. Tämä kaikki siis yhdessä niistä maailman yhteiskunnista, joissa tasa-arvo ja sukupuolinormien murtaminen on edennyt pisimmälle. Yhteiskunnasta, joka siitä huolimatta (tai itse asiassa pitkälti juuri sen takia) on yksi maailman vauraimpia ja parhaiten voivia valtioita.

Ruotsin sosialidemokraattinen hallitus lanseerasi pääministeri Stefan Löfvenin (S) johdolla "feministisen ulkopolitiikan" maan viralliseksi tavoitteeksi. Suomessa SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen on nostanut termin näkyvästi esille kampanjassaan. Jo aikaisemmin kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd.) ja Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi esittivät Ruotsin mallia Suomellekin Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan. Ideana on tehdä pohjoismaisesta tasa-arvon mallista vientituote nostamalla naisten ja tyttöjen rooli keskeiseen asemaan esimerkiksi konfliktinratkaisussa ja kriisinhallinnassa.

Feministinen ulkopolitiikka tekee maasta kokoaan suuremman toimijan

Suomi ja Ruotsi ovat historiallisesti molemmat olleet ns. kokoaan suurempia toimijoita kansainvälisen politiikan ja rauhanvälityksen areenoilla. Aktiivinen rauhanturvaamistyö, ihmisoikeuksien johdonmukainen puolustaminen ja halu toimia kiistoissa välittäjänä on luonut molemmille maille YK:n ja ylikansallisten kansalaisjärjestöjen keskuudessa erinomaisen maineen. Puolueettomuus suurvaltojen välisessä vastakkainasettelussa mahdollisti myös vanhan itä-länsi -jaon ylittämisen.

Maailma on fundamentaalisti muuttunut geopoliittiselta jaoltaan. Nyt on selvää, että kaikki pohjoismaat kuuluvat samaan arvoyhteisöön demokraattisten maiden kanssa. Ne kuuluvat talousyhteisöön, joka pyrkii tasapuolisten sääntöjen puitteissa toimivaan avoimeen globaaliin talouteen ilman korruptiota ja talouskasvua häiritsevää kansallista puliveivausta. Muuttuneessa maailmassa myöskään vanhan ajan poliittiset rakenteet eivät enää toimi. Konfliktien syyt ovat useimmiten yhteiskuntien sisäisessä hauraudessa ja toimintatavoissa, jotka ylläpitävät ja ruokkivat konfliktia.

Esimerkiksi Afganistan voisi olla hyvin erilainen yhteiskunta, jos maan naiset voisivat ilmaista mielipiteensä siitä, haluaisivatko he käydä koulua ja mitä mieltä he ovat kokovartalosäkistä julkisten paikkojen pakollisena asusteena. Tällaisella yhteiskunnan ruohonjuuritason dynamiikan muutoksella voisi olla ratkaiseva vaikutus koko yhteiskunnan muuttumisen kannalta.

Tyttöjen voimavarat on maailman alikäytetyin resurssi

Edelleen syntyminen tytöksi on suurin yksittäinen tekijä joka rajoittaa yksilön mahdollisuuksia kouluttautua, valita ammattinsa ja puolisonsa tai päättää siitä, haluaako lapsia ja jos haluaa, montako on sopiva määrä. Naisia käytetään, yksilöllisistä kyvyistään ja toiveistaan riippumatta, työjuhtina, kodinhoitajina ja synnytyskoneina. Valtava määrä inhimillistä pääomaa ja tarmoa menetetään joka vuosi sillä, että naiset etenkään kehittyvissä maissa eivät pääse hyödyntämään täyttä potentiaaliaan.

Koulutus on myös paras keino väestöräjähdyksen hillitsemiseen. Koulutetut naiset kykenevät paremmin hallitsemaan elämäänsä ja tekemään seksuaaliterveyttä ja perhesuunnittelua edistäviä valintoja. Väestönkasvun hidastumisellakin on osaltaan yhteiskunnallista tilannetta vakauttava vaikutus.

Tasa-arvo on yhteinen etu

Reilumpi ja oikeudenmukaisempi maailma ei ole hyväksi vain moraalisäteilyn vuoksi, vaan se on myös turvallisempi, vauraampi ja vakaampi. Se tarjoaa nykyistä enemmän mahdollisuuksia myös pojille ja miehille, vaikka näillä nykyään onkin suhteellisesti parempi asema. Samoin kuin naisten aseman parantaminen on esimerkiksi Suomessa avannut isille mahdollisuuden tasa-arvoiseen vanhemmuuteen.

Tasa-arvoisempi maailma vaatii vähemmän mahdottomiin muotteihin asettumista meiltä kaikilta. Uskoisin, että tämän ajatuksen jakaa enemmistö suomalaisista. Hyvää kansainvälistä tyttöjen päivää kaikille!

]]>
34 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244283-mihin-me-tarvitsemme-feministista-ulkopolitiikkaa#comments Feminismi Feministinen ulkopolitiikka Tuula Haatainen Ulkopolitiikka YK:n tyttöjen päivä Wed, 11 Oct 2017 12:44:57 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244283-mihin-me-tarvitsemme-feministista-ulkopolitiikkaa
Mihin kaupunkipolitiikkaa tarvitaan? http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243899-mihin-kaupunkipolitiikkaa-tarvitaan <p>Osallistuin viime viikonloppuna kaupunkipoliittiseen seminaariin Tampereella. Kaupunkipolitiikka on ollut syksyn ajan kiihkeä keskustelunaihe Helsingin pormestarin <strong>Jan Vapaavuoren </strong>(kok.) kutsuttua koolle Suomen 21 suurinta kaupunkia C21 -kokoukseen Helsinkiin huomenna 5.10. Vapaavuori ja Tampereen pormestari <strong>Lauri Lyly </strong>(sd.) kirjoittivat yhdessä <a href="https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005388804.html">Vieraskynän</a> Helsingin Sanomiin (HS 30.9.), jossa he kritisoivat Keskustan johdolla valmisteltua maakuntauudistusta ja vaativat kaupungeille mahdollisuutta ja resursseja tehdä elinkeinopolitiikkaa.</p><p>Tämä viesti vahvistui seminaarissa pidettyjen asiantuntijapuheenvuorojen myötä, jossa korostettiin suurten kaupunkien tekemien infrastruktuuri- ja innovaatiopanostuksien merkitystä elinkeinotoiminnan edellytyksille ja työllisyydelle. Lyly korosti erikseen <a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/tampereen-pormestari-lauri-lyly-elinvoimakysymykset-ovat-keskiossa-suurten-kaupunkien-tapaamisessa-200418825/">Aamulehdessä</a> (AL 26.9.), että kaupunkien mahdollisuus huolehtia työllisyydestä itsenäisesti on äärimmäisen tärkeää. Kasvukeskukset toteuttavat paljon projekteja sekä itse että yhteistyössä järjestöjen ja yritysten kanssa, jossa on mahdollisuus tehdä joustavaa työllisyyspolitiikkaa byrokraattisen kurssittamisen ja palkattoman näennäistyöllistämisen sijaan.</p><p><strong>Kaupungeilla on rooli elinkeino- ja työllisyyspolitiikassa</strong></p><p>Nyt koko työllisyys- ja elinkeinopolitiikan kokonaisuus on menossa maakuntahallinnon alle. Kun verrataan vaikka 2000 asukkaan maalaiskunnan elinkeinopoliittisia tavoitteita ja resursseja verrattuna keskuskaupunkeihin näkee suoraan, ettei tässä ole mitään järkeä. Pienen kunnan elinkeinopolitiikkaa on esim. yritystonttien kaavoittaminen ja kuntaan sijoittuvan yrityksen asioiden sujuva hoitaminen.</p><p>Kasvukeskuksen elinkeinopolitiikkaan kuuluvat tällaisen perustyön lisäksi laaja-alainen kaupungin koulutuspalveluiden, infrastruktuurin ja liikenneyhteyksien kehittäminen, sekä houkuttelevasta kaupunkikuvasta huolehtiminen. Tähän kuuluvat niin monipuolisen palvelutarjonnan ja vapaa-ajantoimintojen järjestäminen. Kesäteatteri ja pururata eivät riitä ison kaupungin kulttuuri- ja liikuntapalveluiksi.</p><p><strong>Kaupungit ovat voittajia -kaikki kaupunkilaiset eivät</strong></p><p>Kaupungit ovat olleet rakennemuutoksen voittajia niin Suomessa kuin globaalistikin. 2000-luvulla kaupunkiasukkaiden määrä ylitti 50 % kaikista maailman ihmisistä. Trendille ei näy käännekohtaa tai edes hidastumista. Pikemminkin vauhti kiihtyy ja kaupungitkin alkavat jakautua yhä selkeämmin voimalla kasvaviin kansainvälisiin metropoleihin, paikallaan polkeviin satelliitteihin ja aluekeskuksiin sekä taantuviin pikkukaupunkeihin.</p><p>Jakautumiselle on monia syitä. Työelämän murros suosii siirtymistä isoihin keskuksiin: kun työpaikkoja syntyy ja kuolee jatkuvasti, yritysten kannattaa olla siellä missä voi rekrytoida ja työntekijöiden siellä, missä töitä on saatavilla nykyisenkin pätkän jälkeen. Erilaisiin harrastuksiin ja alakulttuureihin suuntautuvat löytävät kaupungeista kaipaamiaan palveluita ja samanhenkistä seuraa.</p><p>Tästä on seurannut myös ongelmia. Asumisen hinta on lähtenyt useissa kasvukeskuksissa täysin käsistä. Monelle muutto isoon kaupunkiin on välttämättömyys, mutta elämä kaupungissa ei ole miellyttävää. Useilla asuinalueilla yhdistyy kehno palvelutaso, puutteelliset joukkoliikenneyhteydet, huonosti viihtyvyyttä edistävä julkisen tilan suunnittelu ja puutteelliset viher- ja virkistysalueet. Tähän yhdistyvät usein sosiaaliset ongelmat, melusaaste ja turvattomuus.</p><p>Tämänkaltaiset tekijät luonnollisesti tekevät alueista vähemmän haluttuja, joten niille joutuvat muuttamaan ne, joilla ei ole vaihtoehtoa. Fiksu kaupunkipolitiikka onkin siis ennen kaikkea niiden etu, jotka ovat tällä hetkellä urbanisaatiossa jääneet mirrin osalle. Tämä on mahdollisuus myös niille kaupungeille, jotka tällä hetkellä katsovat kateellisena toisten porskuttamista.</p><p><strong>Kaupunkipolitiikka, paluu tulevaisuuteen</strong></p><p>Kaupunki voi menestyä vain, jos sitä kehitetään määrätietoisesti ja luodaan olosuhteet, joiden seurauksena juuri tietyn kaupungin tarjoamat mahdollisuudet ovat niin houkuttelevia, että siellä kannattaa elää ja toimia. Panostamalla kaupungin vetovoimatekijöiden kehittämiseen, esimerkiksi koulutuksen avulla ja rakentamalla houkuttelevan ympäristön elämälle ja luovalle toiminnalle moni paikallaan polkeva kaupunki voisi päästä nousuun mukaan ja samalla pelastaa ympäröivän maakunnan.</p><p>Tällaista tulevaisuusorientoitunutta kaupunkipolitiikkaa toteutettiin 1995-2003 kasvukeskus- ja aluekehittämispolitiikan nimellä pääministeri <strong>Paavo Lipposen </strong>(sd.) hallituksissa. Vastaavaa rohkeaa visiointia voi nähdä nyt Vapaavuoren ja Lylyn C21 -työssä. Olisi toivottavaa, että mikäli maan hallitus ei uskalla lähteä tässä työssä suunnannäyttäjäksi, niin se ei ainakaan asettuisi vastahankaan. Tälläkin hetkellä menestyvimmät maaseutumaiset kunnat löytyvät menestyvien kasvukeskusten ympäriltä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Osallistuin viime viikonloppuna kaupunkipoliittiseen seminaariin Tampereella. Kaupunkipolitiikka on ollut syksyn ajan kiihkeä keskustelunaihe Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren (kok.) kutsuttua koolle Suomen 21 suurinta kaupunkia C21 -kokoukseen Helsinkiin huomenna 5.10. Vapaavuori ja Tampereen pormestari Lauri Lyly (sd.) kirjoittivat yhdessä Vieraskynän Helsingin Sanomiin (HS 30.9.), jossa he kritisoivat Keskustan johdolla valmisteltua maakuntauudistusta ja vaativat kaupungeille mahdollisuutta ja resursseja tehdä elinkeinopolitiikkaa.

Tämä viesti vahvistui seminaarissa pidettyjen asiantuntijapuheenvuorojen myötä, jossa korostettiin suurten kaupunkien tekemien infrastruktuuri- ja innovaatiopanostuksien merkitystä elinkeinotoiminnan edellytyksille ja työllisyydelle. Lyly korosti erikseen Aamulehdessä (AL 26.9.), että kaupunkien mahdollisuus huolehtia työllisyydestä itsenäisesti on äärimmäisen tärkeää. Kasvukeskukset toteuttavat paljon projekteja sekä itse että yhteistyössä järjestöjen ja yritysten kanssa, jossa on mahdollisuus tehdä joustavaa työllisyyspolitiikkaa byrokraattisen kurssittamisen ja palkattoman näennäistyöllistämisen sijaan.

Kaupungeilla on rooli elinkeino- ja työllisyyspolitiikassa

Nyt koko työllisyys- ja elinkeinopolitiikan kokonaisuus on menossa maakuntahallinnon alle. Kun verrataan vaikka 2000 asukkaan maalaiskunnan elinkeinopoliittisia tavoitteita ja resursseja verrattuna keskuskaupunkeihin näkee suoraan, ettei tässä ole mitään järkeä. Pienen kunnan elinkeinopolitiikkaa on esim. yritystonttien kaavoittaminen ja kuntaan sijoittuvan yrityksen asioiden sujuva hoitaminen.

Kasvukeskuksen elinkeinopolitiikkaan kuuluvat tällaisen perustyön lisäksi laaja-alainen kaupungin koulutuspalveluiden, infrastruktuurin ja liikenneyhteyksien kehittäminen, sekä houkuttelevasta kaupunkikuvasta huolehtiminen. Tähän kuuluvat niin monipuolisen palvelutarjonnan ja vapaa-ajantoimintojen järjestäminen. Kesäteatteri ja pururata eivät riitä ison kaupungin kulttuuri- ja liikuntapalveluiksi.

Kaupungit ovat voittajia -kaikki kaupunkilaiset eivät

Kaupungit ovat olleet rakennemuutoksen voittajia niin Suomessa kuin globaalistikin. 2000-luvulla kaupunkiasukkaiden määrä ylitti 50 % kaikista maailman ihmisistä. Trendille ei näy käännekohtaa tai edes hidastumista. Pikemminkin vauhti kiihtyy ja kaupungitkin alkavat jakautua yhä selkeämmin voimalla kasvaviin kansainvälisiin metropoleihin, paikallaan polkeviin satelliitteihin ja aluekeskuksiin sekä taantuviin pikkukaupunkeihin.

Jakautumiselle on monia syitä. Työelämän murros suosii siirtymistä isoihin keskuksiin: kun työpaikkoja syntyy ja kuolee jatkuvasti, yritysten kannattaa olla siellä missä voi rekrytoida ja työntekijöiden siellä, missä töitä on saatavilla nykyisenkin pätkän jälkeen. Erilaisiin harrastuksiin ja alakulttuureihin suuntautuvat löytävät kaupungeista kaipaamiaan palveluita ja samanhenkistä seuraa.

Tästä on seurannut myös ongelmia. Asumisen hinta on lähtenyt useissa kasvukeskuksissa täysin käsistä. Monelle muutto isoon kaupunkiin on välttämättömyys, mutta elämä kaupungissa ei ole miellyttävää. Useilla asuinalueilla yhdistyy kehno palvelutaso, puutteelliset joukkoliikenneyhteydet, huonosti viihtyvyyttä edistävä julkisen tilan suunnittelu ja puutteelliset viher- ja virkistysalueet. Tähän yhdistyvät usein sosiaaliset ongelmat, melusaaste ja turvattomuus.

Tämänkaltaiset tekijät luonnollisesti tekevät alueista vähemmän haluttuja, joten niille joutuvat muuttamaan ne, joilla ei ole vaihtoehtoa. Fiksu kaupunkipolitiikka onkin siis ennen kaikkea niiden etu, jotka ovat tällä hetkellä urbanisaatiossa jääneet mirrin osalle. Tämä on mahdollisuus myös niille kaupungeille, jotka tällä hetkellä katsovat kateellisena toisten porskuttamista.

Kaupunkipolitiikka, paluu tulevaisuuteen

Kaupunki voi menestyä vain, jos sitä kehitetään määrätietoisesti ja luodaan olosuhteet, joiden seurauksena juuri tietyn kaupungin tarjoamat mahdollisuudet ovat niin houkuttelevia, että siellä kannattaa elää ja toimia. Panostamalla kaupungin vetovoimatekijöiden kehittämiseen, esimerkiksi koulutuksen avulla ja rakentamalla houkuttelevan ympäristön elämälle ja luovalle toiminnalle moni paikallaan polkeva kaupunki voisi päästä nousuun mukaan ja samalla pelastaa ympäröivän maakunnan.

Tällaista tulevaisuusorientoitunutta kaupunkipolitiikkaa toteutettiin 1995-2003 kasvukeskus- ja aluekehittämispolitiikan nimellä pääministeri Paavo Lipposen (sd.) hallituksissa. Vastaavaa rohkeaa visiointia voi nähdä nyt Vapaavuoren ja Lylyn C21 -työssä. Olisi toivottavaa, että mikäli maan hallitus ei uskalla lähteä tässä työssä suunnannäyttäjäksi, niin se ei ainakaan asettuisi vastahankaan. Tälläkin hetkellä menestyvimmät maaseutumaiset kunnat löytyvät menestyvien kasvukeskusten ympäriltä.

]]>
3 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243899-mihin-kaupunkipolitiikkaa-tarvitaan#comments C21 Jan Vapaavuori Kaupunkipolitiikka Lauri Lyly Wed, 04 Oct 2017 13:02:56 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243899-mihin-kaupunkipolitiikkaa-tarvitaan
Sosialidemokraatit eivät osallistu anarkistien mielenosoituksiin http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243264-sosialidemokraatit-eivat-osallistu-anarkistien-mielenosoituksiin <p>Sanomalehti Keskisuomalainen julkaisi tänään Jyväskylän kaupunginvaltuutettu <strong>Irma Hirsjärven </strong>(vas.) <a href="http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Olisiko-yhteisty%C3%B6-tuloksellisempaa/1045486">vastineen&nbsp; </a>(Olisiko yhteistyö tuloksellisempaa? KSML 22.9.) minun ja toimitusjohtaja <strong>Kimmo Ojalan </strong>(sd.) aiemmin lähettämään <a href="http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Keskitytt%C3%A4isiink%C3%B6-jo-olennaiseen/1042822">mielipidekirjoitukseen</a> &quot;Keskityttäisiinkö jo olennaiseen?&quot; (KSML 16.9.), jossa toivoimme Perussuomalaisten ja Vasemmistoliiton kunnallispoliitikoilta tarkempaa keskittymistä esimerkiksi syksyn talousarviokäsittelyssä esillä oleviin asioihin sen sijaan, että harrastettaisiin poleemista kirjoittelua Suomen maahanmuuttopolitiikasta.</p><p>Perussuomalaisten <strong>Tapani Mäki </strong>vastasi jo kirjoitukseemme maahanmuuttopolitiikan osalta, ja hänelle lähetin vastineen Keskisuomalaisen kautta. Odotan yhä vastineeni julkaisua, joten en käsittele sitä aihetta tässä. Hirsjärvi kuitenkin vei keskustelun täysin alkuperäiseen aiheeseen liittymättömille urille ottaessaan puheeksi sosialidemokraattien poisjäämisen 2.9. järjestetyn Joukkovoima -mielenosoituksen järjestelyistä. Sinänsä asia on mitätön, mutta koska varsin laajalla ihmisjoukolla tuntuu olevan väärä käsitys sosialidemokraattien suhteesta tällaisten mielenosoitusten järjestäjiin, voin asiaa blogikirjoituksella vielä selventää.</p><p><strong>Kirjavaa väkeä Joukkovoiman taustalla</strong></p><p>&quot;Joukkovoima&quot; -mielenosoituksen järjestäjä- ja puhujaporukka oli hyvin sekalainen kokoelma eri tahoja. Joukossa oli ammattiyhdistysliikkeen paikallistoimijoita ja esimerkiksi vammais- ja eläkeläisjärjestöjä, joiden tavoitteet ja asialista olisi hyvä saada hallituksen tietoon, koska leikkaukset esim. lääkekorvauksiin ja pienipalkkaisten työntekijöiden lomarahoihin ovat olleet täysin kohtuuttomia. Leikkaukset ovat pakottaneet valitsemaan, mistä elämiseen välttämättömästä menosta tässä kuussa tingitään.</p><p>Sitten järjestäjätahoihin kuuluivat muun muassa &quot;Tampereen anarkistiliitto&quot; sekä helsinkiläinen &quot;suoraan toimintaan ja sabotaasiin&quot; uskova A-ryhmä. Mielenosoituskulkueessa oli myös &quot;Antikapitalistinen blokki&quot;, jonka julkilausutut tavoitteet olivat hyvinvointivaltion kaataminen ja edustuksellisen demokratian lakkauttaminen.</p><p><strong>Demokraattisten voimien ei pidä veljeillä väkivaltaisten ryhmien kanssa</strong></p><p>Asioihin perehtyneelle on ilmeistä, miksi työtä yhteiseksi hyväksi, reiluja pelisääntöjä ja rauhallista vuoropuhelua erilaisten poliittisten suuntausten välillä koko historiansa korostanut sosialidemokraattinen liike ei osallistu tällaisten ryhmien agendan edistämiseen taloudellisilla avustuksilla tai osallistumalla mielenosoitusten järjestelyihin. Juuri tämä oli syy, miksi sosialidemokraatit tekivät selkeän pesäeron väkivaltaa kannattaneisiin kommunisteihin, jotka myös osallistuivat Joukkovoima-mielenosoitukseen.</p><p>Hämmästyttävää on, että Vasemmistoliitto katsoo tällaiset poliittiset äärijärjestöt itselleen sopivaksi viiteryhmäksi, jonka kanssa halutaan yhteistyötä tehdä. Sosialidemokraateille on selvää, että yhteiskunnallisiin asioihin vaikutetaan rauhanomaisin keinoin ja yhteistyötä tehden demokratian puitteissa. Kun tätä vaatii itseltään ja yhteistyökumppaneiltaan, vaatimus samoista periaatteista myös vastustajien osalta on huomattavasti uskottavampi.</p> Sanomalehti Keskisuomalainen julkaisi tänään Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Irma Hirsjärven (vas.) vastineen  (Olisiko yhteistyö tuloksellisempaa? KSML 22.9.) minun ja toimitusjohtaja Kimmo Ojalan (sd.) aiemmin lähettämään mielipidekirjoitukseen "Keskityttäisiinkö jo olennaiseen?" (KSML 16.9.), jossa toivoimme Perussuomalaisten ja Vasemmistoliiton kunnallispoliitikoilta tarkempaa keskittymistä esimerkiksi syksyn talousarviokäsittelyssä esillä oleviin asioihin sen sijaan, että harrastettaisiin poleemista kirjoittelua Suomen maahanmuuttopolitiikasta.

Perussuomalaisten Tapani Mäki vastasi jo kirjoitukseemme maahanmuuttopolitiikan osalta, ja hänelle lähetin vastineen Keskisuomalaisen kautta. Odotan yhä vastineeni julkaisua, joten en käsittele sitä aihetta tässä. Hirsjärvi kuitenkin vei keskustelun täysin alkuperäiseen aiheeseen liittymättömille urille ottaessaan puheeksi sosialidemokraattien poisjäämisen 2.9. järjestetyn Joukkovoima -mielenosoituksen järjestelyistä. Sinänsä asia on mitätön, mutta koska varsin laajalla ihmisjoukolla tuntuu olevan väärä käsitys sosialidemokraattien suhteesta tällaisten mielenosoitusten järjestäjiin, voin asiaa blogikirjoituksella vielä selventää.

Kirjavaa väkeä Joukkovoiman taustalla

"Joukkovoima" -mielenosoituksen järjestäjä- ja puhujaporukka oli hyvin sekalainen kokoelma eri tahoja. Joukossa oli ammattiyhdistysliikkeen paikallistoimijoita ja esimerkiksi vammais- ja eläkeläisjärjestöjä, joiden tavoitteet ja asialista olisi hyvä saada hallituksen tietoon, koska leikkaukset esim. lääkekorvauksiin ja pienipalkkaisten työntekijöiden lomarahoihin ovat olleet täysin kohtuuttomia. Leikkaukset ovat pakottaneet valitsemaan, mistä elämiseen välttämättömästä menosta tässä kuussa tingitään.

Sitten järjestäjätahoihin kuuluivat muun muassa "Tampereen anarkistiliitto" sekä helsinkiläinen "suoraan toimintaan ja sabotaasiin" uskova A-ryhmä. Mielenosoituskulkueessa oli myös "Antikapitalistinen blokki", jonka julkilausutut tavoitteet olivat hyvinvointivaltion kaataminen ja edustuksellisen demokratian lakkauttaminen.

Demokraattisten voimien ei pidä veljeillä väkivaltaisten ryhmien kanssa

Asioihin perehtyneelle on ilmeistä, miksi työtä yhteiseksi hyväksi, reiluja pelisääntöjä ja rauhallista vuoropuhelua erilaisten poliittisten suuntausten välillä koko historiansa korostanut sosialidemokraattinen liike ei osallistu tällaisten ryhmien agendan edistämiseen taloudellisilla avustuksilla tai osallistumalla mielenosoitusten järjestelyihin. Juuri tämä oli syy, miksi sosialidemokraatit tekivät selkeän pesäeron väkivaltaa kannattaneisiin kommunisteihin, jotka myös osallistuivat Joukkovoima-mielenosoitukseen.

Hämmästyttävää on, että Vasemmistoliitto katsoo tällaiset poliittiset äärijärjestöt itselleen sopivaksi viiteryhmäksi, jonka kanssa halutaan yhteistyötä tehdä. Sosialidemokraateille on selvää, että yhteiskunnallisiin asioihin vaikutetaan rauhanomaisin keinoin ja yhteistyötä tehden demokratian puitteissa. Kun tätä vaatii itseltään ja yhteistyökumppaneiltaan, vaatimus samoista periaatteista myös vastustajien osalta on huomattavasti uskottavampi.

]]>
36 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243264-sosialidemokraatit-eivat-osallistu-anarkistien-mielenosoituksiin#comments Kotimaa Anarkismi Joukkovoima Kommunismi Sosialidemokratia Fri, 22 Sep 2017 11:15:37 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243264-sosialidemokraatit-eivat-osallistu-anarkistien-mielenosoituksiin
Talouspolitiikkaan tarvitaan suunnanmuutos http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243149-talouspolitiikkaan-tarvitaan-suunnanmuutos <p>Suomen talous on alkanut viimein, pitkän laman jälkeen kasvaa. Kasvun hedelmät jakautuvat kuitenkin todella epätasaisesti. Ne, joilla menee jo nyt hyvin menee entistä paremmin. Loput pärjäilkööt jotenkin.</p><p>Valtiovarainministeri <strong>Petteri Orpo </strong>(kok.) sanoi tänään eduskunnassa, ettei jakovaraa ole. Tämä lausunto on tosi, mutta ei linjassa hallituksen budjettiesityksen kanssa. Hyvätuloisille on jaettu veronalennuksia, jonka seurauksena yli 60 000 vuodessa tienaavat saavat <a href="http://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/nain-budjettiesitys-vaikuttaa-tulonjakoon">Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan</a> keskimäärin 400-600 euroa lisää. Siis se porukka, jolla vähiten on tarvetta tuollaiselle taskurahalle. Samaan aikaan alimman tulokymmenyksen nimelliset ansiot jopa supistuvat. Inflaation vuoksi reaaliansiot supistuvat tätäkin enemmän.</p><p>Valtiovarainministeri Orpo huomauttaa aivan oikein, että talouskasvun käynnistymisestä huolimatta korkea työttömyysaste on edelleen ongelma. Kuitenkaan hallitus ei osoita työllisyyden edistämiseen mitään lisätoimia, vaan on ainoastaan kepittämässä työttömiä hakemaan työpaikkoja, joita ei ole olemassakaan. Tällä ilmaistyövoimalla pyrittäneen edistämään lähinnä aputyövoimaa tarvitsevien suurten yritysten asemaa. Kuitenkin isoimmat kipukohdat ovat pienyritysten ensimmäisten työntekijöiden palkkaamisen kannustimissa.</p><p><strong>Työllisyyttä ja osaamista on kehitettävä</strong></p><p>SDP on esittänyt työttömyysturvan käyttöä palkkatukena, jotta yrittäjä voisi pienemmällä taloudellisella riskillä ottaa halukkaan töihin näyttämään osaamistaan ja soveltuvuuttaan hommiin. Keikkatyön ja tilapäisen työllistämisen mahdollistamiseksi ilman henkilöstövuokrausyritystä pitäisi myös saada lisää joustovaraa sosiaaliturvaan, että tilapäisiä töitä voisi ottaa vastaan ilman sosiaaliturvan leikkauksia. Jonkinlaisen &quot;kevyttyösuhteen&quot; tuominen &quot;kevytyrittäjyyden&quot; rinnalle olisi myös hyvä reformi.</p><p>Näihin asioihin tulisi puuttua pikaisilla toimilla samalla, kun jatkettaisiin päättäväisesti perusturvareformia. Tähän on asiantuntijoiden, mm. professori <strong>Heikki Hiilamon </strong>toimesta esitetty malleja ja valmius työtekoon ja opiskeluun kannustavaan reformiin on ilmaistu myös oppositiopuolueista Vihreiden ja SDP:n toimesta. Asia pitäisi nyt saada vain hallituksen toimesta eteenpäin.</p><p>Hyvätuloisimpien veronalennusten sijaan resursseja soisi myös keskitettävän koulutuksen ja tutkimuksen parempaan resursointiin. Pääministeri <strong>Juha Sipilän </strong>(kesk.) lanseeraama &quot;Taloustieteen huippuyksikkö&quot; <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/230541-taloustieteen-huippuyksikko-ei-maksa-valtiolle-mitaan-laskun-kuittaavat-yliopistot-ja">ei maksa valtiolle mitään</a>, laskun kuittaavat Suomen Pankki, yliopistot ja VATT. Ammatillisen koulutuksen reformiin, joka piti toteuttaa jo edellisen hallituksen toimesta, on sentään budjetoitu 50,7 miljoonaa. Summa ei tosin paikkaa aiempia ammatilliseen koulutukseen tehtyjä leikkauksia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen talous on alkanut viimein, pitkän laman jälkeen kasvaa. Kasvun hedelmät jakautuvat kuitenkin todella epätasaisesti. Ne, joilla menee jo nyt hyvin menee entistä paremmin. Loput pärjäilkööt jotenkin.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) sanoi tänään eduskunnassa, ettei jakovaraa ole. Tämä lausunto on tosi, mutta ei linjassa hallituksen budjettiesityksen kanssa. Hyvätuloisille on jaettu veronalennuksia, jonka seurauksena yli 60 000 vuodessa tienaavat saavat Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan keskimäärin 400-600 euroa lisää. Siis se porukka, jolla vähiten on tarvetta tuollaiselle taskurahalle. Samaan aikaan alimman tulokymmenyksen nimelliset ansiot jopa supistuvat. Inflaation vuoksi reaaliansiot supistuvat tätäkin enemmän.

Valtiovarainministeri Orpo huomauttaa aivan oikein, että talouskasvun käynnistymisestä huolimatta korkea työttömyysaste on edelleen ongelma. Kuitenkaan hallitus ei osoita työllisyyden edistämiseen mitään lisätoimia, vaan on ainoastaan kepittämässä työttömiä hakemaan työpaikkoja, joita ei ole olemassakaan. Tällä ilmaistyövoimalla pyrittäneen edistämään lähinnä aputyövoimaa tarvitsevien suurten yritysten asemaa. Kuitenkin isoimmat kipukohdat ovat pienyritysten ensimmäisten työntekijöiden palkkaamisen kannustimissa.

Työllisyyttä ja osaamista on kehitettävä

SDP on esittänyt työttömyysturvan käyttöä palkkatukena, jotta yrittäjä voisi pienemmällä taloudellisella riskillä ottaa halukkaan töihin näyttämään osaamistaan ja soveltuvuuttaan hommiin. Keikkatyön ja tilapäisen työllistämisen mahdollistamiseksi ilman henkilöstövuokrausyritystä pitäisi myös saada lisää joustovaraa sosiaaliturvaan, että tilapäisiä töitä voisi ottaa vastaan ilman sosiaaliturvan leikkauksia. Jonkinlaisen "kevyttyösuhteen" tuominen "kevytyrittäjyyden" rinnalle olisi myös hyvä reformi.

Näihin asioihin tulisi puuttua pikaisilla toimilla samalla, kun jatkettaisiin päättäväisesti perusturvareformia. Tähän on asiantuntijoiden, mm. professori Heikki Hiilamon toimesta esitetty malleja ja valmius työtekoon ja opiskeluun kannustavaan reformiin on ilmaistu myös oppositiopuolueista Vihreiden ja SDP:n toimesta. Asia pitäisi nyt saada vain hallituksen toimesta eteenpäin.

Hyvätuloisimpien veronalennusten sijaan resursseja soisi myös keskitettävän koulutuksen ja tutkimuksen parempaan resursointiin. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) lanseeraama "Taloustieteen huippuyksikkö" ei maksa valtiolle mitään, laskun kuittaavat Suomen Pankki, yliopistot ja VATT. Ammatillisen koulutuksen reformiin, joka piti toteuttaa jo edellisen hallituksen toimesta, on sentään budjetoitu 50,7 miljoonaa. Summa ei tosin paikkaa aiempia ammatilliseen koulutukseen tehtyjä leikkauksia.

]]>
12 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243149-talouspolitiikkaan-tarvitaan-suunnanmuutos#comments Budjetti 2018 Juha Sipilä Petteri Orpo SDP Valtion talous Wed, 20 Sep 2017 12:36:50 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243149-talouspolitiikkaan-tarvitaan-suunnanmuutos